Lue keskustelun säännöt.
Vaimon neuroottinen, jatkuva siivoaminen ja muu järjestely
29.01.2019 |
Olen 33-vuotias mies jolla 28-vuotias vaimo ja kaksi lasta. Minua on alkanut samaan aikaan ärsyttämään, ihmetyttämään ja surettamaan vaimon jatkuva suorittaminen. Hän, kuten minäkin, käy töissä arkisin (klo 7.30-15.00) ja kaiken vapaa-aikansa hän pakonomaisesti siivoaa jo valmiiksi siistiä ja puhdasta kotiamme. Aamulla herää aikaisin viikonloppuisinkin siivoamaan, järjestelemään vaatekaappeja, kolaamaan pihaa, leikkaamaan nurmikkoa, pesemään pyykkiä yms, ja iltaisin on niin väsynyt jatkuvasta tekemisestä, että menee lasten kanssa yhtäaikaa nukkumaan viimeistään kahdeksalta. Meille ei siis jää iltaisinkaan kahden keskistä aikaa.
Tarjoudun usein auttamaan, mutta vastaus on aina "kiitos, mutta ei tarvitse. Tai jos haluat välttämättä auttaa, niin mene lasten kanssa ulos ja tamppaa samalla matot kun kannan ne mattotelineelle". No, minä vietän aikaa lasten kanssa, teen heidän kanssaan mukavia asioita koska äidillään ei riitä aika hauskan pitoon. Hän kyllä järjestää kaiken täydelliseksi lapsia varten, esim valmistaa hyvää ja monipuolista ruokaa, ostaa heille laadukkaita vaatteita ja varusteita, järjestää heille kavereita kylään ja heitä kavereille ja kaikkea mahdollista, mutta ei anna heille oikein aikaa yhteiseen tekemiseen sen enempää kuin minullekaan. Pari kertaa vuodessa tehdään joku lomamatka porukalla, ja silloinkin hän tuntuu hajoavan stressistä, kun pitäisi olla kuulema kotona tekemässä sitä ja tätä.
Mikä ihme voi aiheuttaa toisessa noin pakonomaista tarvetta pitää kaikki aina tip top ja täydellisenä? Ja saada ikäänkuin vieroitusoireita, jos hänet viedään pois kotoa ja sen askareista?
Joskus ystävänsä saavat hänet mukaansa illanviettoon tmv yhteisiin juttuihin, mutta silloin hän kahta kauheammin puunaa päivän, ja antaa tiukat ohjeet minulle, kuinka kotona on sitten näytettävä samalta kotiin tullessaan kuin sieltä lähtiessään, mitä lapsille iltapalaksi, mikä satu täytyy lukea kun hän niin lapsille lupasi, moneenko saa valvoa ja pitääkö lapset käyttää saunassa vai vain suihkussa. Ei vaikuta nauttivan "vapaa illoistaan" kun soittelee tuon tuosta kotiin ja kyselee mitä ollaan tehty, siivosinhan keittiön iltapalan jälkeen hyvin jne.
Mitä tässä voi tehdä?
Kommentit (64)
Minä olen satunnaissuorittaja eli aina kun stressi nousee liian kovaksi töissä, puran sen jatkuvaan siivoamiseen. Välttämätttä se itse siivous tai sitä edeltävä sotkuisuus tai mukasotkuisuus ei edes ole se miksi siivoan, jotenkin samalla kun puunaan, järjestelen asioita mielessäni. Avun tarjoaminen lähinnä ärsyttää tuossa vaiheessa, Ehkä puolisollasi on mielessä asioita, jotka pyörivät jatkuvasti mielessä eikä hän saa ajateltua niitä loppuun. Kun siivoushommia iskee, ota matot ja lapset. Tamppaa matot ja vie lapset hoploppiin muutamaksi tunniksi. Ehkä voisit myös ehdottaa työpsykologia, ei siinä ole mitään hävettävää, jos sellaisen kanssa käy järjestelemässä asioitaan mielessä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kun siivoushommia iskee, ota matot ja lapset. Tamppaa matot ja vie lapset hoploppiin muutamaksi tunniksi.
Tohon hössötykseen mukaan lähteminen on kuin alkoholin antaminen alkoholistille. Ei auta.
Kokemusta on.
Ainoa apu on ammattiapu.
Minä olen vanha työeläkeläinen ja teen kotona vain keittiön välttämättömät astioiden ja työtasojen sekä vaatteiden pesut. Mies on parempi kokki ja tekee ateriat. Olisin mielelläni neuroottinenkin siivooja, mutta mieluummin kudon ja ompelen sekä luen pitkät päivät. Toki siivoankin, mutta ei Dysonkaan auta saamaan siivoamista kivaksi. Tavaraa on liikaa.
Mitähän luulet? Mulla oli tommonen vaimo, ja jos matonhapsut ei ollut suorassa, kertyi päähän painetta kunnes tapahtui räjähdys.
Ei kannata pilata elämäänsä elämällä tuommoisen sairaan ihmisen kanssa. Joko hoitoon tai vaihtoon. Näin sanoin exälle ja meni vaihtoon. Hänen valintansa.