Lue keskustelun säännöt.
Vaimon neuroottinen, jatkuva siivoaminen ja muu järjestely
29.01.2019 |
Olen 33-vuotias mies jolla 28-vuotias vaimo ja kaksi lasta. Minua on alkanut samaan aikaan ärsyttämään, ihmetyttämään ja surettamaan vaimon jatkuva suorittaminen. Hän, kuten minäkin, käy töissä arkisin (klo 7.30-15.00) ja kaiken vapaa-aikansa hän pakonomaisesti siivoaa jo valmiiksi siistiä ja puhdasta kotiamme. Aamulla herää aikaisin viikonloppuisinkin siivoamaan, järjestelemään vaatekaappeja, kolaamaan pihaa, leikkaamaan nurmikkoa, pesemään pyykkiä yms, ja iltaisin on niin väsynyt jatkuvasta tekemisestä, että menee lasten kanssa yhtäaikaa nukkumaan viimeistään kahdeksalta. Meille ei siis jää iltaisinkaan kahden keskistä aikaa.
Tarjoudun usein auttamaan, mutta vastaus on aina "kiitos, mutta ei tarvitse. Tai jos haluat välttämättä auttaa, niin mene lasten kanssa ulos ja tamppaa samalla matot kun kannan ne mattotelineelle". No, minä vietän aikaa lasten kanssa, teen heidän kanssaan mukavia asioita koska äidillään ei riitä aika hauskan pitoon. Hän kyllä järjestää kaiken täydelliseksi lapsia varten, esim valmistaa hyvää ja monipuolista ruokaa, ostaa heille laadukkaita vaatteita ja varusteita, järjestää heille kavereita kylään ja heitä kavereille ja kaikkea mahdollista, mutta ei anna heille oikein aikaa yhteiseen tekemiseen sen enempää kuin minullekaan. Pari kertaa vuodessa tehdään joku lomamatka porukalla, ja silloinkin hän tuntuu hajoavan stressistä, kun pitäisi olla kuulema kotona tekemässä sitä ja tätä.
Mikä ihme voi aiheuttaa toisessa noin pakonomaista tarvetta pitää kaikki aina tip top ja täydellisenä? Ja saada ikäänkuin vieroitusoireita, jos hänet viedään pois kotoa ja sen askareista?
Joskus ystävänsä saavat hänet mukaansa illanviettoon tmv yhteisiin juttuihin, mutta silloin hän kahta kauheammin puunaa päivän, ja antaa tiukat ohjeet minulle, kuinka kotona on sitten näytettävä samalta kotiin tullessaan kuin sieltä lähtiessään, mitä lapsille iltapalaksi, mikä satu täytyy lukea kun hän niin lapsille lupasi, moneenko saa valvoa ja pitääkö lapset käyttää saunassa vai vain suihkussa. Ei vaikuta nauttivan "vapaa illoistaan" kun soittelee tuon tuosta kotiin ja kyselee mitä ollaan tehty, siivosinhan keittiön iltapalan jälkeen hyvin jne.
Mitä tässä voi tehdä?
Kommentit (64)
Tuo kuuluu naiseuteen. Niillä on monta rautaa tulessa koko ajan. Älä vaan lähde mukaan vouhkaamaan turhista. Kyllä se ajan päälle oppii ja antaa hieman siimaa herralle, siivouksen suhteen. Ehkä...
mies53v
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Toivottavasti aloittajan vaimo on jo saanut apua. Burn out kolkuttelee noilla perfektionistisilla suorittajilla koko ajan nurkan takana.
jos tarinassa olisi vain yksi lapsi niin epäilisin räikkösen maken kirjoittaneen tän :D
Tuon yhteisen ajan voisit ottaa puheeksi.Lapsetkin kaipaavat sitä ennemmin kuin 100% tiptop kotia.
Ap, kyllä vaimosi voi tarvita ammattiapua. Ihana, että asiallisesti olet alkanut asiaa miettiä, mikä vaimoa vaivaa.
Itse alan stressaavassa elämäntilanteessa ja ahdistuessani vähän samanlaiseksi mutta en ole yhtä paha. Mutta häpeän käytöstäni sillon, kaikki pitäis olla tiptop ja lelut laittaa just oikealle paikalle, talo siivottuna illalla ennen nukkumaan menoa oli miten väsy oli. Kaiken keskellä pakoilin ahdistusta.
Saisitko järjestettyä lapset johonkin hoitoon joksikin illaksi, istuisitte rauhassa alas ja kertoisit vaimollesi asiallisesti, että vaikka on ihanaa kun jaksaa siivota ym, olet huolissaan hänen hyvinvoinnistaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
27 jatkaa. Toinen miksi tein siivousta hukkua, oli se, että en kokenut saavani arvostusta tarpeeksi puolisoltani. Ehkä hän sitä näytti yhtä lailla silloin, mutta koska en rakastanut itseäni, en uskonut että kukaan muukaan voisi minua rakastaa. Edes mieheni tai lapseni.
Ai tää oli kamalan vanha ketju. 🙈 Mut jos joku lukee ja tarvii vinkkejä myös.. 27-28
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Siivoushullut ovat siivoushulluja ja vaikea niitä on muuttaa. Omassa lapsuudenkodissa äiti harrasti tällaista pakko- ja raivosiivoamista. Joka päivä piti olla imuroitu ennenkuin hän tuli kotiin tai hän alkoi itse imuroimaan. Jos imuri ei ollut päällä kun hän tuli kotiin niin hän oletti, että emme olleet imuroineet ja sitten hän imuroi itse uudestaan kauheasti kiroten. Niinpä kehitimme veljeni kanssa sellaisen taktiikan, että olimme aina lopettelemassa imurointia kun äiti tuli kotiin.
Perjantaisin äiti pääsi aikaisemmin töistä ja kun muut kaverit iloitsivat viikonlopun alkamisesta niin minä vihasin sitä. Kun olimme saaneet koulureput heitettyä olalta niin piti vaihtaa siivousvaatteet päälle ja sitten alettiin siivoamaan omia huoneitamme. Ei saanut lopettaa ennenkuin äiti oli valmis. Isä lähti aina jonnekin "peltoja katselemaan" pois tieltä.
Lauantaiaamuna kello 7 alkoi sitten lauantaisiivoaminen. Äiti alkoi imuroimaan ja lapset ja isä kantoivat matot ulos ja ne piti tampata eikä kenelläkään ollut asiaa takaisin sisälle ennenkuin äiti oli imuroinut ja pessyt koko talon. Seisoimme sitten vaikka räntäsateessa autotallissa mattojen kanssa ja odotimme 2 tuntia. Sitten tehtiin ruokaa ja lopulta äiti oli lauantai-iltana kello 20 superväsynyt ja nukkui jo. Sunnuntaina äitilla oli sitten päänsärkyä ja itkemistä kuinka koko viikonloppu meni taas vain siivotessa.
Yltiöpäinen siivous voi riistäytyä pakko-oireeksi ja joskus siihen voi tarvita lääkärin apua. Sairaalloinen oire on kyseessä silloin, jos se MERKITTÄVÄSTI haittaa jokapäiväistä omaa ja läheisten elämää. Lisäksi, jos vaivaan kuuluu pikkuseikkoihin takertuminen niin suuressa määrin, että aika kuluu ja valmista ei tule, tai jos siivous esim. rajoittaa sinun muuta elämää HUOMATTAVASTI kuten nukkumista, harrastuksia, työssäkäyntiä tai ihmissuhteiden hoitamista, niin siinä tapauksessa kävisin juttelemasta asiasta psykiatrian erikoislääkärin kanssa.
Siivoaminen tässä määrin niin että joka päivä imuroidaan, siivotaan lasten lelut ovat merkki pakko oireesta. Se kertoo suuresta kontrollintarpeesta. Asioita myös vatvotaan eikä niistä tunnu tulevan valmista.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei ole normaalia, mitähän traumaa mielessään ”siivoaa”?
Sääli sinua ja lapsia, jotka olette suorittamisen uhreja. Tajuaako vaimosi yhtään, että täydellisyyden tavoittelussaan aiheuttaa enemmän haittaa kuin hyötyä läheisilleen. Terapiaa hän tarvitsee, varmaan parhaansa omasta mielestään tekee, muttei ymmärrä vaatimuksiensa aiheuttavan todellisia ongelmia ja paineita perheelleen.Niin tai on normaalia. Minusta tuntuu, että suurin osa vaimoista käyttäytyy juuri näin. Mikään ei riitä, eikä mikään kelpaa, ja sitten uuvutaan ja itketään, kun itse pitää tehdä kaikki ja mies ei osallistu.
Tätähän tällä haettiinkin, eikös vaan?
Ei todellakaan ole normaalia, eikä suurin osa vaimoista käyttäydy noin.
Ap, vaimosi kaipaa jonkinlaista herättelyä, että hänen käytöksensä ei ole mitenkään normaalia. Sen herättelyn pitää saada hänet tajuamaan, että koko perhe kärsii hänen neuroottisesta siivouksestaan ja kontrolloinnistaan, ja saattaa hajottaa perheen.
Käytösmalli on lapsuudenkodista peräisin, eikä se lopu, ellei joku tee siitä kerta kaikkiaan loppua. Onko anoppisi samanlainen?
Tukea ja rakkautta samalla. Ei auta stressata liikaa tai vain pahentaa neuroottisuutta
Minkä ikäisiä lapsenne ovat? Ihmettelen, että vaimosi on 28.vuotias ja lapset jo siinä iässä, että
"järjestää heille kavereita kylään ja heitä kavereille".
Eihän se mahdotonta ole, mutta olisiko kuitenkin kyseessä huolella laadittu provo. Anteeksi, mutta täällä tulee kyyniseksi. Teksti kuulostaa muutenkin naisen kirjoittamalta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Purkaa stressiään tai toisena vaihtoehtona se, että hänet on opetettu siihen että rakkaus pitää ansaita palvelemalla muita. Hän ei koe omaavansa oikeutusta olla elämässäsi jos ei ole täydellinen suorittava vaimo. Terapiaa tarvitsee joka tapauksessa.
Tästähän oli eilen Maria Veitolan yökylässä puhe, kun Sa nna Ma rin kertoi siivoavansa ja pesevänsä aina pyykkiä kotiin tullessaan. Yölläkin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kunnon munan puutteessa alkanut siivota neuroottisesti, tuskinpa muuta vikaa hänessä.
Minäkin pidin ensi alkuun kodin siistinä ja tein kaiken tuon saman. Kun siitä tuli sanomista, lakkasin kerta laakista siivoamasta. Sen jälkeen en siivonnut enää koskaan. Ruokaa kyllä laitoin ja vaihdoin omat lakanat, mutta muuten kotona sai olla vaikka kuinka siivotonta.
Siivoamattomuudestani ei tullut koskaan sanomista. Silloin kyllä loppui kaikkien ihmisten vierailut meillä. En kestänyt sitä häpeää. Kenellekään en avannut ovea. Välit olivat silti hyvät.
Sinulla on tehokas vaimo. Meillä mies leikkasi nurmikon jne. Minä kävin leikkipuistossa, uimassa jne lasten kanssa. Ehdittiin seksiäkin harrastaa joka viikko 🙂
Ahdistuneisuushäiriö, juoksee itseään pakoon kun ei pysty käsittelemään traumojaan.
Vaihda puolisoita sen kanssa joka itki täällä kuinka heidän talonsa on näyttelykunnossa koko ajan ja mies hermostuu kun vaimo sotkee.
Ja muistakaa tutustua kumppaniinne kunnolla, ennenkuin lyötte hynttyyt yhteen ja teette lapsia. Kiitos ja näkemiin.
"Aina mun pitää siivota aina mun pitää tiskata..Aina mun pitää..."
Terapiasta vaimo saisi työkaluja käsitellä päänsisäisiä asioitaan mitkä se nyt hukuttaa siivouksella. Vaimosi ei kuulosta onnelliselta, mutta koska itse on usein sokea tilanteelleen (varsinkin jos se on jatkunut kauan) niin sun tehtävä aviomiehenä olisi ohjata vaimo avun piiriin.