Lue keskustelun säännöt.
Vaimon neuroottinen, jatkuva siivoaminen ja muu järjestely
29.01.2019 |
Olen 33-vuotias mies jolla 28-vuotias vaimo ja kaksi lasta. Minua on alkanut samaan aikaan ärsyttämään, ihmetyttämään ja surettamaan vaimon jatkuva suorittaminen. Hän, kuten minäkin, käy töissä arkisin (klo 7.30-15.00) ja kaiken vapaa-aikansa hän pakonomaisesti siivoaa jo valmiiksi siistiä ja puhdasta kotiamme. Aamulla herää aikaisin viikonloppuisinkin siivoamaan, järjestelemään vaatekaappeja, kolaamaan pihaa, leikkaamaan nurmikkoa, pesemään pyykkiä yms, ja iltaisin on niin väsynyt jatkuvasta tekemisestä, että menee lasten kanssa yhtäaikaa nukkumaan viimeistään kahdeksalta. Meille ei siis jää iltaisinkaan kahden keskistä aikaa.
Tarjoudun usein auttamaan, mutta vastaus on aina "kiitos, mutta ei tarvitse. Tai jos haluat välttämättä auttaa, niin mene lasten kanssa ulos ja tamppaa samalla matot kun kannan ne mattotelineelle". No, minä vietän aikaa lasten kanssa, teen heidän kanssaan mukavia asioita koska äidillään ei riitä aika hauskan pitoon. Hän kyllä järjestää kaiken täydelliseksi lapsia varten, esim valmistaa hyvää ja monipuolista ruokaa, ostaa heille laadukkaita vaatteita ja varusteita, järjestää heille kavereita kylään ja heitä kavereille ja kaikkea mahdollista, mutta ei anna heille oikein aikaa yhteiseen tekemiseen sen enempää kuin minullekaan. Pari kertaa vuodessa tehdään joku lomamatka porukalla, ja silloinkin hän tuntuu hajoavan stressistä, kun pitäisi olla kuulema kotona tekemässä sitä ja tätä.
Mikä ihme voi aiheuttaa toisessa noin pakonomaista tarvetta pitää kaikki aina tip top ja täydellisenä? Ja saada ikäänkuin vieroitusoireita, jos hänet viedään pois kotoa ja sen askareista?
Joskus ystävänsä saavat hänet mukaansa illanviettoon tmv yhteisiin juttuihin, mutta silloin hän kahta kauheammin puunaa päivän, ja antaa tiukat ohjeet minulle, kuinka kotona on sitten näytettävä samalta kotiin tullessaan kuin sieltä lähtiessään, mitä lapsille iltapalaksi, mikä satu täytyy lukea kun hän niin lapsille lupasi, moneenko saa valvoa ja pitääkö lapset käyttää saunassa vai vain suihkussa. Ei vaikuta nauttivan "vapaa illoistaan" kun soittelee tuon tuosta kotiin ja kyselee mitä ollaan tehty, siivosinhan keittiön iltapalan jälkeen hyvin jne.
Mitä tässä voi tehdä?
Kommentit (64)
Valmiiksi puhtaan puhdistelu voi olla pakko-oireista käyttäytymistä jos sitä nyt sellaiseksi haluaa kutsua. Onko vaimosi jotenkin hysteerinen tai katastrofipelkoinen? "Jos en tee näin, käy huonosti"? Voi kieliä stressaavasta elämäntilanteesta tai on muuten vain herkkä ihminen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Valmiiksi puhtaan puhdistelu voi olla pakko-oireista käyttäytymistä jos sitä nyt sellaiseksi haluaa kutsua. Onko vaimosi jotenkin hysteerinen tai katastrofipelkoinen? "Jos en tee näin, käy huonosti"? Voi kieliä stressaavasta elämäntilanteesta tai on muuten vain herkkä ihminen.
Ei ehkä tuollaist käytöstä, mutta sinne päin. Jos kysyn, miksi pitää koko ajan siivota, niin kuulema tulee tosi nopeasti sotkuista jos ei koko ajan ylläpidä. Kun esitän jatkokysymyksen, mitä pieni sotkuisuus haittaa, esim juomalasi pöydällä tai lapsen yksi lelu lattialla, niin "eihän kukaan sellaisessa kaatopaikassa elä, mieti nyt mitä ihmiset ajattelisi jos näkis meidän kodin siinä kunnossa". Tuosta tuli mieleen, että kun aloimme odottaa ensimmäistä lastamme, oli hän vain 20-vuotias, ja sain jonkin verran arvostelevia katseita ja kommentteja (jopa neuvolassa) ikänsä vuoksi, jolloin tuo käytös taisi alkaa - siis raskausaikana. Yrittääkö hän todistella olemattomalle valamiehistölle, että hän on hyvä ja osaa kuten vanhemmatkin äidit?
Ap
Vaimosi on kuin minä. Iätkin passaa. Alan epäillä että mieheni kirjoitti tämän :D
Hän järjestää ha suorittaa niin valtavasti koska oman pään sisällä on kasvavaa ahdistusta ja painetta joka joskus poksahtaa, jollain tavalla.
Millainen lapsuus ja perheensä on vaimollasi, suhteet vanhempiin ja perheen dynamiikkaa
? Kylmät vanhemmat jotka hyväksyvät vain suorittajan täydellisyyden? Vai turvattomuutta, sekoilua?
Pikkuveljeni on samanlainen suorittaja. Suren hänen puolestaan. Hän ri koskaan koe olevansa tarpeeksi hyvä ja arvokas että voisi pysähtyä nauttimaan mistään.
Taustalla meillä erittäin autoritäärinen ja arvaamaton isä. Koko perhe ”käveli kabanmunankuorilla” aina, ettei isi vaan suuttuisi. Vaan suuttuihan se, aina, täysin mikroskooppisista syistä.
Yritä saada vainosi oikeesti terapiaan. Itse et häntä kotikonstein voi aittaa. Väsyy vaan itse.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei ole normaalia, mitähän traumaa mielessään ”siivoaa”?
Sääli sinua ja lapsia, jotka olette suorittamisen uhreja. Tajuaako vaimosi yhtään, että täydellisyyden tavoittelussaan aiheuttaa enemmän haittaa kuin hyötyä läheisilleen. Terapiaa hän tarvitsee, varmaan parhaansa omasta mielestään tekee, muttei ymmärrä vaatimuksiensa aiheuttavan todellisia ongelmia ja paineita perheelleen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En tiedä vaimostasi, mutta älä sinä vain tarjoudu vaan tee oma-aloitteisesti sellaisia kotihommia jotka osaat oikeasti hyvin (katso varmuudeksi Marttojen tai muun tahon ohjeet), ja jonka tekeminen ei ole vaimosi suosikkipuuhia.
Tee vaikka yhdessä vaimon kanssa.
Vierailija kirjoitti:
Hän järjestää ha suorittaa niin valtavasti koska oman pään sisällä on kasvavaa ahdistusta ja painetta joka joskus poksahtaa, jollain tavalla.
Millainen lapsuus ja perheensä on vaimollasi, suhteet vanhempiin ja perheen dynamiikkaa
? Kylmät vanhemmat jotka hyväksyvät vain suorittajan täydellisyyden? Vai turvattomuutta, sekoilua?
Pikkuveljeni on samanlainen suorittaja. Suren hänen puolestaan. Hän ri koskaan koe olevansa tarpeeksi hyvä ja arvokas että voisi pysähtyä nauttimaan mistään.
Taustalla meillä erittäin autoritäärinen ja arvaamaton isä. Koko perhe ”käveli kabanmunankuorilla” aina, ettei isi vaan suuttuisi. Vaan suuttuihan se, aina, täysin mikroskooppisista syistä.
Yritä saada vainosi oikeesti terapiaan. Itse et häntä kotikonstein voi aittaa. Väsyy vaan itse.
Isosta perheestä lähtöisin, sisaruksia seitsemän eli kahdeksan lasta hänen perheessään. Hän on kolmanneksi vanhin ja huolehti nuorimmista lapsista kun yrittäjä vanhemmat teki pitkää päivää. Kaksi vanhempaa sisarusta eivät osallistuneet pienempien hoitamiseen.
Joku sanoi että minun osallistuttava itse eikä vain tarjota apuani.. Jos vaimo ei ole kotona, teenkin itse hommia, mutta jos hän on niin näyttää ahdistuvan siivoamisestani, teen sen kai väärin tai väärässä järjestyksessä. Ei sano mitään mutta yrittää salaa korjata "virheitäni".
En oikein näe kuitenkaan että ammattiapua tarvitsisi.. Ihana ja kultainen ihminen, jonka pitäisi opetella ottamaan rennommin.
Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sairaalta tuo kuulostaa, vie se jollekkin ammattiauttajalle.
Juttelisin vaimon kanssa siitä, että olet oikeasti huolissasi tilanteesta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ei ole normaalia, mitähän traumaa mielessään ”siivoaa”?
Sääli sinua ja lapsia, jotka olette suorittamisen uhreja. Tajuaako vaimosi yhtään, että täydellisyyden tavoittelussaan aiheuttaa enemmän haittaa kuin hyötyä läheisilleen. Terapiaa hän tarvitsee, varmaan parhaansa omasta mielestään tekee, muttei ymmärrä vaatimuksiensa aiheuttavan todellisia ongelmia ja paineita perheelleen.
Niin tai on normaalia. Minusta tuntuu, että suurin osa vaimoista käyttäytyy juuri näin. Mikään ei riitä, eikä mikään kelpaa, ja sitten uuvutaan ja itketään, kun itse pitää tehdä kaikki ja mies ei osallistu.
Tätähän tällä haettiinkin, eikös vaan?
Miten menee teillä? Meillä sama. Ahdistaa kyllä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei ole normaalia, mitähän traumaa mielessään ”siivoaa”?
Sääli sinua ja lapsia, jotka olette suorittamisen uhreja. Tajuaako vaimosi yhtään, että täydellisyyden tavoittelussaan aiheuttaa enemmän haittaa kuin hyötyä läheisilleen. Terapiaa hän tarvitsee, varmaan parhaansa omasta mielestään tekee, muttei ymmärrä vaatimuksiensa aiheuttavan todellisia ongelmia ja paineita perheelleen.Niin tai on normaalia. Minusta tuntuu, että suurin osa vaimoista käyttäytyy juuri näin. Mikään ei riitä, eikä mikään kelpaa, ja sitten uuvutaan ja itketään, kun itse pitää tehdä kaikki ja mies ei osallistu.
Tätähän tällä haettiinkin, eikös vaan?
Ei todellakaan ole normaalia, eikä suurin osa vaimoista käyttäydy noin.
Ap, vaimosi kaipaa jonkinlaista herättelyä, että hänen käytöksensä ei ole mitenkään normaalia. Sen herättelyn pitää saada hänet tajuamaan, että koko perhe kärsii hänen neuroottisesta siivouksestaan ja kontrolloinnistaan, ja saattaa hajottaa perheen.
Käytösmalli on lapsuudenkodista peräisin, eikä se lopu, ellei joku tee siitä kerta kaikkiaan loppua. Onko anoppisi samanlainen?
Olit 15-vuotias kun vaimosi tuli raskaaksi?
Heh, minulla ei ole enää kuin yksi teini kotona, enkä muuta teekään kuin siivoa, kokkaa, järjestä ja organisoi.
Otit laihan anorektikon? Miehet ei tajua että siinä soppaluussa tulee muitakin ominaisuuksia mukana luonteessa.
Ahdistuneisuushäiriö. Ei välttämättä ole OCD, vaikka saman klusterin häiriö sekin. Yrittäisin lempeästi ohjata vaikka neuvolapsykologille tai työterveyshuollon psykologille, pidemmässä juoksussa KELA-terapiaan. Vainosi kärsii asiasta takuuvarmasti itsekin, mutta ei osaa nyt nähdä ulospääsyä. Kuulostat ihanalta aviomieheltä, joka välittää puolisonsa hyvinvoinnista. <3
Menkää kirkon perheneuvontaan, se on ilmainen palvelu ja pääsette jonon ohi lapsiperheenä.
Olin vähän samanlainen nuorempana enkä vieläkään pidä siitä, että mies siivoaa, koska tykkään tehdä asiat omalla perustellisella tavallani...
Pakko-oireinen häiriö. Pistä hoitoon, mäkeen, ja vie lapset.
T. Pakko-oireinen