Mistä ihmeestä löytää naisen?

Vierailija kirjoitti:

Etsijä kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Katso silmiin, hymyile, moikkaa, mene jutustelemaan arkitilanteissa kaupungilla?

Silmiin voisi katsoa ja hymyillä, mutta eikö ole aika kuumottavan oloista toimintaa alkaa moikkailla tuntemattomia?

Minä juurikin toivoisin löytäväni rakkauden arjessa. T. sinkkunainen

Ikä? Missä asut?

Etsijä kirjoitti:

Sitä vaan pohdin.

Tee itsellesi palvelus ja opettele runkkimaan.

Kotoa! Äitihän se siellä. Hän pyykkää, passaa ja ruokkii. <3

M43v kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Etsijä kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Katso silmiin, hymyile, moikkaa, mene jutustelemaan arkitilanteissa kaupungilla?

Silmiin voisi katsoa ja hymyillä, mutta eikö ole aika kuumottavan oloista toimintaa alkaa moikkailla tuntemattomia?

Aloin juttelemaan tänään ihan ventovieraan suurinpiirtein ikäiseni miehen kanssa sairaalan hississä. Mies oli juonessa heti mukana ja siinä muutamassa hetkessä saimme jo mukavan lyhyen iloisen keskustelun aikaan. Kiitoksia vain sinä tuntematon mies, keskustelumme hymyilytti pitkään!

Eli kyllä, jos toisesta tulee hiemankin vastakaikua, niin antaa mennä vain! Jos toinen ei vastaa, niin et ole menettänyt mitään. Jos toinen taas vastaa, niin saatat löytää vaikka mitä hienoa! N44

Jotenkin sosiaalisesti kömpelönä menee tällaisissa tilanteissa ihan jumiin.

Aika sama. Saattaisin juuri ja juuri onnistua sanomaan sanan tai pari, sen jälkeen iskisi armoton punastuminen ja kuolisin sinne hissiin. En tiedä mikä siinä on, että en millään onnistu juttelemaan omasta aloitteesta kovinkaan luontevasti. Joskus onnistun yllättävänkin hyvin, mutta useimmiten tapahtuu hirvittävä jäätyminen ja häpeä.

M43v kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Etsijä kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Katso silmiin, hymyile, moikkaa, mene jutustelemaan arkitilanteissa kaupungilla?

Silmiin voisi katsoa ja hymyillä, mutta eikö ole aika kuumottavan oloista toimintaa alkaa moikkailla tuntemattomia?

Aloin juttelemaan tänään ihan ventovieraan suurinpiirtein ikäiseni miehen kanssa sairaalan hississä. Mies oli juonessa heti mukana ja siinä muutamassa hetkessä saimme jo mukavan lyhyen iloisen keskustelun aikaan. Kiitoksia vain sinä tuntematon mies, keskustelumme hymyilytti pitkään!

Eli kyllä, jos toisesta tulee hiemankin vastakaikua, niin antaa mennä vain! Jos toinen ei vastaa, niin et ole menettänyt mitään. Jos toinen taas vastaa, niin saatat löytää vaikka mitä hienoa! N44

Jotenkin sosiaalisesti kömpelönä menee tällaisissa tilanteissa ihan jumiin.

Älä luokittele itseäsi, vaan vain annat mennä. En minäkään jaksa/ehdi miettiä mitä puhun, sillä siitä ei ole mitään hyötyä ja liika ajattelu pilaa kaiken niin kuin varmasti tiedät. Sen nyt tietää joka ikinen, että tyhmiähän sitä puhuu joka tapauksessa, mutta se, että on saanut suunsa auki on hyvä juttu. Ei sitä kannata olla itselleen liian ankara. N44

Etsijä kirjoitti:

M43v kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Etsijä kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Katso silmiin, hymyile, moikkaa, mene jutustelemaan arkitilanteissa kaupungilla?

Silmiin voisi katsoa ja hymyillä, mutta eikö ole aika kuumottavan oloista toimintaa alkaa moikkailla tuntemattomia?

Aloin juttelemaan tänään ihan ventovieraan suurinpiirtein ikäiseni miehen kanssa sairaalan hississä. Mies oli juonessa heti mukana ja siinä muutamassa hetkessä saimme jo mukavan lyhyen iloisen keskustelun aikaan. Kiitoksia vain sinä tuntematon mies, keskustelumme hymyilytti pitkään!

Eli kyllä, jos toisesta tulee hiemankin vastakaikua, niin antaa mennä vain! Jos toinen ei vastaa, niin et ole menettänyt mitään. Jos toinen taas vastaa, niin saatat löytää vaikka mitä hienoa! N44

Jotenkin sosiaalisesti kömpelönä menee tällaisissa tilanteissa ihan jumiin.

Aika sama. Saattaisin juuri ja juuri onnistua sanomaan sanan tai pari, sen jälkeen iskisi armoton punastuminen ja kuolisin sinne hissiin. En tiedä mikä siinä on, että en millään onnistu juttelemaan omasta aloitteesta kovinkaan luontevasti. Joskus onnistun yllättävänkin hyvin, mutta useimmiten tapahtuu hirvittävä jäätyminen ja häpeä.

Etkä kuole! :D Sitä paitsi minäkin olen punastelija ja saatan hehkuttaa oikein kunnolla hiusraja myöten, mutta en ole vielä kuollut siihen. Jos siis mies punastuu minun edessäni, niin se on vain ja ainoastaan hyvä asia. Siitä näkee, että hän on aito ihminen, eikä mikään pelimies. Ja jos jäätyminen iskee, niin teet vain selväksi, että se ei ole tylyn tuntuista toisen mielestä, eli vaikka mikä tulisi, niin jatkat hymyilyä ja silmiin katsomista. Jos hymysi haihtuu kivikovaksi kylmäksi ilmeeksi ja tunteettoman oloiseksi "mene helkuttiin siitä" -ilmeeksi, niin minulla ei enää kantti kestä aloittaa jutustelua kanssasi enää ikinä. N44

Mistä vain, ruokakaupasta, kirjastosta, huoltoasemalta, lounaspaikasta...

Vierailija kirjoitti:

Etsijä kirjoitti:

M43v kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Etsijä kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Katso silmiin, hymyile, moikkaa, mene jutustelemaan arkitilanteissa kaupungilla?

Silmiin voisi katsoa ja hymyillä, mutta eikö ole aika kuumottavan oloista toimintaa alkaa moikkailla tuntemattomia?

Aloin juttelemaan tänään ihan ventovieraan suurinpiirtein ikäiseni miehen kanssa sairaalan hississä. Mies oli juonessa heti mukana ja siinä muutamassa hetkessä saimme jo mukavan lyhyen iloisen keskustelun aikaan. Kiitoksia vain sinä tuntematon mies, keskustelumme hymyilytti pitkään!

Eli kyllä, jos toisesta tulee hiemankin vastakaikua, niin antaa mennä vain! Jos toinen ei vastaa, niin et ole menettänyt mitään. Jos toinen taas vastaa, niin saatat löytää vaikka mitä hienoa! N44

Jotenkin sosiaalisesti kömpelönä menee tällaisissa tilanteissa ihan jumiin.

Aika sama. Saattaisin juuri ja juuri onnistua sanomaan sanan tai pari, sen jälkeen iskisi armoton punastuminen ja kuolisin sinne hissiin. En tiedä mikä siinä on, että en millään onnistu juttelemaan omasta aloitteesta kovinkaan luontevasti. Joskus onnistun yllättävänkin hyvin, mutta useimmiten tapahtuu hirvittävä jäätyminen ja häpeä.

Etkä kuole! :D Sitä paitsi minäkin olen punastelija ja saatan hehkuttaa oikein kunnolla hiusraja myöten, mutta en ole vielä kuollut siihen. Jos siis mies punastuu minun edessäni, niin se on vain ja ainoastaan hyvä asia. Siitä näkee, että hän on aito ihminen, eikä mikään pelimies. Ja jos jäätyminen iskee, niin teet vain selväksi, että se ei ole tylyn tuntuista toisen mielestä, eli vaikka mikä tulisi, niin jatkat hymyilyä ja silmiin katsomista. Jos hymysi haihtuu kivikovaksi kylmäksi ilmeeksi ja tunteettoman oloiseksi "mene helkuttiin siitä" -ilmeeksi, niin minulla ei enää kantti kestä aloittaa jutustelua kanssasi enää ikinä. N44

Kuulostaa kuin pahimmalta painajaiselta sössöttää jotain paniikinomaisesti hississä naama tulipunaisena ja luultavasti hiestä märkänä jotain säästä ja paikallisen pitserian menusta. Ja samalla pitäisi vielä katsoa silmiinkin ja hymyillä. Itse jos olisin nainen niin en tiedä mitä tekisin vastaavassa tilanteessa. Painelisin varmaan kaikki hissin nappulat pohjaan ja huutaisin apua. Tai sitten riisuituisin ja harrastaisimme punaiseksi keitetyn hummerin kanssa intohimoista hissiseksiä, koska eihän tuon kiihottavampaa tilannetta varmaan eteen tule toista kertaa.

Ihmeestä. Se vaimon löytäminen on yleensä semmoinen once in a lifetime -juttu, joten kyllä siinä pienoista ihmettä tarvitaan.

Huutista Anubiksen porteille :D

Etsijä kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Etsijä kirjoitti:

M43v kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Etsijä kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Katso silmiin, hymyile, moikkaa, mene jutustelemaan arkitilanteissa kaupungilla?

Silmiin voisi katsoa ja hymyillä, mutta eikö ole aika kuumottavan oloista toimintaa alkaa moikkailla tuntemattomia?

Aloin juttelemaan tänään ihan ventovieraan suurinpiirtein ikäiseni miehen kanssa sairaalan hississä. Mies oli juonessa heti mukana ja siinä muutamassa hetkessä saimme jo mukavan lyhyen iloisen keskustelun aikaan. Kiitoksia vain sinä tuntematon mies, keskustelumme hymyilytti pitkään!

Eli kyllä, jos toisesta tulee hiemankin vastakaikua, niin antaa mennä vain! Jos toinen ei vastaa, niin et ole menettänyt mitään. Jos toinen taas vastaa, niin saatat löytää vaikka mitä hienoa! N44

Jotenkin sosiaalisesti kömpelönä menee tällaisissa tilanteissa ihan jumiin.

Aika sama. Saattaisin juuri ja juuri onnistua sanomaan sanan tai pari, sen jälkeen iskisi armoton punastuminen ja kuolisin sinne hissiin. En tiedä mikä siinä on, että en millään onnistu juttelemaan omasta aloitteesta kovinkaan luontevasti. Joskus onnistun yllättävänkin hyvin, mutta useimmiten tapahtuu hirvittävä jäätyminen ja häpeä.

Etkä kuole! :D Sitä paitsi minäkin olen punastelija ja saatan hehkuttaa oikein kunnolla hiusraja myöten, mutta en ole vielä kuollut siihen. Jos siis mies punastuu minun edessäni, niin se on vain ja ainoastaan hyvä asia. Siitä näkee, että hän on aito ihminen, eikä mikään pelimies. Ja jos jäätyminen iskee, niin teet vain selväksi, että se ei ole tylyn tuntuista toisen mielestä, eli vaikka mikä tulisi, niin jatkat hymyilyä ja silmiin katsomista. Jos hymysi haihtuu kivikovaksi kylmäksi ilmeeksi ja tunteettoman oloiseksi "mene helkuttiin siitä" -ilmeeksi, niin minulla ei enää kantti kestä aloittaa jutustelua kanssasi enää ikinä. N44

Kuulostaa kuin pahimmalta painajaiselta sössöttää jotain paniikinomaisesti hississä naama tulipunaisena ja luultavasti hiestä märkänä jotain säästä ja paikallisen pitserian menusta. Ja samalla pitäisi vielä katsoa silmiinkin ja hymyillä. Itse jos olisin nainen niin en tiedä mitä tekisin vastaavassa tilanteessa. Painelisin varmaan kaikki hissin nappulat pohjaan ja huutaisin apua. Tai sitten riisuituisin ja harrastaisimme punaiseksi keitetyn hummerin kanssa intohimoista hissiseksiä, koska eihän tuon kiihottavampaa tilannetta varmaan eteen tule toista kertaa.

Miksi sössöttäisit?

Vierailija kirjoitti:

Etsijä kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Etsijä kirjoitti:

M43v kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Etsijä kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Katso silmiin, hymyile, moikkaa, mene jutustelemaan arkitilanteissa kaupungilla?

Silmiin voisi katsoa ja hymyillä, mutta eikö ole aika kuumottavan oloista toimintaa alkaa moikkailla tuntemattomia?

Aloin juttelemaan tänään ihan ventovieraan suurinpiirtein ikäiseni miehen kanssa sairaalan hississä. Mies oli juonessa heti mukana ja siinä muutamassa hetkessä saimme jo mukavan lyhyen iloisen keskustelun aikaan. Kiitoksia vain sinä tuntematon mies, keskustelumme hymyilytti pitkään!

Eli kyllä, jos toisesta tulee hiemankin vastakaikua, niin antaa mennä vain! Jos toinen ei vastaa, niin et ole menettänyt mitään. Jos toinen taas vastaa, niin saatat löytää vaikka mitä hienoa! N44

Jotenkin sosiaalisesti kömpelönä menee tällaisissa tilanteissa ihan jumiin.

Aika sama. Saattaisin juuri ja juuri onnistua sanomaan sanan tai pari, sen jälkeen iskisi armoton punastuminen ja kuolisin sinne hissiin. En tiedä mikä siinä on, että en millään onnistu juttelemaan omasta aloitteesta kovinkaan luontevasti. Joskus onnistun yllättävänkin hyvin, mutta useimmiten tapahtuu hirvittävä jäätyminen ja häpeä.

Etkä kuole! :D Sitä paitsi minäkin olen punastelija ja saatan hehkuttaa oikein kunnolla hiusraja myöten, mutta en ole vielä kuollut siihen. Jos siis mies punastuu minun edessäni, niin se on vain ja ainoastaan hyvä asia. Siitä näkee, että hän on aito ihminen, eikä mikään pelimies. Ja jos jäätyminen iskee, niin teet vain selväksi, että se ei ole tylyn tuntuista toisen mielestä, eli vaikka mikä tulisi, niin jatkat hymyilyä ja silmiin katsomista. Jos hymysi haihtuu kivikovaksi kylmäksi ilmeeksi ja tunteettoman oloiseksi "mene helkuttiin siitä" -ilmeeksi, niin minulla ei enää kantti kestä aloittaa jutustelua kanssasi enää ikinä. N44

Kuulostaa kuin pahimmalta painajaiselta sössöttää jotain paniikinomaisesti hississä naama tulipunaisena ja luultavasti hiestä märkänä jotain säästä ja paikallisen pitserian menusta. Ja samalla pitäisi vielä katsoa silmiinkin ja hymyillä. Itse jos olisin nainen niin en tiedä mitä tekisin vastaavassa tilanteessa. Painelisin varmaan kaikki hissin nappulat pohjaan ja huutaisin apua. Tai sitten riisuituisin ja harrastaisimme punaiseksi keitetyn hummerin kanssa intohimoista hissiseksiä, koska eihän tuon kiihottavampaa tilannetta varmaan eteen tule toista kertaa.

Miksi sössöttäisit?

En tiedä. Siihen se luultavasti vaan menisi.

Vierailija kirjoitti:

Menet ovesta ulos niin tuollahan niitä juoksee pilvin pimein.

Tästä kaikki alkaa. Sen kun isket jonkun.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Menet ovesta ulos niin tuollahan niitä juoksee pilvin pimein.

Tästä kaikki alkaa. Sen kun isket jonkun.

Kunpa osaisinkin... En tosiaan tiedä miten voisi tuntematonta naista lähestyä sulavasti ja siten, että ei vaikuttaisi pervolta joka yrittää epätoivoissaan jokaista ohi kulkevaa naista.

Etsijä kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Menet ovesta ulos niin tuollahan niitä juoksee pilvin pimein.

Tästä kaikki alkaa. Sen kun isket jonkun.

Kunpa osaisinkin... En tosiaan tiedä miten voisi tuntematonta naista lähestyä sulavasti ja siten, että ei vaikuttaisi pervolta joka yrittää epätoivoissaan jokaista ohi kulkevaa naista.

Älä yritä jokaista, vaan vain sellaista, jonka katseessa näkyy mukavuus kun hän sinuun katsoo. Pervoa se ei ole, sillä niin ihmisten kuin eläintenkin tapana on ollut etsiä itselleen puoliso.

Up