1970-luvulla yleisesti pohdittiin, kannattaako lapsia edes tehdä

Mitä syntyminen maksaa, pohdittiin aikalaisjulkaisussa, ja pääteltiin, että lapset tulevat kalliiksi.

VAUVOJEN määrä vähenee ja sille etsitään kovaan ääneen syytä. Kuka muistaa, että yhtä heikoissa kantimissa syntyvyys oli 1970-luvun alussa? Silloin tilanne ei juuri huolestuttanut ketään.

1970-luvun julkaisuissa ei pohdittu keinoja kääntää syntyvyys nousuun. Enemmän puntaroitiin perheenlisäyksen hintaa ja sitä, kannattaako lapsia ylipäätään tehdä. Muistutettiin, että lapsi alentaa perheen elintasoa.

HEDELMÄLLISESSÄ iässä olivat sodan jälkeen syntyneet suuret ikäluokat. Työtä riitti, hyvinvointivaltiota rakennettiin ja 15 prosentin palkankorotukset olivat arkipäivää. Voimakas inflaatio söi lainat.

Suuret ikäluokat ovat olleet voittajien sukupolvi, johon mitkään leikkaukset eivät ehtineet purra. Eikö juuri heillä olisi pitänyt riittää uskoa perheen kasvattamiseen?

”Kaupungistuminen, naisten työssäkäynnin ja yleisesti koulutuksen lisääntyminen ja tasa-arvoistuminen sekä ehkäisyn parantuminen”, Wilska listaa muutoksia.

Hän korostaa, että kun eläketurva parani ja muutkin sosiaaliturvajärjestelmät kehittyivät, ajateltiin, että lapsia ei tarvittu enää vanhuuden turvaksi.

”Koska väestöpyramidi näytti silloin erilaiselta eli vanhusväestöä oli vähän ja elinikä 15 vuotta alempi kuin nykyisin, niin huoltosuhdeongelmia ei ajateltu samalla tavalla”, Wilska uskoo.

Hän lisää, että elintason nostaminen oli tärkeää 1970- ja 80-luvuilla ja lapset nähtiin helposti kulueränä.

”Suuret ikäluokat olivat itse kasvaneet isoissa perheissä, joissa kärsittiin sodan jälkeen puutetta. Tämä varmasti vaikutti ajatuksiin omasta perheestä.”

https://www.hs.fi/kotimaa/art-2000005946444.html