Vinkkejä ja apua kaikenlaisiin " ongelmiin"
Nyt tuntuu taas siltä että en jaksa enää, itkettää ja väsyttää vaan. Yöt menee huonosti kun pikkuinen itkeskelee melkeinpä tunnin välein. Rintaa syö vain kerran joskus kaksi kertaa yössä. Joskus itkuihin auttaa tutti ja silittely mutta joskus täytyy vaan ottaa syliin jolloin rauhoittuu. Hampaita luultavasti tulossa, muuta syytä en keksi levottomiin öihin. Ikää on pikkuisella 6kk enkä vieläkään ole saannut nukkua kunnolla. Nyt olen saannut nukutettua hänet pinnasänkyyn päiväunille, tosin ennen nukahtamista pikkuinen huutaa. Olen nyt hyssytellyt sylissä ja siirtänyt sänkyyn kun silmät on menossa kiinni. Ennen jouduin työntelemään vaunuissa hänet uneen. Iltaisin on myös taistelua että saan hänet nukkumaan, isän syli kun ei näytä kelpaavan. Päivisin en saa tehtyä juuri mitään kun pikkuinen keskeyttää lähes aina tekemiseni. Aina ei edes auta että siirrän hänet mukanani kun touhuan kotona. Turhautuu lattialla kun ei pääse eteenpäin, lelut on kaukana tai muuten vain on tylsää. Hoitoon en voi jättää kovin pitkäksi aikaa kun pikkuiselle ei kelpaa tuttipullo. On kokeiltu kolmea eri tutti osaa, nokkamukia, korviketta, rintamaitoa. Soseita syö mutta kun nälkä tulee täytyy saada tissiä. Haluaisin vain nukkua edes kerran kunnolla heräämättä koko ajan, tehdä kotitöitä ja antaa pikkuisen edes päiväksi hoitoon mutta miten? Miksi isin syli ei kelpaa iltaisin? Miten saan opetettua syömän pullosta? Miten saan tehtyä kotitöitä ilman keskeytyksiä? Miten saan yöt rauhoittumaan? Tuntuu vaan että neuvolasta ei saa mitään apua. Ajattelin että ehkä täältä saa parempaa apua jaksamiseen. Nyt helpotti jo vähän kun sain aikaiseksi valittaa tänne.
Kommentit (8)
Kuulostat tosi väsyneeltä, joten heittelen ehdotuksia kehiin ilman pitkiä jaarituksia. Ekana: sun täytyy saada nukkua edes se yksi yö. Väsyneenä on sressaantunut ja siitä tulee pirullinen noidankehä. Mun lapsista kaksi vieroksui aikanaan tuttia, eka lapsi ei ikinä sellaiseen suostunutkaan, tämä nykyinen oppi tuttipullolle luonnonkumisen tutin kanssa. Oletko sitä kokeillut? Asuvatko vanhemmat (tai miehesi vanhemmat) lähelläsi? Muita tukijoukkoja?
Vaadi itsellesi se yksi yö. Tiedän äidin, joka meni toisinaan hotelliin yöksi. Puolivuotiasta pystyy vaikka hörpäyttämään mukista, jos ei muu auta.
Sitten sitä jaksaa vauvan turhautumista ainakin vähän paremmin. Lapselle hankala ikä, kun liikkeelle haluaisi, mutta ei vielä oikein osaa. Muista, että nämä ovat todella nopeasti ohimeneviä vaiheita. Muutaman kuukauden päästä vauvasi jo konttaa, ja on riemuissaan uudesta taidostaan. (kunnes turhautuu siihen ettei osaa vielä kävellä ja puhua)
Tiedän mitä on jatkuva väsymys...yksi lohdutuksen sana tässä. Meidän poika oli kamalan vaikeasti viihdytettävä aina ihan viime aikoihin saakka. Nyt ikää 7 kk ja rapiat ja ihan parissa viikossa hänestä on sulanut aurinkoinen pikku poika! Juuri nyt ollaan terveitä ja uusia hampaitakaan ei pukata. Oikeastaan pojalla avautui uusi maailma kun oppi hieman liikkumaan: lykkii takaperin ja pyörii ympyrää, kierii. Jo tämä pieni liikkumisen suoma vapaus on saanut pojan viihtymään itsekseen pitkiä tovia. Vaikka kierisi pelkästään seinälistaa tutkimaan tai nuolemaan kirjahyllyn reunaa, niin on tosi iloinen.
ja yhdyn edelliseen kirjoittajaan, ota itsellesi se yksi yö. Joskus on vain pakko pistää oma hyvinvointi vauvan täydellisen tyytyväisyyden edelle. Jos ei suostu pullosta juomaan, niin hörppyyttämällä tai lusikalla maitoa antamalla ainakin saa jotain pientä sisäänsä, ja sitten kiinteitä.. Ja ovathan vauvat esim. kipeinä usein vuorokaudenkin verran syömättä juuri mitään, eivätkä ne siihen hajoa. Panadolilla voi tosiaan olla hampaiden tulon aikaan ihmeellinen vaikutus yöuniin, vaikka sitä antaisi vain yhtenä iltana. Yksi hyvin nukuttu yö saattaa saada vauvan pois hysteriakierteestä, mikä auttaa sitten seuraavia öitä huomattavasti..
Sylien kelpaavuuseroista: vauvat ovat sopeutuvaisia otuksia ja kärsivällisyys auttaa tässä asiassa. Lapsen ja isän pitää löytää oma yhteinen " kieli" , eikä siihen auta muu kuin se, että sinä pysyt pari-kolme iltaa tai yhden viikonlopun vähän loitommalla (paitsi tietty imettäessä) ja annat isän hoitaa lasta omalla tavallaan, vaikka se menisi sinusta kuinka " pieleen" tai vaikka vauva huutaisi vähän enemmän kuin sinun kanssasi. Sillä tavalla isä löytää luottamuksen omaan kykyynsä hoitaa lasta ja lapsi oppii, että isäkin on turvallinen ja hyvä hoitaja.
Ja tämähän on niiiin paljon helpommin sanottu kuin tehty.. Itse ainakin pomottaisin siippaani vaikka kuinka paljon, jos hän ei sanoisi tiukasti vastaan, ja riistäisin lapsen häneltä sillä sekunnilla kun se vähänkään huutaa ja yrittäisin koko ajan neuvoa häntä vaikkei hän mitään kysyisikään.. Mutta siippa on onneksi lujatahtoinen tyyppi, joka ilmoitti heti kättelyssä, että tämä on hänenkin lapsensa ja hän osaa hoitaa sitä vaikkemme teekään kaikkea tismalleen samalla tavalla..
Toivottavasti saat nyt nukuttua ainakin sen yhden yön vaikka hotellissa tai jonkun kaverin luona (kotona ei kannata pysyä - siellä et kuitenkaan nuku vaikka yrität..).
Tuntuu jo vähän paremmalta. Olen jopa itkun sijaan nauranut. Kuvittelin vain miltä näyttää kun pikkuinen ryömii ja nuolee seinälistaa. Sain jopa annettua maitoa tuttipullosta. Tänään soitan äidille ja kysyn että voisiko se hoitaa pienokaista vaikka viikonloppuna hetken aikaa. Illalla annan supon jos vaikka se auttaisi molempia :)
Mies tuntuu vaan luovuttavan liian helpolla jos pikkuinen itkee. Ollaan kuitenkin yritetty monena iltana tehdä niin että mies laittaa pikkuisen nukkumaan. Tänään komennan miestä ja sanon että antaa minulle sen yhden rauhaisan yön. Eiköhän tämä kaikki helpotu joskus. Kiitos vielä kerran tuesta ja avusta.
vaikutti se, kun opetin lapsen nukahtamaan itsestään. Ennen hyssyttelin sylissä uneen suunnilleen ja kun laitoin sänkyyn, lapsi havahtui ja kitinä alkoi. samoin yöllä jos havahtui, niin itse ei osannut rauhoittua.
Aloin tekemään sitten niin, että illalla kun nukkumaanmenoaika tuli, laitoin lapsen tuttujen " rituaalien" kautta omaan sänkyyn. Yritin, ettei lapsi pääse yliväsyneeksi. Poistuin huoneesta tämän jälkeen. Alkoi kitinä ja kun se muuttui itkuksi kävin vain peittelemässä uudelleen. (tassuttelusta hermostui mielettömästi)Harvensin käyntejä ja muutaman illan jälkeen alkoi sujua. Samoin yöllä jos kitinä alkoi, niin reagoin vasta vaativampaan elämään.
Tokan kanssa en onneksi " sortunut" syliin nukuttamiseen, vaan pienestä asti laitoin itse nukahtamaan sänkyyn. Vaikka olisihan se ollut ihanaa pitää nukkuvaa vauvaa hetki sylissä... :) Nykyään 7,5kk touhuaa aikansa unikavereiden kanssa sängyssä ja nukahtaa. Kun on nukahtanut käyn vain käännän vauvan oikeinpäin, kun yleensä löytyy sängystä miten päin sattuu. :)
Voimia sinulle, toivottavasti saat jonkun välillä " yövuoroon" . :)
...eli osaan kuvitella miten vasynyt olet. Saitkin jo hyvia vinkkeja; yksi tuli mulle viela mieleen siihen liittyen miten saisit vauvan olemaan tyytyvainen paivalla ja itse tehtya kotitoitakin: oletko kokeillut kantoliinaa? Voi olla etta 6 kk vanha ei enaa siihen niin helpolla suostu, mutta kokeile kuitenkin (jos saisit vaikka jostain lainaan). Meilla ei onnistunut liinailu esikoisen kanssa mutta nyt kakkosen kanssa on ihan ehdoton apu, en makaan muuten saisi varmaan paljon mitaan tehtya. Vauva voi olla liinassa vaikka koko paivan (ei rasita selkaa) ja aidille jaa kadet vapaaksi. Toinen mita tuli mieleen on etta meilla lapsen yot rauhoittuivat kun vihdoin laitoimme hanet omaan huoneeseen nukkumaan; oli ilmeisesti ollut niin herkkauninen etta vanhempien kanssa samassa huoneessa nukkuminen hairitsi hanta (ja me kun olimme kuvitelleet etta han hairitsisi meita! ;-)) Oikein kovasti tsemppia sinulle, yrita jaksaa paiva kerrallaan, tilanne paranee varmasti ajan kanssa vaikka tiedankin etta odottajan aika on tassa asiassa pitka...
Tervehdys!
Minulla oli sama tilanne vielä 3 viikkoa sitten. Itkeskelin yksinäni väsymystäni ja tiuskin koko ajan miehelleni. Poikani on samanikäinen kuin sinun vauvasi.
Meillä vauva-arki alkoi kolmenkuukauden koliikilla. Tämän jälkeen alkoi 2 kuukauden rintatulehduskierre. Tulehduskierteen jälkeen alkoivat levottomat yöt. En saanut nukuttua kuin korkeintaan 4 tuntia/yö 6 ekan kuukauden aikana. Päiväunet eivät tulleet kysymykseenkään, koska poikamme ei nukkunut ns. hiljaisissa vaunuissa vaan niitä piti jyskyttää koko ajan. Täysimetin poikaani 5 kk, josta osin syytän koko tilannetta. Jos olisin aloittanut kiinteät jo 4kk ikäisenä, poika olisi nukkunut paremmin päivällä ja myös yöllä. Pelkkä maito on useimmille lapsille riittämätön ravinto 4kk:n jälkeen.
Kiinteä ruoka, tassuhoito ja äidinmaidolla hajustettu unirätti toivat ratkaisun ainakin minun väsymykseeni. Poika ei enää herää koko ajan öisin. Jos hän herää yöllä, hän nukahtaa usein takaisin unirättiä halaamalla ja imemällä (poikanikaan ei ole huolinut tuttia).Päiväunetkin ovat pidentyneet 1,5 tunnista 4 tuntiin.
Suosittelisin sinua myös puhumaan asiasta neuvolassa. Sieltä saisit ehkä joitain vinkkejä tilanteeseesi.
Tsemppiä!!!!!!!!!!!!!!!
Onko ikenet pulleat ja kuolaako? Joskus Panadol suppo rauhoittaa sen verran, että saat itsekin levättyä enemmän.
Meillä kaksosista pojalla on refluksivaivaa ja vaikeroi kaikki illat. Minusta tuntui siltä, että rauhoittuu paremmin omassa sylissäni. Tosiasiassa silloin kun oikein on huono olo, ei rauhoitu missään mutta on turvallinen olo kun on sylissä kun on kipuja. Niinpä isä kantaa ja pitää poikaa illat sylissä,itse teen sitä pitkin päivää ja kaksoissiskoakin pitää hoitaa.
Kotityöt kyllä keskeytyy aina. Joskus tuntuu että vauvoilla on piilokamera keittiöön tai sohvalle. Jos alan tehdä itselle ruokaa tai oikaisen hetkeksi sohvalle, jompikumpi huutaa.