Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Umpikuja :(
16.05.2006 |
Mitä neuvoja antaisit minulle tässä tilanteessa:
Takana viiden vuoden avioliitto, lapsia kaksi. Miehen kanssa ei ole seksiä, ei hellyyttä, ei läheisyyttä, kotona käy harvakseltaan terveydentilansa vuoksi. Viettänyt paljon aikaa laitoksessa, josta syystä alkanut itsekin " laitostua" , yhteistä juteltavaa ei tunnu löytyvän. Parisuhdeterapiaan emme voi yhdessä mennä, ainakaan pariin vuoteen. Juttelemisesta ei tunnu olevan mitään apua.
JOS tilanteemme olisi normaali, antaisin vaihtoehdoiksi eron taikka terapian... tässä tilanteessa kuitenkin ero tuntuu mahdottomalta, koska mies on sairas. Kukaan ei ikinä tulisi uskomaan, että SAIRAUS ei ole eron syy, vaan musta leimattaisi kylmä ja tunteeton ihminen joka ei jaksa toisen rinnalla tiukan paikan tullen. Kukaan ei tiedä, eikä halua tietää, miten tyhjää tämä liitto on sisältä :( Ystävilleni olen kertonut, ja he ymmärtävät kyllä, sanovat tosin itsekin että eivät tohtisi erota mun tilanteessa.
Musta tuntuu että kuihdun pois. Lapsista saan toki paljon iloa ja energiaa ja positiivisia asioita, mutta NAISENA en tunnu olevan edes olemassa :( Ja ikää vasta 30+... Kaipaisin niin sitä, että joku pitää mua haluttavana ja arvostaa mua naisena ja äitinä ja ihmisenä...
Kommentit (9)
Tärkeintä on että teet OMAN ratkaisun. Älä anna siihen vaikuttaa ihmisten ajatukset ja puheet vaan toimit sen mukaan mikä sinustaa tuntuu oikelta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Se voisi auttaa sua löytämään ratkaisun sun tilanteeseen? Kamalan vaikea tilanne mutta minä ainakaan en heittäisi sinua kivellä. Ymmärrän eikä sun elämä kuulosta kovin ruusuiselta. Onko miehellä toivoa päästä kotiin? Kyllä musta sulla olisi oikeus hakea eroa ihan sen perusteella mitä itse tunnet.
Omalla kohdallamme tiedän, että syyllistämistä miehen, miehen suvun, ja oman sukuni puolelta jatkuisi loputtomiin. :( ap
Onko siinä millainen paranemisennuste? Selventäis vähän asiaa, jos pikkasen enemmän sairaudesta kertoisit...sairaudella ja sairaudella kun on eroa ja vaikuttaa eri tavalla perheen elämään...
mutta vuosia se vie. Sairastui vuosi siitä kun menimme naimisiin. Nykyinen tilanne on vallinnut viimeiset kaksi vuotta. HALUAISIN tottakai pysyä miehen rinnalla, jospa tulevaisuus tuo meille vielä takaisin sen tavallisen elämän... vaan jospa ei tuokaan? En tiedä... ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Eli parantumaton tai hyvin huonoennusteinen syöpä?? Vai mikä siis on kyseessä? Kerrohan nyt vähän.
täällä saattaa liikkua väkeä joka tunnistaa. ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Siksi tämä tilanne tuntuu vieläkin katkerammalta!!!! Jos olisi edes joku sairaus, joka selittäisi toisen käytöstä. Juuri eilen illalla koko perheen riidan jälkeen istuttiin vaan hiljaa ja töllötettiin tv:tä puhumatta mitään, sanoin, että jos sä oikeasti olet noin kylmä ja välinpitämätön ihminen niin mä en halua elää sun kanssa enää. Meillä riidat päättyvät aina toisen haukkumiseen, jonka mies yleensä aloittaa. Koskaan hän ei tee aloitetta että jokua asia sovittaisiin. Mä olen itkenyt itseni jo ihan uuvuksiin. En näe enää mitään toivoa meidän suhteen, koko tunteiden pankkitili on ollut kaukana miinuksella jo monta vuotta. Jos ei olisi lapsia ja isoa talolainaa lähtisin HETI. Täytyykö mun tosiaan alistua tällaiseen tunteettomuuteen ja itsetunnon latistamiseen koko loppu elämäkseni??? En kannata avioeroa, mutta yksin voisi olla helpompaa. Menee lapsistakin ilo kun ottaa mies niin päähän. Itku silmässä katson kadulla kun joku mies halaa vaimoaan tai tyttöystäväänsä ja ajattelen, että mua ei koskaan kukaan halaa tollatavalla jos pysyn tämän miehen kanssa naimisissa.
Alue: Aihe vapaa
Minä itse sairastan mielentilan häiriöitä ja olen myös miehelleni sanonut, että jos elämä tuntuu liian raskaalta kanssani, hän saa kyllä vaatia eron.