Mitä tarkoittaa vaativa vauva? Ja miksi se on vaativa?

Vierailija kirjoitti:

Tietenkin ns. vaativa vauva on vauva, joka vaatii kovasti huomiota ja hellintää.

Siihen pitää jokaisen eka kertaa äidiksi tulevan valmistautua, ettei se menekään Strömsö -meiningilla, jolloin äitdilla on paljon omaa aikaa, kun lapsen voi jättää babysitteriin telkkarin ihmeellistä maailmaa tuijottelemaan.

Siellä negatiivi mistä sieltä puhutaan.

Palstalla ei kyllä moraalia löydy nuolittamisessa. Isketään penis sydämen läpi.

En tiedä. Minulla hieman alle 6kk, esikoinen. Olihan siinä varsinkin heti alussa niitä hetkiä jolloin olisin voinut tehä siitä sen vaativan hyppyyttelijän mutta pysyin tiukkana: en hypännyt joka inahdukseen ja nytkähdykseen, en nukuttanut viereen koskaan (yösyötöissä vauva saattoi nukahtaa viereen minkä jälkeen siirsin omaansa), opetin hellästi yörytmiä jo heti syntymästä, en opettanut koskaan tutille, pidin alusta asti hyvin paljon matolla tai kehdossa touhuamassa itsekseen jne. Eikä tämä kaikki tarkoita ettenkö olisi pitänyt sylissä ja hellinyt vauvaa! Lisäksi isovanhemmat ja isä ovat pitäneet sylissä myös minunkin edestäni :)

Nyt viipottaa menemään reipas, iloinen, utelias ja touhukas miehenalkua ympäri olkkaria lihmuamalla/puolikontaten mutta on selkeästi lyhytpinnainen myös - harmistus kasvaa kun ei saa leluja kiinni yms (mistä viis veisaan ellei kiukkukohtaus mene ”yli”). Poika on nukkunut täydet yöt jo 4kk ikäisestä ja vissiin on se ”helppo” vauva. Toki meilläkin oli niitä mahaväänteitä yms, valvomista ja itkua mutta nehän ovat ohimeneviä vaiheita.

Vauvat alkukantaisesti haluavat jatkuvaa kantamista, syliä, läsnäoloa ja vieressä olemista ja ainoa keino ilmaista tämä on tietenkin huuto ja itku. Harvoin niillä todellista hätää on.

Itse luulen että ”vaativat” vauvat tehdään. Tähän tulokseen tulin kun seurasin aiemmin siskoni kolmen lapsen kasvua; parin eka kanssa vanhemmat hyppeli ja hermoili ko jänikset mutta kolmannen kanssa vissiin jo osattiin suhtautua tavallisesti eikä yltiöressaten.