Lue keskustelun säännöt.
Minusta tuntuu, että mies ei kosi koska välttelee avioehtokeskutelua:
28.01.2019 |
Olemme puhuneet avioliitosta useita kertoja nimenomaan leikkimielisesti. Jonain päivänä menemme naimisiin, mutta en yhtään tiedä milloin, ja tuntuu että kosinta venyy ja venyy.
Luulen, että mies välttelee kysymystä avioehdosta. Miehellä on huomattavasti suurempi omaisuus kuin minulla ja sen lisäksi yrityskin, ja avioehto on minun mielestäni aivan luonnollinen ratkaisu.
Mies ei kuitenkaan tunnu ymmärtävän tätä, ja menee vaikeaksi aina kun väläytänkään avioehtoa keskustelussa. Olen yrittänyt siis vihjailla, että minun mielestäni avioehto on ihan ok, mutta mies ei tätä tajua.
Miten teillä käytiin avioehtokeskustelu? Käytiinkö se ennen vai jälkeen kosinnan, vai sen aikana? (Päädyittepä mihinpä ratkaisuun tahansa.)
Kommentit (28)
Vierailija kirjoitti:
No hoi hittu nyt taas. Kosi sitä, niin sittenpä näet. Ilmeisesti sitoutumiskammoinen ääliö haluaa vain ilmaispildeä eikä sen enempää, ehkä ilmaissiivoojan ja ilmaispiian myös. Mutta ei avioliittoa, ei lapsia, ei yhteistä elämää, eikä varsinkaan ketään jakamaan varojaan.
Tämä.
Sillä lisäyksellä, että toistaiseksi, kunnes kyllästyy ja tulee vastaan kiinnostavampi.
Aika hassua uskotella itselleen, että kyse olisi avioehdosta puhumisesta...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Oikeastiko vuonna 2019 naiset odottavat miehen kosintaa? Eli mies saa käytännössä kaikki avioliiton edut, kunhan ymmärtää, että ei erehdy kosimaan. Nainen ei vaadi avioliittoa, koska haluaa sen kosinnan.
Minä olen ihan vaan suoraan sanonut (en vihjaillut), että jos mennemme naimisiin, niin tehdään avioehto. Simppeliä. Miksi asioista ei vaan voi puhua suoraan? Meilläkin miehellä suurempi omaisuus, enkä todellakaan ole sen perässä.
Käytiin keskustelu jo ennen kosintaa. Miehelle on tulossa perintöä ja miusta oli itsestään selvää, että avioehto tehdään.
Menimme nuorina naimisiin eikä meillä ollut varaa (tai siis halua käyttää rahaa) avioehtoon (n. 50 e taisi olla), ajateltiin, että katotaan sitä sitten myöhemmin jos raaskii. Taitaa jäädä tekemättä. Ainoa syy miksi se silloin ajateltiin ehkä tekevämme oli sukulaisten painostus, ilmeisesti heillä hälytyskellot soi, onneksi turhaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Miten viitsitte roikkua tuollaisissa epämääräisissä suhteissa? Mies kyllä kosii naista mikäli on riittävän varma siitä että tässä se nyt on, ja samalla voi sopia ehdoista. Ja tämä varmistuu kyllä jo parissa vuodessa, ei sitä tarvitse pidempään katsella. Juttu on niin monesti nähty. Esim. mies joka pitkään ensin asunut avoliitossa haluaakin eron jälkeen uudessa suhteessa vakiintua vuoden sisällä, kun onkin löytynyt se perfect match.
Meillä ei ole avioehtoa, koska molemmat lähtivät liikkeelle ns. tuulenpyyhkimällä ahterilla. Meillä on sama koulutus, ansaitsemme yhtä hyvin, omaisuus on kartutettu yhteisiin nimiin, ja perintöjen pysymisen suvun sisällä on hoitanut testamenttien lausekkeet, jossa suljetaan lasten puolisoiden avio-oikeus lasten perimään omaisuuteen.
Jos meillä olisi yrityksiä tai merkittävää sukuperintöä tulossa tai merkittävät tuloerot, olisimme avioehdon tehneet, mutta nyt ei ole ollut mitään tarvetta.
Miksi sä odotat miehen kosintaa ja "väläyttelet" ajatusta avioehdosta? Meillä ainakin ihan yhdessä puhuttiin naimisiin menosta ja mitään juhlallisia kosintoja ei kummankaan puolelta tarvittu, olis tuntunut näin 2000-luvulla aika teennäiseltä olla se kosintaa odotteleva neitonen kun kerran oltiin jo pidempään oltu yhdessä ja asuttu yhdessä. Avioehtoa ei tehty naimisiin mennessä mutta kun mies jäi yrittäjäksi se olin minä, joka ehdotti avioehdon tekemistä yrityksen suhteen. Eroa ei suunnitella, hyvin menee, mutta mistä sitä ikinä tulevaisuudesta tietää. Jos nyt ero tulisi, niin mieheltä ei lähtisi työt alta kun firmaa ei tarvitse alkaa lohkomaan, kaikki muu omaisuus on toki yhteistä.
Eli mitäs jos kysyt siltä mieheltäs että mentäiskö naimisiin ja tehtäiskö aviehto, sillähän se asia selviää.