Pikkupoika 3 v. selvisi 2 vrk kylmässä metsässä "ystävällisen karhun avulla"

Olisi kiva tietään, että miten? Oliko maastossa karhun tassun jälkiä?

Paljon mahdollista, että tämä ystävällinen karhu on mielikuvituksen tuotetta. Kyseessä on kuitenkin 3-vuotias lapsi, jonka aivot kykenevät mitä ihmeellisimpiin suojamekanismeihin hädän hetkellä.

Toisaalta tutkimuksissa on osoitettu, että monet nisäkkäät, etenkin naaraspuoliset, reagoivat myös muiden kuin oman lajinsa jälkeläisten hätähuutoihin. Eli siis esimerkiksi naaraspeura valpastuu ja kulkee ääntä kohti, kun lähettyvillä ihmisvauva huutaa äitiään. Ilmeisesti lapsen (tai pennun tai vasan) hätähuudolla on lajista riippumatta sama rytmi ja taajuus.

Karhut on talviunilla.

Voi olla iso koirakin.

Olisi kiva saada jotain konkretiaa, miten se nalle jeesasi? Antoiko nukkua pesässä, onkiko pojalle pari lohta iltapalaksi, ojensi hunajaa mehiläispesästä?