Millä ihmeellä te oikein jaksatte arkea?

Miten teillä nyt menee, te jotka olette tähän vastanneet?



Mulla on ainakin helpottanut sen jälkeen kun kolmaskin lapsi aloitti päivähoidon viime syksynä. Teen töitä n. kolmena päivänä viikossa. Hermolepoa!



Yritän myös liikkua paljon nyt kun se on mahdollista kun muutimme niin ihanalle paikalle jossa hyvät mahdollisuudet kävelyyn ja pyöräilyyn yms. liikuntaan. Auttaa jaksamaan!

en kyllä jaksaisi kuukauttakaan.

Pienet tempaukset arjen keskellä saa mut piristyy.. Se on ehkä tietty mulla " helppoa" kun on vain yksi lapsi.



Eilenkin lähdettiin pimeellä taskulamppujen kans mettään hilluu vaikka satoi esterin sieltä :) Samaa harrasti mun isä meidän neljän lapsen kanssa ja sama virta on isällä päällä vaikka on " jo" 50v.

ja välillä on kyllä jaksamisessa " puutteita" eli väsyttää jne.



Nyt kuitenkin päätin mennä kesäksi töihin, että jaksan taas olla kotosalla. Tarjolla oli sellainen mukava kesätyö, jota teen 3 päivää viikossa. Omaa aikaa minun on muuten vaikea saada kun mies tekee paljon töitä. Ajattelin tuon oman työn vähän helpottavan, että taas jaksaa. Nuorin lapsista on vielä pieni kesällä, 1,5v. mutta ajattelen asiaa níin päin, että kun äiti voi hyvin niin lapsetkin voivat hyvin.



Kaikille se kotonaolo ei todellakaan sovi. Minulla sopii, kunhan saan sopivina annoksina omaa aikaa. Nyt sitä vain ei ole oikein ollut ja tuntuu että tässä hajoaa kun on jatkuvasti vain lasten kanssa. SIksi menen töihin että saan omiakin juttuja hieman.



Ensi vuodelle on sitten jo muita suunnitelmia, kun lapset on jo isompia, niin voivat olla jo enemmän hoidossakin.

Ja kun oikein alkaa vanne kuristaa, pitää tempaista! Sitten pitää vain suunnitella jotain kivaa, mitä voi odottaa. Jotain erilaista. Sitä ei ehkä voi heti toteuttaa, mutta suunnitelman voi tehdä puolen vuoden päähän. Ja siitä on pidettävä kiinni. Pahinta on vain jämähtää siihen et en mä voi, kun....

Olen tehnyt hienon uran, matkustellut ja nauttinut elämästä. Nyt nautin tästä pienestä arjesta, enkä muuta haikaile!

Kotona olin taysi hirvio. Nyt nautin elamastani todella paljon.

on 2 murrosikästä ja 2 uhmaikästä..omaa aikaa ei oo ja kukaan ei koskaan tule lapsenvahdiksi... nyt olen löytänyt levähdys paikan aapelista nautin kun saan pelata ja rupatella ihmisten kanssa...ystäviä ei mulla paljon ole....harvoin meillä ainankaan käy...asutaan ihan mettän keskellä...hermot meinaa välillä mennä...mut pakko kai on jaksaa..sanoihan yksinkin sukulainen kun pyysin apua et olisitte miettinyt silloin kun lapset on tehty....isommat ei koskaan viitti kauan kattoo pienenpii...mut tää on mun juttu kaikilla on erimielipitet..sellasia unelma äitejäkin on jotka ei koskaan valita...mut kyl mää valitan ennen kun kerään patoutumia sisääni...t NINA

Vaan itselleni. Lapsi on päivähoidossa ja mies töissä. Teen mitä lystään silloin minkä ehdin töiltä.

Jos siis huusholli oli ihan sekamelska, niin kukaan ei sitä nähnyt, eikä ollut miestä valittamassa sotkusta. Jos en jaksanut tehdä ruokaa, niin sitten tilattiin pizzaa tai syötiin pelkkää puuroa tms. Eikä edelleenkään kukaan valittanut.



Useimpina aamuina otettiin ja lähdettiin ulos asenteella, että nyt mennään seikkailemaan. Jaksoi paremmin, kun teki jotain pientä mielekästä päivittäin, oli se sitten Tiimarin alelaarin penkomista, Korkeasaaressa käynti, ystävän luo syömään meno, Tallinnan hotelliloma tai kirjastossa käynti.



Lellin aina pikkuisen itseäni. Esim. jos ostaa uudet sukat, tekee illalla itselleen jalkakylvyn ja sitten rasvaa jalat hyvin ja laittaa uudet sukat jalkaan. Tai jotain muuta pientä, mistä itselle tulee hyvä mieli.



Kun itsellä ei ole tunnetta, että asiat ovat pakkopakkopakko, niin niitä tekeekin mieluummin. Minä ainakin nautin vapaudesta ihan siinäkin kohtaa, että voin valita imuroinko lauantaina vai tiistaina.



Ja niin... opiskelin useasti jotain kun olin lasten kanssa vielä kotona. Ihan sama mitä ja missä, kunhan itse tykkää. Opintojen kautta tutustuu uusiin ihmisiin ja opiskelu saa aivot jylläämään.

Moni av-mamma pitää palstailua kotityönä, koska lapset ovat lähettyvillä. Samoin illat ovat raskaita, vaikka lapset olisivat nukkumassa, koska kuitenkin pitää kuunnella nukkuvatko lapset. Kun lapset leikkivät keskenään, on mammoilla raskasta, koska pitää olla paikalla erotuomarina.

Kotityöt ovat raskaita, koska... no, ne ovat työtä. Kaikki on niin raskasta ja seuraavaan viikonloppuunkin on niin kauhean pitkä aika. Puhumattakaan seuraavasta lomasta. Tai siitä, että lapset muuttavat pois kotoa.

Mieskään ei osaa lukea ajatuksia ja käske viettämään omaa aikaa. Harrastuskin pitäisi ihan itse keksiä ja vielä ilmoittaa miehelle, että haluaa sen ja sen illan vapaaksi. Eihän äidiltä voi sellaista vaatia. Miehen pitää ehdottomasti tietää milloin äidillä on liian raskasta ja ohjata hänet lempeästi manikyyriin ja järjestää illaksi lapsenhoitaja.

Hirveetä tämä elämä. Kun nuo lapsetkin ovat niin raskaita hoitaa.

- Hyvä parisude on kaikean A ja O



- Mies joka osallistuu paljon lastenhoitoon ja kotitöihin, yhtä hyvä vanhempi kuin minäkin, on oma-aloitteinen ja koskaan ei olla riidelty kotitöistä tai siitä kumpi osallistuu enemmän lasten hoitoon ja kasvatukseen.



- Omat harrastukseni



- Ystäväni



- Oma aikani



- Hyvä tukiverkosto, joka mielellään ottaa lapsiamme usein hoitoon



- Nautin kotiäitydestä. Tämä on se mun juttu. Rakastan kotiäitiyttä ja tämä on se minun unelma, parempaa duunia ei edes ole.



- Nautin lapsistani, niin hyvinä kuin pahoinakin päivinä. Koskaan ei ole tarvinnut huutaa, lyödä, tukistaa tms lapsille. Lapset ovat pieniä, eivätkä he vielä kaikkea osaa, aina opitaan uutta.



- Lapset ovat opettettu käyttäytymään kunnolla. Eivät riitele keskenään. Koskaan eivät ole saaneet kaupassa kohtausta. Himassa tosin saa tehdä aika paljon mitä haluavat.



- Elämä on mukavaa, arki on mukavaa, lapset on mukavia, mies on mukava, kissa mukava, eläminen on mukavaa



- Rennosti eletään ja otetaan tuleva elämä vastaan, oli se sitten millaista tahansa



- Meillä lapset syö purkkiruokaa, en edes yritä tehdä joka ateriasta 100% kotiruokaa



- Mulla on energiaa vaikka muille jakaa ja olen ahkera



- Vastoinkäymisistä opitaan - kantapään kautta. Ikävät asiat vain vahvistavat elämää. Ei aina elämä voi olla ruusuilla tanssimista.



- Kiva tehdä mukavia: leivotaan lasten kanssa yhdessä herkkuja, askarrellaan koti täyteen kaikenlaista kivaa, käydään Korkesaareessa, kierrellään kaikki Helsingin leikkipuistot, käydään metsäretkillä, haetaan kirjastosta vino pino lastenkirjoja ja luetaan niitä yhdessä jne



- Rutiinit ovat joskus hölmöjä, tehdään asiat väärin päin ja aloitetaan päivä iltapalasta ja laitetaan koko päivä ihan höpöiksi



- Ideoita lapsiperheen mukavaan arkeen löydän kun katseleen maailmaa, luen kirjoja, katselen leffaa, puhun ihmisten kanssa jne. Mulla hyvin vilkas mielikuvitus ja keksin ihan kaikenlaista tekemistä lasten kanssa, uusia juttuja.



Lapsia on kolme: 4kk, 2v 4kk, 4v 8kk. Eikä minulla ole koskaan ollut raskasta. En ole valittaja tyyppiä, koitan löytää ikävistäkin asioista positiivista. Olen hyvin lapsirakas ihminen. En ole täydellinen äiti, enkä siihen pyri. Mua ei haittaa vaikka viikon nukun 2-4 tunnin yöunilla joka yö, koska tämä on lapsiperhettä ja sellainen kuuluu pelin henkeen.

stella80:

- Lapset ovat opettettu käyttäytymään kunnolla. Eivät riitele keskenään. Koskaan eivät ole saaneet kaupassa kohtausta. Himassa tosin saa tehdä aika paljon mitä haluavat.

Ja tämän kasvatuksen olemme miehen kanssa saaneet molemmat lapsuudenkodeissamme. Eli kummankaan perheissä ei myöskään koskaam riidelty, vaan asiat ratkottiin puhumalla. Ihan ok ihmisiä meistä on tullut, vaikkemme osaa riidellä. Helpompi puhua asiallisesti tai väitellä.

Mietin lisäksi, onko sinulla pienetkin lapset?



Itselläni otti näet vähän aikaa tottua siihen, että olemme perhe. Nyt kauheasti tykkäänkin siitä, että teemme kaikkea kivaa yhdessä. Mulle riittää, että päästään miehen kanssa joskus kahdestaan teatteriin tai muihin aikuisten menoihin. Retkille, matkoille ja lomille on ihanaa päästä koko perhe.



Helpotusta tuo myös älyttömästi se, kun lapset vähän kasvavat, eikä heidän hoitonsa ole niin työlästä. Pikkulapsivuodet menevät älyttömän nopeasti kuitenkin.



Mieti, mistä saat voimaa ja iloa, ja toteuta se! Kävelylenkki yksin metsässä voi olla jo se riittävä juttu!

Meille iloa elämään tuovat toisemme, lapset, sukulaiset ja ystävät, harrastukset, mökkeily, matkustelu, luontoharrastukset, työ (paitsi ei tällä hetkelllä minulle) eli elämä yleensä.

Kunnioitetaan ja rakastetaan toisiamme ja läheisiämme sellaisina kuin olemme. Tiedämme, että elämässä tapahtuu aina joskus ikäviäkin asioita, joihin pitää löytää selviytymiskeinoja eikä jäädä niitä murehtimaan. Negatiiviset asiat pitää osata kääntää lopulta voitoksi. Jokaisesta asiasta löytyy pohtimisen jälkeen joku tarkoitus ja positiivinenkin puoli.

olen osa-aikaisesti töissä, joskus enemmän ja joskus vähemmän, freelancena. Mies tekee pitkää päivää ja olemme sopineet tämän jaon näin ihan yhteisymmärryksessä, eli mulla päävastuu kodista. Mutta arjessa jaksan nimenomaan näillä eväillä:



- miehen kanssa sopivassa määrin työt jakamalla, ja vaikka itse teenkin enemmän kotitöitä, tiedän että vastuun jaamme täysin yhdessä ja mies on " yhtä hyvä" kuin minäkin lastenhoidossa, kotitöissä jne



- sopivassa suhteessa töitä ja kotiäitiyttä toimii mulle (saan suurta tyydytystä töistäni, enkä tee yleensä kuin n.20-25h/vko)



- hyvä ja toimiva parisuhde, rakkautta ja hyvää keskustelua



- keskusteleva ilmapiiri myös lasten kanssa, asioiden ihmettely yhdessä, uteliaisuus maailmaa kohtaan ja yhdessä asioista selon ottaminen - huomaan usein saavani lisävoimaa arkeen, kun muistan katsoa asioita lapsen silmin / näkökulmasta



- ystävät ja harrastukset, kulttuuri ja taide



- asenne, yritän suhtautua positiivisesti silloinkin kun ottaa päähän, ja huumori auttaa monessa lastenkin kanssa

Nyt jo helpottaa, kun menin töihin ja lapset jo isompia.

Nyt kuitenkin auttaa ystävät ja harrastus (joka on myös työni), jota teen kun lapsi nukkuu päiväunia tai iltaunia, noin tunnin pari päivässä.

Saan muuta ajateltavaa kuin kotihommat, jotka jatkuvat päivästä toiseen. Harrastuksen kautta tuntuu että saan jotain pysyvämpääkin aikaan ja voin kehittyä. Uusien asioiden oppiminen on mieltä elähdyttävää.

Oletko kenties liian yksin? Ovatko rutiinit tylsiä?