Tapahtumat

Kun kirjaudut sisään näet tässä ilmoitukset sinua kiinnostavista asioista.

Kirjaudu sisään
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.

Millä ihmeellä te oikein jaksatte arkea?

Vierailija
15.05.2006 |

Lapset ja perhe on mulle kaikkein rakkainta maailmassa. Mutta välillä on vaikea jaksaa vuodesta toiseen ilman mitään aikaa tehdä omia juttuja, ilman mitään aikaa koskaan levätä, ja toivoisihan sitä tietty, että voisi joskus olla miehen kanssakin kahdestaan vaikka kerran viidessä vuodessa. Mistä te ammennatte voimia jaksamiseen ja äitinä olemiseen vuodesta toiseen, kymmenen, viisitoistakin vuotta kerrallaan?

Kommentit (27)

Vierailija
21/27 |
15.05.2006 |
Näytä aiemmat lainaukset

Vähän aikaa sitten, kun kolmas lapseni oli vielä pienempi, tunnuin jaksavan hyvinkin, mutta nyt kun hän lähentelee vuotta, en jaksa mitään! Tuli varmaan hankittua liian monta lasta,liian nopeasti - vaikken ketään heistä antaisi poiskaan. Hiton rankkaa on!

Vierailija
22/27 |
15.05.2006 |
Näytä aiemmat lainaukset


vauvaa hoidan vielä kotona. Lisäksi henkireikänä ajoittaiset työkeikat ja ulkoilu ja lukeminen. Voimia antaa usko Jumalaan. Tulin uskoon ja elämässäni avautui ihmeellinen uusi tie.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
23/27 |
15.05.2006 |
Näytä aiemmat lainaukset

3v ja 9kk lapset meillä ja mies paljon töissä. minä siis huollan ja hoidan kodin ja lapset pääsääntöisesti, vaikka mies aina kun vaan ma´hd niin täysillä mukana.



en koe raskaaksi, en ikinä menisi mielummin töihin!! tottakai joskus harvoin väsyttää ja tulee huudettua lapsillekin, mutta se on sentääs semmosta normijuttua.



mä oikeesti oikeen nolona aina joudun sanomaan, et ei ua väsytä, enkä ole puhki poikki loppu lapsiini, arkeeni ja kotiympyröihin, kun tuntuu että kaikilla muilla elämä kaatuu pääälle. ?

Vierailija
24/27 |
15.05.2006 |
Näytä aiemmat lainaukset

Toivon, että sulla ei - mutta ei välttämättä kannattaisi ihmetellä liiaksi, vaan nauttia omasta jaksavasta olostaan.



Mulla kyllä lapsia yksi enemmän ja kotivuosiakin takana viisi, että olisiko se syynä?

Vierailija
25/27 |
15.05.2006 |
Näytä aiemmat lainaukset

tieto siitä, että elämä ei onneksi ole ikuista.

Vierailija
26/27 |
15.05.2006 |
Näytä aiemmat lainaukset

Mä oon ihan samaa mieltä sun kanssa. =o)

Mikä tässä kotona olemisessa niin raskasta voi olla!!!!

Mä en kans haluais millään mennä töihin ja antaa omia lapsia muiden hoidettavaksi. Nautin tästä ajasta, koska se on niin lyhyt. Miettikää sitä hyvät vanhemmat. Lapset on vaan kerran pieniä.

Omia juttuja toki pitää joskus olla, että jaksaa kotielämääkin, mutta esim kahvittelu ystävän kanssa on sitä.

Koittakaa nyt hyvät äidit jaksaa niiden lapsienne kanssa kotona. Heidän elämänsä on vasta aluillaan ja ihana kun he saavat olla kotona!! Oman äidin tai isän kanssa!!!!!! Miettikääpäs omia lapsuusmuistoja.. Onko ne parhaimmat muistot sieltä päiväkodista vai kotoa?! Mulla ainakin kotoa. =) Ja tuskin oon ihan ainut...

Muakin muuten hiukan hävettää tätä sanoa, mutta vaikka nukun vaan muutaman tunnin unia niin silti en mielestäni koskaan ole väsynyt. Täällä taaskin valvon ja kuuntelen pienten raskaita hengityksiä, niin levollisia. Ihanaa. :) Olen täynnä energiaa, koti aina siisti, pyykit pesty ja yksin ne hoidan kun mies on myöhään aina töissä. Ja tosiaan, kaikenlisäksi musta tää on ihanaa!!!

Ikävä tätäkin sanoa, mutta katson kieroon äitejä, jotka vievät pienet lapset hoitoon. Joo tiedän, pakko on viedä kun on rahat loppu. On mullakin rahat loppu, mutta silti pärjään. :) elämää voi elää monella tapaa tosiaan. Onneksi me kaikki olemmekin erilaisia ja jokaisella on oikeus tehdä niin kuin parhaalta tuntuu.

Olenpahan tämänkin kuullut, että " menin töihin kun siellä on helpompaa kuin kotona." joo voi se tosiaan näinkin olla.

Tsemppiä kaikille äideille jaksamiseen!!!!!!! :)

Terveisin: viides vuosi kotona alkaa, kolmen lapsen kanssa. =)

Vierailija:


3v ja 9kk lapset meillä ja mies paljon töissä. minä siis huollan ja hoidan kodin ja lapset pääsääntöisesti, vaikka mies aina kun vaan ma´hd niin täysillä mukana.

en koe raskaaksi, en ikinä menisi mielummin töihin!! tottakai joskus harvoin väsyttää ja tulee huudettua lapsillekin, mutta se on sentääs semmosta normijuttua.

mä oikeesti oikeen nolona aina joudun sanomaan, et ei ua väsytä, enkä ole puhki poikki loppu lapsiini, arkeeni ja kotiympyröihin, kun tuntuu että kaikilla muilla elämä kaatuu pääälle. ?

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
27/27 |
15.05.2006 |
Näytä aiemmat lainaukset

Mun selviytymiskeino on shoppailu ja joskus koiran kans yksikseen lenkkeily.