Unikoulu - hyvä vai paha?

olen samaa mieltä. luin Jesper Juulin kirjan Viisas lapsesi ja se sai minut ajattelemaan samoin.



muuten vanhemmat saavat tehdä miten haluavat(aloittaa soseet jne.) enkä sitä moralisoi mutta unikoulu on lapsenrääkkäystä.

sen tietää jo siitä että lapsi huutaa hengenhädässään, ei se huvikseen huuda ja äidillä on paha olo. pitäisi uskaltaa noudattaa äidinvaistoaan.

Myös tassuttelu on unikoulua, ei vain pelkästään (huuto)unikoulu. Hyksin sivuilla kerrotaan tassu-unikoulun ja " perinteisen" huutounikoulun tuottavan yhtä hyvät tulokset. Toki tassuttelussakin lapsi itkee unikoulun aikana, mutta vain " kohtuudella" ja jos itku yltyy, niin otetaan syliin. Mutta tuskinpa kukaan selviää unikoulusta ilman itkun itkua.

Minä asetan kysymyksen eri tavalla. Onko hyvä vai paha, että vanhempi pyrkii opettamaan lapselleen itsesäätelyä mm. sitä että pystyy nukahtamaan itse?



Mielestäni se on hyvä, jopa välttämätön asia. Keinot sen opettamiseen ovat vaan hyvin erilaiset. Yhden lapsen olen perinteiseen malliin unikouluttanut. Kauhealtahan se vanhemmasta tuntui. Sittemmin olen siirtynyt pehmeämpiin muotoihin. En kylläkään koe unikouluttavani lasta millään muotoa. Koen, että lapsen kehityksen mukaisesti tuen hänen valmiuksiaan juuri tuossa itsesäätelyssä (mitä se lie tarkoittaakin).



Joku puhui vaistoista. Siitähän tässä on kyse. Viisaat laittavat asioille nimiä (unikoulu, tassutus jne). Itse koen toteuttavani omia vaistojani.

Meillä riitti yhden yön huuto aikoinaan (joskus seitsemänkuisena) eikä tuo lapsemme niin turvattomalta, aralta tai muutenkaan häiriintyneeltä vaikuta. Mutta ei kukaan pakota unikouluttamaan, itse vain kyllästyin yöheräämisiin ja minun mielestäni vauva kyllä oppii erottamaan yön ja päivän. Meillä ainakin on alusta asti suhtautunut eri lailla yö- ja päiväuniin. Osaa myös yöllä herätessään rauhoittua itsestään. Joskus on suurempi hätä ja silloin menen silittelemään ja rauhoittuu siihenkin, kun on aikoinaan opetettu, että maitoa ei enää nykyisin tule.

On se kumma, miten dosentti toisensa perään on asiasta kovin eri mieltä. Tai aina löytyy jonkin alan " ammattilainen" puoltamaan kantaa kuin kantaa. Mua jotenkin surettaa, että äitejä yritetään koko ajan syyllistää milloin mistäkin:

- " tuttia ei sitten saa antaa" (ja sairaalassa antavat itse tutin!)

- " imetät sitten ainaskin vuoden, mieluiten viisi"

- " missä lapsesi pipo on -se saa jonkun tappavan taudin, jos on +20 asteessa ilman pipoa"



Tai oikeastaan sehän alkaa jo raskausaikana:

- " Jos syöt aurajuustoa, sikiö kuolee listeriaan"

- " Ai otit yhden saunasiiderin? Murhaaja! Lapsesi syntyy vammaisena!"



Ja nyt tää " unikoulu on lapsen rääkkäystä!" -juupa juu. Jos se kerta on rääkkäystä, niin minkäköhän takia sitä ihan kaikkia terveys- ja sosiaalialan ammattilaisia (neuvolat, lastenlääkärit jne) myöten suositellaan? Ja monet kunnat järjestävät unikoulua yksinhuoltajille -lapsia rääkätäkseenkö?



Tai jos se on rääkkäystä, niin miten perhe toisensa perään saavuttaa sen avulla äärettömän hyvän tuloksen eli hyvät unet koko perheelle?



Mieltä saa olla ja pitääkin. Eikä kenenkään ole pakko unikoulua pitää. Itse kuitenkin tätäkin palstaa lukeneena olen vakuuttunut, että unikoulu -tassutellen tai ilman- on tepsinyt monelle ja jos meillä uniongelmia alkaa ilmetä niin varmasti kokeillaan meilläkin. Ainahan se ei toimi, mutta kokeilulle olen avoin.



En millään jaksa uskoa, että unikoulu tekee lapsista jotenkin hylättyjä -tai että kokisivat asian niin. Minulla ei kyllä ole mitään tutkintoa tätä mielipidettä tukemaan ja äitiyttäkin vasta 3kk, mutta ihan vaan omalla MuTulla ajattelen niin.



Iloa jokaisen vauva-arkeen -tuhinaa ja vauvantuoksua!!!

eli itsekin unikoulua pitäneenä ihmettelen miten sitä voi pitää rääkkäyksenä jos lapsi sen ansioista nukkuu paremmin (herää kerran yössä, ennen heräsi 5-10 kertaa) ja on näin ollen päivällä pirteämpi ja hyvällä tuulella?

oppii että vanhempi ei välitä hänen hädästään ja alistuu siihen ja siis nukahtaa. tämä alistuminen jatkuu sitten läpi lapsuuden. vanhemmat sanovat että lapsella on uhmaikä ja häntä pitää kasvattaa. ei lasta pidä kasvattaa, koiria kasvatetaan. lapset haluavat luonnostaan tehdä vanhemmilleen mieliksi, mutta jos vanhemmat eivät kykene selvittämään omia henkisiä ristiriitojaan, se heijastuu heidän suhteeseensa lapseen. jos lapsi on ruokapöydässä ja sanoo ettei hänellä ole nälkä ja vanhempi vastaa että onhan ja nyt syöt. niin miten vanhempi voi tietää onko lapsella nälkä paremmin kuin lapsi itse. tällöin vanhempi taas sivuuttaa lapsen henkilökohtaiset tuntemukset ja lapsi persoonasta riippuen joko alistuu tai kapinoi(tulee " uhmaikä" ).

myöhemmässä elämässä lapsi oireilee joko sisäisesti (itsetuhoisa käyttäytyminen, syömishäiriöt jne.) tai ulkoisesti (aggressiivisuus, sopeutumattomuus).



vanhemman ei tule kouluttaa lastaan omaksi peilikuvakseen, lapset ovat meillä vain lainassa.



neuvolan ja muiden ammattilaisten neuvot eivät ole absoluuttisia totuuksia. sanottiinhan neuvolassa 80-luvulla että vauvaa pitää ruokkia neljän tunnin välein jotta tämä oppii tietyn rytmin. ja vauva huutaa nälkäänsä sitten kaksi tuntia ja maitoa ei tule ennen neuvolan määräämää aikaa. ja minun neuvolatätini intti 4kk että vauvalle pitää antaa lisämaitoa vaikka imetys sujui loistavasti ja vauva tyytyväinen.



uskaltakaa tehdä niin kun vaisto sanoo. neuvola on aikansa ilmentäjä.









sade83 - 16.05. 16:51 vastaa tähän viestiin (7/7)

yhdyn edelliseen

eli itsekin unikoulua pitäneenä ihmettelen miten sitä voi pitää rääkkäyksenä jos lapsi sen ansioista nukkuu paremmin (herää kerran yössä, ennen heräsi 5-10 kertaa) ja on näin ollen päivällä pirteämpi ja hyvällä tuulella?

Eikö nyt kuiteskin ole vähän liian rankkaa väittää, että unikoulu aiheuttaa ahdistusta ja lapsi joutuu alistumaan... joka jatkuu koko lapsuuden ja murrosiässä ilmenee aggressiivisuutena???



Mä taas olen sitä mieltä, että se 80-luvun vapaa kasvatus (jonka minäkin olen siis saanut osakseni) on myös aiheuttanut jonnin verran näitä rajatapauksia kun lapsilla ei ole yhtään mitään rajoja vaan aina vaan " ymmärretään" ja " annetaan lapsen tehdä niin kuin lapsi haluaa"



Rakkautta ja rajoja... siinä kai se kultainen keskitie?

Monella unikoulun eli tassuhoidon tarkoituksena on vain päästä eroon esim jostain haitallisesta asiasta, kuten tutista tai yösyömisestä mikä ei tietenkään ole hyvä lapsesta riippuen 6kk-1vuotialla. Harvemmin ihmiset unikouluttavat lapsia tarkoituksena saada heidät nukkumaan koko yö läpeensä, tarkoituksena useimmiten on läheisyyden antaminen ja turvan tuominen silittämällä ja myös syliin ottamalla silloin kun yritetään luopua siis jostakin haitallisesta. Ymmärrätkö? Olet käsittänyt aivan väärin sen, mitä on tassuttelu. Huutounikoulun tarkoituksesta en tiedä, mutta tassuttelu on läheisyyttä ja nimenomaan vauvan tarpeiden kunnioittamista ja rakkautta.



Sitten tosta uhmaikä asiasta:Ymmärrät varmaan että on olennaista yhteiskunnankin kannalta että lapset kunnioittavat vanhempiaan ja rajojen asettaminen on rakkautta. Aikuisen tehtävä on päättää mitä syödään, ja huolehtia että ruokamäärät ovat oikeellisia. Lapsi ei voi itse ymmärtää miksi tarpeeksi pitää syödä mutta tottakai hänestä voi tuntua ettei huvita...

Ota nyt järki käteen, kun heität noita lauseita sieltä kirjasi sivuilta! Ei tollatavalla voi lainata tekstiä!!! Useimmat vanhemmat rakastavat lapsiaan ja toimivat juuri oikein heidän omien lastensa kannalta. Sinä et voi yksiselitteisillä lauseilla sanoa miten asiat menevät jonkun kehityksen kannalta.

Totta on ettei neuvola tiedä sen enempää kuin muutkaan mitenkään yksiselitteisen sata varmasti!

Vanhemmat tietävät itse miten omaa jälkikasvuaan on parasta kasvattaa!

ja huom koiria ei kasvateta (niillä on kasvattaja pentuaikana)vaan koulutetaan ja lapsia todellakin kasvatetaan.

enää hyvä tietyssä iässä, en että tassuttelu ei olisi (kun luin tekstin itse, huomasin että sanoin epäselvästi)

huudatusunikouluun en ryhtyisi, mutta tassutteluun kyllä. Meillä " tassuteltiin" yösyötöt pois ja nyt ei enää yöllä syödä, mutta ei poikamme silti nuku 12 tuntia yössä heräämättä. Käyn edelleen kerran yössä lohduttamassa eroahdistuksen kourissa kiljuvaa lastani. Iltaisin poika nukahtaa itse, mutta jos itkee käyn silloinkin lohduttamassa häntä.



Tassuttelu paransi pojan ruokahalua päivällä ja toki myös unen laatua, mutta uskoisin että tulee vielä pitkään heräilemään yöllä, opitut asiat ja päivän jännät tapahtumat tulevat uniin. Ilman itkua ei meillä tämä unikoulumme mennyt, mutta lapsi sai minusta tukea ja turvaa itkunsa aikana. Yksin en jättäisi itkemään, en minäkään haluaisi että minua ei kukaan lohduttaisi jos yöllä heräisin pahaan uneen tai ikävään itkemään.



Meillä neuvolasta saa välillä niin pöhköjä ohjeita, että mietin mistä arpajaisista on voitettu terveydenhoitajan paperit...

että meilläkin tassuteltiin, sillä neiti piti yöt läpeensä minua huvituttina. Nyt 7,5kk tassuttelun ansioista nukkuu ihan tavallisen tutin kanssa =) Eli ei tokiinsa sen vuoksi, että vanhemmat halusivat mukavuudeltaan lapsen nukkuvan koko yön, tekstistäni taisi saada sen käsityksen =)



Mekin saatiin kyllä sellainen lappu neuvolasta jossa oli näitä unikouluohjeita, tassuttelusta olla taidettu silloin edes kuulla kun lehtinen on painettu (taisi olla vuodelta -89). Mistähän ne tietonsa saavat, on tässä parinkymmenen vuoden aikana varmasti edistytty asiassa jos toisessa.

- näkisi samalla miten eroaa huudatusunikoulusta. Meillä ei tassuttelu onnistunut. (Tuloksena raivarit, ei rauhoittunut millään, ei lopulta edes sylissä ja kantamalla, tissillä vasta) .. ehkä tein jotain väärin? Tiedän että tätä on jauhettu, mutta yksityiskohtaisia neuvoja en ole löytänyt. Nimen omaan omakohtaiset kokemukset kiinnostavat.



Alkuperäisestä kysymyksestä: " Huudatus" unikoulu ei sovi minulle äitinä. En kestä/voi tehdä sitä lapselleni. Siis äiti taitaa kärsiä enemmän kuin lapsi. En kuitenkaan usko että se lapsellekaan on hyväksi, vaikka tuskin yhdestä tai kahdesta yöstä sellaisia hurjia traumoja jää. - viilis

hyvä ohje tassuttelusta löytyy täältä





http://jkk.mll.fi/hoivaan_ja_kasvatan/uni/uni_tassu.php

Omasta mielstäni tuossa tasuuttelussa ei ole mitään pahaa. Hellyyttä ja huolempitoahan se on ja itse näen sen aika luonnollisena vaiheena. Kun tiheään tissittelyyn ei ole nälänvuoksi tarvetta tarjotaan muuta turvaa. En myöskään usko Ketikangas- Järvisen ei viitanneen tassutteluunt: siinähän lasta ei jätetä yksin. Ketikankaan kirja puuttuu ilmeisemmin unkoulun vanhempaan muotoon.



Meillä tuo tasuuttelukaan ei tepsi- kun en tepsi niin ei tepsi, enkä usko omien lasteni olevan ainoita. Meillä siis edelleen 8 kk iässä paijallillaan ja syödäänkin aikasta monta kertaa. Mutta niinhän tuossa tassuohjeessakin sanotaan, että osa alle 1-v saattaa vielä tarvita ainakin yhden tankkauksen yössä, eikä se ole kaikkien vauvojen juttu.



Toisaalta näitäkin sivuja lukiessa yllättävän usein tuo tassuttelukin koetaan rasittavaksi, ja tosiaan vauva pyritään opettamaan väkisin siitäkin eroon. Voi kun yöheräämiset hoituisivatkin kaikilla niin kätevästi, että käsi vaan selänpäälle niin vauva nukataa viidessä minuutissa, ja yön läpensä nukkuminen onnistuu viimestään neljännen tassuhoitoyön jälkeen.

ei tassuttelussa mitään vikaa ole.

en vaan ymmärrä huudatusta