Lue keskustelun säännöt.
Minulle sinkkuus oli häpeä.
20.07.2008 |
En arvostele ketään sinkkuudesta ja hyvin ymmärrän ne moninaiset syyt, miksi ihmiset ovat ilman puolisoa, mutta minulle se oli elämäni häpeällisintä aikaa. Koin hyvin ahdistavana sen, ettei minulla ole kumppania, erittäin monesta syystä.
Kommentit (6)
sen jälkeen, kun miehen löysit. Ihan käsittämättömältä kuulostaa ajattelutapasi. Mielenkiinnosta kuulisin, mitä syitä sinulla oli häpeääsi?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kaikilla lähipiiriini kuuluvilla oli jo kumppanit, monilla jo lapsiakin. Minä pelkäsin, etten koskaan löydä ihmistä, jonka kanssa tulisin onnelliseksi. Minua hävetti, koska ajattelin muiden pitävän minua jotenkin huonona ja säälittävänä tyyppinä ilman puolisoa.
että sinua pelotti ja siitä seurasi kuvitelmia josta seurasi häpeilyä
sinkkuutesi vaan huono itsetuntosi. Väliaikaisesti häpeä on poistunut, mutta kyllä se taas pian palaa, ja sinulla on siihen taas joku hyvä syy.
Eihän se suhde sitä itsetuntoa paranna, joka sen häpeän aiheutti. Se suhde poisti vaan häpeän syyn, ei tarvetta tuntea sitä, got it?
päinvastoin, haaveilin jopa että pitäisin sinkkuuteni kolmevuotisjuhlat (tai monta vuotta siinä nyt menikään), mutta "valitettavasti" ehdin alkaa seurustelemaan ennen tuon vuoden täyttymistä. musta se ei oo mikään juttu että "toi ei saa ketään". en siis pitäisi ongelmana, vaikka vielä joskus olisin taas sinkku.
Onneksi olkoon, vaikkenkään ymmärrä viestisi pointtia :-O