Miten teidän mies oli tukena synnytyksessä? Auttoiko hän paljon o:llanne?

O??

Oli hän paikalla synnytyksessä. Mutta ei varsinaisesti tehnyt mitään.

Ei auttanut o:llani.

Ei auttanut o:lla eikä a:lla. Koin hänen läsnäolonsa haitaksi 😂. Jotenkin koen yksin synnyttämisen luonnollisemmaksi. Ihana toki on, kun hän saa vauvan aikalailla heti syliinsä. ❤️

Onhan se hienoa, jos jaksaa olla koko ajan siinä lähellä eikä tee jotakin mukavampaa eli juokse kahvilla, tupakalla eikä puhelimessa vähän väliä.

Soitteli salarakkaalleensa ja runkkasi vieressä.

Katsoi elokuvaa ja lähti vartti vauvan syntymän jälkeen.

Nukkui lattialla jossain vaiheessa, ponnistellessani roikkui siinä sängynlaidalla pääni vieressä ja jotain huokaili tuskastuneena :DD Luuli myös että lapsi oli kuollut kun pään tullessa ulos ei kuulunut mitään ääntä 😂

No, en tiedä olisinko jaksanut mitään "hyvä hyvä jaksaa jaksaa"-juttuja.

Oli mukavaa kun oli seuraa avautumisvaiheen alussa ja tietysti hienoa hänelle ja lapsille että hän sai tavata lapset heti. Ja kiva, että hän piti lasta kun söin. Ja jos en olisi jostain syystä voinut ottaa lasta rinnalle syntymän jälkeen niin olisin halunnut ehdottomasti lapsen isänsä rinnalle.

Mutta suoraan sanoen olisin pärjännyt synnytyksen ajan ilman häntä ihan hyvin ja välillä hänen läsnäolonsa suorastaan ärsytti. Mä menen synnytyksessä hyvin alkukantaiseen tilaan enkä toimi enää normaalin vuorovaikutuksen säännöillä, haluan olla rauhassa oman pääni sisällä.

Ap, kerro mikä toi o on

Minun mieheni oli ainakin todella hyvä tuki synnytyksissä. Vaikka hän ei ole muuten kovin tunneihminen niin synnytyksessä osoitti kyllä olevansa minua varten ja olisi varmaan synnyttänyt puolestani jos olisi vain voinut. Varmisteli koko ajan todella tarkasti mikä minun vointini on ja saanhan "pidettyä puoliani" esim. jos haluaisin kipulääkettä ja kyseli paljon kätilöitä selittämään, ylläpiti positiivista, turvallista ja luottavaista oloa. Antoi puristaa kätensä lähes kuolioon ja kannusti ja silitti ja hieroi. Odotan nyt kolmattamme ja pelottaisi ajatus synnyttää ilman miestä. Aiemmat synnytykset ovat menneet todella hyvin, joten kyllä sekin varmasti onnistuisi, mutta jotenkin on minulle tärkeää, että pääsemme kokemaan synnytyksen yhdessä. Ja tietenkin se upea hetki kun ollaan saatu yhteiset lapset syliin on ollut aivan uskomatonta, se on myös iso syy miksi miehen on pakko olla mukana.

Oli mukana kun pinnistelin kaksosia pihalle. Juotti mulle tuoremehua ponnistusten välissä että saan energiaa. Syötti ekaa vauvaa kun pusasin toista. Ponnistin tunnin per vauva. Oli ihana että oli mukana.

Kaksi lasta, ekalla kerralla mies seisoskeli pääpuolessa virattomana. Seuraavaan synnytykseen en huolinut. 

Alussa miehestä oli seuraa ja oli mukavaa kellottaa supistuksia, kun ne oli vielä kohtuu siedettäviä.

Mutta vaivuin ehkä siinä 5-6 sentin kohdilla omaan maailmaani, enkä edes huomannut mieheni läsnäoloa. Koin, että miehestä ei ollut enää siinä kohtaa mitään hyötyä. En halunnut, että minuun kosketaan, hierotaan, lässytetään.

Ponnistusvaiheessa oli ihan kiva, että mieheni oli vierellä, koska oli kiva, että hän näki sitten vauvan heti.

MIKÄ HELVETIN O?!?!