Miten estät parisuhdetta muuttumasta arkipäiväiseksi?

Hanki Friends with benefits, voisi sopia sinulle paremmin kuin suhde

Vierailija kirjoitti:

Käy vieraissa välillä. Silloin tajuaa kuinka hyvä oma puoliso on.

Tämä ei ole hyvä idea! Minä olen pettänyt useamman kerran ja tyhmyyttäni menin suhteen aloittamaan ja sen jälkeen kotona on ollut melko hirveää kun ajattelen koko ajan tuota toista.

Vierailija kirjoitti:

Minulle ei tule oikein muita syitä mieleen miksi joku pelkäisi suhteen arkipäiväistyvän kuin, että a) on itse sitoutumiskammoinen ja janoaa loputonta jännitystä tahi, että b) pelkää kumppaninsa olevan sitoutumishaluton ja lähtevän toisen, jännittävämmän naisen/miehen perään mikäli suhde pääsee arkipäiväistymään.

En osaa ehdottaa ratkaisuksi muuta kuin olla viemättä suhdetta liian vakavalle tasolle, yhteenmuutto ehdoton ei.

Ei tule mieleen, että kaikki eivät yksinkertaisesti nauti arkipäiväisistä suhteista? Minusta tuo ei ole ollenkaan vaikea asia ymmärtää. Jos on oikeasti sitä mieltä että oma arki sujuu paremmin yksin mutta vapaa-aikaa olisi hauska viettää jonkun kanssa, eikä tämä ole aika selvä kuvio? Miksi se on vaikea ymmärtää?

Työssä viihtyminen on lähtökohtaisesti itsestä kiinni.

Niin myös parisuhde.

Löysin tai oikeammin minut löydettiin, aivan upea mies. Hän on seksikäs, hauska, tosikko, rehellinen, aivan tavallinen suomalainen mies. (Pitää itseään rumana enkä ymmärrä mistä puhuu.)

Huolehdin omasta jaksamisesta, huumorista, ilosta. Yhdessä tehdään kiinnostavia asioita sekä ei niin kiinnostavia jotka kuuluu arkeen.

Kunnioitan enkä lue ajatuksia eli puhua pitää molempien eikä arvailla tai tehdä oletuksia mitä toinen haluaa tai on tehnyt.

Arki tuo tullessaan väkisinkin rutiineja koska työ alkaa ja päättyy aina samaan aikaan. Ei arjessa mitään vikaa ole. Se on itsestä kiinni.

Vierailija kirjoitti:

Puhdistautumisrituaaleilla.

Kerro lisää.

Lemmenhuuma kestää kuulemma neljä kuukautta. Sitten alkaa arki, halusit tai et.

Jos ei halua suhteesta arkista, ei sitten kumppania saa päästää osaksi arkea.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minulle ei tule oikein muita syitä mieleen miksi joku pelkäisi suhteen arkipäiväistyvän kuin, että a) on itse sitoutumiskammoinen ja janoaa loputonta jännitystä tahi, että b) pelkää kumppaninsa olevan sitoutumishaluton ja lähtevän toisen, jännittävämmän naisen/miehen perään mikäli suhde pääsee arkipäiväistymään.

En osaa ehdottaa ratkaisuksi muuta kuin olla viemättä suhdetta liian vakavalle tasolle, yhteenmuutto ehdoton ei.

Ei tule mieleen, että kaikki eivät yksinkertaisesti nauti arkipäiväisistä suhteista? Minusta tuo ei ole ollenkaan vaikea asia ymmärtää. Jos on oikeasti sitä mieltä että oma arki sujuu paremmin yksin mutta vapaa-aikaa olisi hauska viettää jonkun kanssa, eikä tämä ole aika selvä kuvio? Miksi se on vaikea ymmärtää?

No varmaan ainoa keino on asua erillään ja nähdä ainoastaan vapaa-aikana ja lastata se vapaa-aika täyteen erilaista toimintaa. Ei esim. viikonloppuja kumppanin luona, vaan esim. illallinen, seksiä ja omaan kotiin jatkamaan arkisia puuhia jotka nyt ihmisen elämään tuppaa kuulumaan siksi kunnes on taas seuraava sopiva hetki samppanjalle ja vaahtokarkeille.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minulle ei tule oikein muita syitä mieleen miksi joku pelkäisi suhteen arkipäiväistyvän kuin, että a) on itse sitoutumiskammoinen ja janoaa loputonta jännitystä tahi, että b) pelkää kumppaninsa olevan sitoutumishaluton ja lähtevän toisen, jännittävämmän naisen/miehen perään mikäli suhde pääsee arkipäiväistymään.

En osaa ehdottaa ratkaisuksi muuta kuin olla viemättä suhdetta liian vakavalle tasolle, yhteenmuutto ehdoton ei.

Ei tule mieleen, että kaikki eivät yksinkertaisesti nauti arkipäiväisistä suhteista? Minusta tuo ei ole ollenkaan vaikea asia ymmärtää. Jos on oikeasti sitä mieltä että oma arki sujuu paremmin yksin mutta vapaa-aikaa olisi hauska viettää jonkun kanssa, eikä tämä ole aika selvä kuvio? Miksi se on vaikea ymmärtää?

No varmaan ainoa keino on asua erillään ja nähdä ainoastaan vapaa-aikana ja lastata se vapaa-aika täyteen erilaista toimintaa. Ei esim. viikonloppuja kumppanin luona, vaan esim. illallinen, seksiä ja omaan kotiin jatkamaan arkisia puuhia jotka nyt ihmisen elämään tuppaa kuulumaan siksi kunnes on taas seuraava sopiva hetki samppanjalle ja vaahtokarkeille.

Sinulle tuntuu oikeasti tuottavan vaikeuksia ymmärtää, mitä tässä ketjussa tarkoitetaan. Mitä arkisia puuhia sinulla on viikonloppuna?

Vierailija kirjoitti:

Lemmenhuuma kestää kuulemma neljä kuukautta. Sitten alkaa arki, halusit tai et.

Ei arkipäiväistymisen vastakohta ole lemmenhuuma.

Vaihdan muijan uuteen kun vanhaan kyllästyn.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minulle ei tule oikein muita syitä mieleen miksi joku pelkäisi suhteen arkipäiväistyvän kuin, että a) on itse sitoutumiskammoinen ja janoaa loputonta jännitystä tahi, että b) pelkää kumppaninsa olevan sitoutumishaluton ja lähtevän toisen, jännittävämmän naisen/miehen perään mikäli suhde pääsee arkipäiväistymään.

En osaa ehdottaa ratkaisuksi muuta kuin olla viemättä suhdetta liian vakavalle tasolle, yhteenmuutto ehdoton ei.

Ei tule mieleen, että kaikki eivät yksinkertaisesti nauti arkipäiväisistä suhteista? Minusta tuo ei ole ollenkaan vaikea asia ymmärtää. Jos on oikeasti sitä mieltä että oma arki sujuu paremmin yksin mutta vapaa-aikaa olisi hauska viettää jonkun kanssa, eikä tämä ole aika selvä kuvio? Miksi se on vaikea ymmärtää?

"En osaa ehdottaa ratkaisuksi muuta kuin olla viemättä suhdetta liian vakavalle tasolle, yhteenmuutto ehdoton ei." No minähän ehdotin ratkaisua tuohon pulmaan ja uskon, että sinun tapauksessasi olisi järkevin vaihtoehto. Miksi se on vaika ymmärtää?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minulle ei tule oikein muita syitä mieleen miksi joku pelkäisi suhteen arkipäiväistyvän kuin, että a) on itse sitoutumiskammoinen ja janoaa loputonta jännitystä tahi, että b) pelkää kumppaninsa olevan sitoutumishaluton ja lähtevän toisen, jännittävämmän naisen/miehen perään mikäli suhde pääsee arkipäiväistymään.

En osaa ehdottaa ratkaisuksi muuta kuin olla viemättä suhdetta liian vakavalle tasolle, yhteenmuutto ehdoton ei.

Ei tule mieleen, että kaikki eivät yksinkertaisesti nauti arkipäiväisistä suhteista? Minusta tuo ei ole ollenkaan vaikea asia ymmärtää. Jos on oikeasti sitä mieltä että oma arki sujuu paremmin yksin mutta vapaa-aikaa olisi hauska viettää jonkun kanssa, eikä tämä ole aika selvä kuvio? Miksi se on vaikea ymmärtää?

No varmaan ainoa keino on asua erillään ja nähdä ainoastaan vapaa-aikana ja lastata se vapaa-aika täyteen erilaista toimintaa. Ei esim. viikonloppuja kumppanin luona, vaan esim. illallinen, seksiä ja omaan kotiin jatkamaan arkisia puuhia jotka nyt ihmisen elämään tuppaa kuulumaan siksi kunnes on taas seuraava sopiva hetki samppanjalle ja vaahtokarkeille.

Sinulle tuntuu oikeasti tuottavan vaikeuksia ymmärtää, mitä tässä ketjussa tarkoitetaan. Mitä arkisia puuhia sinulla on viikonloppuna?

Pyykinpesua, ruoan laittoa, keittiön siistimistä sen jälkeen, aika usein siivoaminen jää viikonloppuun. Mulla on koira, eli se on pakko viedä ulos, näin ei ole kaikilla. Kaupassa käyntiä.

Me käydään kerran pari kuussa ulkona kahdestaan. Tällöin laitetaan molemmat vähän parempaa päälle, keskitytään toisiimme ja tehdään jotain kivaa. Näin se kuva puolisosta ei muutu pelkäksi kotona verkkareissa ja tukka sotkussa tiskejä keräileväksi tyypiksi (jollainen saa toki arkena olla)

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minulle ei tule oikein muita syitä mieleen miksi joku pelkäisi suhteen arkipäiväistyvän kuin, että a) on itse sitoutumiskammoinen ja janoaa loputonta jännitystä tahi, että b) pelkää kumppaninsa olevan sitoutumishaluton ja lähtevän toisen, jännittävämmän naisen/miehen perään mikäli suhde pääsee arkipäiväistymään.

En osaa ehdottaa ratkaisuksi muuta kuin olla viemättä suhdetta liian vakavalle tasolle, yhteenmuutto ehdoton ei.

Ei tule mieleen, että kaikki eivät yksinkertaisesti nauti arkipäiväisistä suhteista? Minusta tuo ei ole ollenkaan vaikea asia ymmärtää. Jos on oikeasti sitä mieltä että oma arki sujuu paremmin yksin mutta vapaa-aikaa olisi hauska viettää jonkun kanssa, eikä tämä ole aika selvä kuvio? Miksi se on vaikea ymmärtää?

No varmaan ainoa keino on asua erillään ja nähdä ainoastaan vapaa-aikana ja lastata se vapaa-aika täyteen erilaista toimintaa. Ei esim. viikonloppuja kumppanin luona, vaan esim. illallinen, seksiä ja omaan kotiin jatkamaan arkisia puuhia jotka nyt ihmisen elämään tuppaa kuulumaan siksi kunnes on taas seuraava sopiva hetki samppanjalle ja vaahtokarkeille.

Sinulle tuntuu oikeasti tuottavan vaikeuksia ymmärtää, mitä tässä ketjussa tarkoitetaan. Mitä arkisia puuhia sinulla on viikonloppuna?

Pyykinpesua, ruoan laittoa, keittiön siistimistä sen jälkeen, aika usein siivoaminen jää viikonloppuun. Mulla on koira, eli se on pakko viedä ulos, näin ei ole kaikilla. Kaupassa käyntiä.

Okei. Minä en tee viikonloppuisin mitään noista. Siivoukset ja muut ehtii hyvin jokin arki-ilta. On paljon viikonloppuja, jolloin käyn kotona vain nukkumassa jos sitäkään.

Pidempiaikaista kumppania on varmaan aika vaikea löytää noilla ajatuksilla, ainkaan työssäkäyvistä aikuisista ihmisistä. Joille ns. vapaa-aika olisi täysin vapaata arkisista rutiineista tai joka haluaisi työn ulkopuolella olevan ajan olevan aina toiminnantäytteistä romantiikkaa. Aika monella se vapaa-aikakin täyttyy pienestä arkisesta puuhailusta ja hyvin moni, ei toki kaikki haluaa ainakin pidemmän yhdessäolon myötä myös jakaa arkea kumppanin kanssa.

Minäkin sanoisin että ei avoliittoa ja kumppanin vaihto usein.

Ymmärsin että tässä ei nyt riittänyt mikään juhlava päivällinen parin kuukauden välein ja muuten saa elää kotielämää verkjareissa ja tukka sotkuponnarilla, vaan että mitään arkista ei suhteeseen saisi kuulua.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minulle ei tule oikein muita syitä mieleen miksi joku pelkäisi suhteen arkipäiväistyvän kuin, että a) on itse sitoutumiskammoinen ja janoaa loputonta jännitystä tahi, että b) pelkää kumppaninsa olevan sitoutumishaluton ja lähtevän toisen, jännittävämmän naisen/miehen perään mikäli suhde pääsee arkipäiväistymään.

En osaa ehdottaa ratkaisuksi muuta kuin olla viemättä suhdetta liian vakavalle tasolle, yhteenmuutto ehdoton ei.

Ei tule mieleen, että kaikki eivät yksinkertaisesti nauti arkipäiväisistä suhteista? Minusta tuo ei ole ollenkaan vaikea asia ymmärtää. Jos on oikeasti sitä mieltä että oma arki sujuu paremmin yksin mutta vapaa-aikaa olisi hauska viettää jonkun kanssa, eikä tämä ole aika selvä kuvio? Miksi se on vaikea ymmärtää?

No varmaan ainoa keino on asua erillään ja nähdä ainoastaan vapaa-aikana ja lastata se vapaa-aika täyteen erilaista toimintaa. Ei esim. viikonloppuja kumppanin luona, vaan esim. illallinen, seksiä ja omaan kotiin jatkamaan arkisia puuhia jotka nyt ihmisen elämään tuppaa kuulumaan siksi kunnes on taas seuraava sopiva hetki samppanjalle ja vaahtokarkeille.

Sinulle tuntuu oikeasti tuottavan vaikeuksia ymmärtää, mitä tässä ketjussa tarkoitetaan. Mitä arkisia puuhia sinulla on viikonloppuna?

Pyykinpesua, ruoan laittoa, keittiön siistimistä sen jälkeen, aika usein siivoaminen jää viikonloppuun. Mulla on koira, eli se on pakko viedä ulos, näin ei ole kaikilla. Kaupassa käyntiä.

Okei. Minä en tee viikonloppuisin mitään noista. Siivoukset ja muut ehtii hyvin jokin arki-ilta. On paljon viikonloppuja, jolloin käyn kotona vain nukkumassa jos sitäkään.

Tällöin sun täytyy löytää kumppani joka nauttii samoista asioista, eli viihtyy jatkuvasti menossa ja jolle tavallinen viikonloppu kotona ei ole vaihtoehto. Eihän se ole sen kummempaa. Todennäköisesti kovin pitkiä suhteita ei näin löydy. Ehkä tällaista kannattaa etsiä netistä niin että kumpikin tietää "pelisäännöt" heti alusta ja koti-ihmiset karsiutuu heti pois.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minulle ei tule oikein muita syitä mieleen miksi joku pelkäisi suhteen arkipäiväistyvän kuin, että a) on itse sitoutumiskammoinen ja janoaa loputonta jännitystä tahi, että b) pelkää kumppaninsa olevan sitoutumishaluton ja lähtevän toisen, jännittävämmän naisen/miehen perään mikäli suhde pääsee arkipäiväistymään.

En osaa ehdottaa ratkaisuksi muuta kuin olla viemättä suhdetta liian vakavalle tasolle, yhteenmuutto ehdoton ei.

Ei tule mieleen, että kaikki eivät yksinkertaisesti nauti arkipäiväisistä suhteista? Minusta tuo ei ole ollenkaan vaikea asia ymmärtää. Jos on oikeasti sitä mieltä että oma arki sujuu paremmin yksin mutta vapaa-aikaa olisi hauska viettää jonkun kanssa, eikä tämä ole aika selvä kuvio? Miksi se on vaikea ymmärtää?

No varmaan ainoa keino on asua erillään ja nähdä ainoastaan vapaa-aikana ja lastata se vapaa-aika täyteen erilaista toimintaa. Ei esim. viikonloppuja kumppanin luona, vaan esim. illallinen, seksiä ja omaan kotiin jatkamaan arkisia puuhia jotka nyt ihmisen elämään tuppaa kuulumaan siksi kunnes on taas seuraava sopiva hetki samppanjalle ja vaahtokarkeille.

Sinulle tuntuu oikeasti tuottavan vaikeuksia ymmärtää, mitä tässä ketjussa tarkoitetaan. Mitä arkisia puuhia sinulla on viikonloppuna?

Pyykinpesua, ruoan laittoa, keittiön siistimistä sen jälkeen, aika usein siivoaminen jää viikonloppuun. Mulla on koira, eli se on pakko viedä ulos, näin ei ole kaikilla. Kaupassa käyntiä.

Okei. Minä en tee viikonloppuisin mitään noista. Siivoukset ja muut ehtii hyvin jokin arki-ilta. On paljon viikonloppuja, jolloin käyn kotona vain nukkumassa jos sitäkään.

Tällöin sun täytyy löytää kumppani joka nauttii samoista asioista, eli viihtyy jatkuvasti menossa ja jolle tavallinen viikonloppu kotona ei ole vaihtoehto. Eihän se ole sen kummempaa. Todennäköisesti kovin pitkiä suhteita ei näin löydy. Ehkä tällaista kannattaa etsiä netistä niin että kumpikin tietää "pelisäännöt" heti alusta ja koti-ihmiset karsiutuu heti pois.

Miksi viikonloppu kotona ei olisi vaihtoehto? Useimmat ihmiset esimerkiksi harrastavat seksiä kotona. Ei tässä ketjussa kukaan ole puhunut siitä, että pitäisi olla jatkuvasti menossa.

Tämän takia epäilinkin, ettet oikein tiedä, mistä on kyse. Mutta pääasia että mielipiteitä riittää. ;)

Täytyy olla riittävästi aikaa erossa, olla riittävästi omia kavereita ja menoja, seistä emotionaalisesti omilla jaloillaan ja kantaa vastuu omasta elämästään. Sellainen tietynlainen psykologinen omavaraisuus on tärkeämpää kuin se, asutaanko samassa osoitteessa vai ei. Arkisuus tulee erillisyyden puuttumisesta: kumppani ei ole enää halujen kohde vaan oman itsen jatke ja huonekalu.

Tavatkaa vain viikonloppuisin.