Miten jotkut jaksavat asua yhdessä kumppaninsa kanssa?

Vierailija kirjoitti:

Eikö se jatkuva toisen läsnäolo ja arjen jakaminen ala lopulta ärsyttää?

Jaa-a, se jää nähtäväksi. Tästä kahdestakymmenestä yhdessäasumisen vuodesta oltiin toistakymmentä vuotta samassa työpaikassakin, osin samoja hommia tekemässä, ja vieläkään ei olla kyllästytty.

Kyllä se välillä ärsyttää mutta ei ole järkevää maksaa kahdesta asunnosta jos kuitenkin enimmäkseen oleskellaan vain toisessa. Nyt on onneksi mies työreissussa ja tulee vasta lauantai-iltana. Luksusta olla yksin kotona.

Vierailija kirjoitti:

Eikö se jatkuva toisen läsnäolo ja arjen jakaminen ala lopulta ärsyttää?

Ei ala. Minua aika harvoin muutenkaan ärsyttävät toisten tekemiset. Kukin tyylillään. Ja onneksi tuo puolisokin on samaa laatua eli tosi harvoin tulee sanomista toisen tekemisistä tai olemisista. Lähinnä hyväntahtoisesti vitsaillaan välillä omista ja toisen omituisuuksista eikä ärsyynnytä.

Asunnossamme on myös useita huoneita joten jos haluaa omaa rauhaa niin laittaa oven kiinni.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Taidat ap olla vielä kovin nuori, näin vanhempana yli 50-vuotiaana sitä kaipaa yksin ollessa elämänkumppania, minä ainakin.

Minäkin yli 50v mutta en tosiaankaan kaipaa ketään toista tähän asumaan. Puistattaa ihan ajatus että pitäisi vielä passata ja hyysätä jotain sohvaperunaa. Nyt saa tehdä itse mitä haluaa ja milloin haluaa. On viimein vapaus kun lapsetkin maailmalla.

No mä en kyllä hyysää tai passaa mun miestä. Mitä lie tuo hyysääminen sitten tarkoittaakin? Eikä mun mies ole sohvaperuna. Ihan vapaasti saan elää, olla ja mennä. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei ala. Me vietettäis mielellään enemmänkin aikaa yhdessä. Meillä tosin puoliso käy työreissuilla aika usein joten saa sitä omaa aikaa molemmat sen kautta. 

hienosti vastattu. Kysytään eikö jatkuva arjen jakaminen tylsistytä ja vastataan, että ei ala koska ei olla jatkuvasti yhdessä.

Niin, no elämä nyt vaan sattuu olemaan sellaista että jos on kaksi työssäkäyvää niin silloin luonnollisesti ei voi kaikkea aikaa viettää yhdessä kun töissäkin täytyy käydä. Arki me silti jaetaan vaikka toinen muualla olisikin välillä, joten vastasin kyllä kysymykseen mielestäni aivan asiallisesti. Kaikki se aika mitä ei olla töissä, vietetään mielellään yhdessä. Ei niitä työreissujakaan jatkuvasti ole, mutta saattaa tulla kuukausi jonka mies viettää joka arkipäivä reissun päällä. Silloin me soitellaan ja ikävöidään kovasti ja laitellaan paljon viestiä. Juuri sen takia sanoin että vietettäisiin aivan mielellään enemmän aikaa yhdessä kun niitä työreissuja myös tulee ja silloin valitettavasti ollaan erillään. Meille sopii se että vietetään paljon aikaa yhdessä, joillekin se ei sovi. Riippuu aivan täysin siitä että mikä itselle tuntuu hyvältä. 

Suhde ei muutu arkipäiväiseksi, kun ei asuta yhdessä. Oletusten tekeminen johtaa onnettomuuteen.

Mun puoliso on ainoa ihminen maailmassa, jonka naama ei ala ärsyttää. Pidän kavereistani, mutta en asuisi yhdenkään niistä kanssa kimpassa. Oonkin valinnut puolison tarkkaan ja on siinä ollut onneakin matkassa, että tuollainen on löytynyt.

Noin järkisyistähän kannattaa tietysti asua yhdessä jos siihen suinkin on mitään halua. Vuokra ja kotityöt lähes puolittuu, siinä on jo pari aika isoa plussapuolta.