Kertokaa aspergerit ja autistit, millaista kokemanne kiusaaminen on ollut
Kommentit (21)
Ihmisten mielestä olen ollut koulukiusattu. Niin tavallaan olenkin. Mutta kyllä itse taisin provosoida. Kiusaaminen oli pääasiassa henkistä, ja aika pienimuotoista. Kiusaamista enemmän minua haittasi se että kaikki vihasivat minua.
Ala-aste: Jätettiin yksin ulos seurasta, mitä en edes oikein pitänyt kiusaamisena, koska viihdyin jo lapsena yksin. Mutta sitten lisäksi mm. lälläteltiin ja nälvittiin. Kukaan ei halunnut liikuntatunnilla joukkueeseen minua. Tapojani (esim. ihan sitä miten kävelen tai yskin) matkittiin ja matkimiselle naurettiin porukalla niin että minä varmasti kuulen.
Yläaste: Erittäin julmaa, myös fyysistä kiusaamista, jota johtivat luokan kaksi suosittua tyttöä. Asioita joita minulle tehtiin: Kun menin koulusta kotiin ja talutin pyörää ylämäessä, minulta riistettiin pakolla pyörä ja heitettiin ojaan, samoin reppu; koulun vessassa kiusaajat veivät minut väkivalloin käsienpesupaikalta vessakoppiin, työnsivät pääni pyttyyn ja vetivät pytyn useita kertoja niin että hiukset ja naamaakin oli vessanpyttyvedessä; joskus minulta pöllittiin ihan käsiksi käymällä avaimet ja naurettiin kun yritin eri tavoin saada ne takaisin, sitten tietysti valtava määrä verbaalista kiusaamista ja sitä matkimista jne. Sekä sellaista että tytöt saattoivat näytellä kaveriani, pyytää anteeksi kiusaamista, ja jos uskoin sinisilmäisenä että nyt alkaa uusi aika, minulle naurettiin, että siis yök, luuleeko tuo että oikeasti voisin olla tuon ihmisoksennuksen kaveri, onpa tyhmä! Samoin houkuttelivat poikia tulemaan flirttaamaan minua, että saavat nauraa, oli niin hassu tilanne kun niin yököttävää kuin minä joku flirttaa. Lisäksi esim. pidettiin nenästä kiinni ja sanottiin "haisee" tms kun kuljin ohi.
Lukiossa ei enää onneksi kiusattu aktiivisesit, sain olla omissa oloissani rauhassa.
Työelämässä yksi työpaikka ollut missä kiusattu, mutta vaihdoin miesvaltaiselle alalle ja täällä on saanut olla aivan rauhassa.
Kerran joku urpo tuli vinoilemaan puketumisestani joten kerroin sille hyvin seikkaperäisesti miten vain saketti on sallittu tähän aikaan päivästä.
Annoin neuvon as-pojalle, että jos joku kiusaa, niin nyrkillä nenään, niin ei kiusaa enää(n).
Vaatteistani sanottiin aina, että pukeudun nörttimäisesti nörttityyliin. Haisin myös heidän mielestään pahalta. Kun pidin esitelmää luokkalaiset virnuilivat. Vaatteisiini liimattiin minua haukkuvia muistilappuja.
Pojat aina muistuttivat kuinka kukaan ei voisi koskaan seurustella noin ruman tytön kanssa. Toisaalta joskus juuri niin kuin aiemmin joku kuvaili, pojat ahdistelivat esimerkiksi sanomalla, että käydäänkö panemassa (oletko päällä vai alla), jolloin lähistöllä olevat tytöt nauroivat. Huorittelua.
Joskus ei päästetty ulos wc-tiloista ja sanottiin, että tapa itsesi. Näitä oli paljon. Tässä vain muutama esimerkki laitettu. 😆💔
Vierailija kirjoitti:
Ala-aste: Jätettiin yksin ulos seurasta, mitä en edes oikein pitänyt kiusaamisena, koska viihdyin jo lapsena yksin. Mutta sitten lisäksi mm. lälläteltiin ja nälvittiin. Kukaan ei halunnut liikuntatunnilla joukkueeseen minua. Tapojani (esim. ihan sitä miten kävelen tai yskin) matkittiin ja matkimiselle naurettiin porukalla niin että minä varmasti kuulen.
Yläaste: Erittäin julmaa, myös fyysistä kiusaamista, jota johtivat luokan kaksi suosittua tyttöä. Asioita joita minulle tehtiin: Kun menin koulusta kotiin ja talutin pyörää ylämäessä, minulta riistettiin pakolla pyörä ja heitettiin ojaan, samoin reppu; koulun vessassa kiusaajat veivät minut väkivalloin käsienpesupaikalta vessakoppiin, työnsivät pääni pyttyyn ja vetivät pytyn useita kertoja niin että hiukset ja naamaakin oli vessanpyttyvedessä; joskus minulta pöllittiin ihan käsiksi käymällä avaimet ja naurettiin kun yritin eri tavoin saada ne takaisin, sitten tietysti valtava määrä verbaalista kiusaamista ja sitä matkimista jne. Sekä sellaista että tytöt saattoivat näytellä kaveriani, pyytää anteeksi kiusaamista, ja jos uskoin sinisilmäisenä että nyt alkaa uusi aika, minulle naurettiin, että siis yök, luuleeko tuo että oikeasti voisin olla tuon ihmisoksennuksen kaveri, onpa tyhmä! Samoin houkuttelivat poikia tulemaan flirttaamaan minua, että saavat nauraa, oli niin hassu tilanne kun niin yököttävää kuin minä joku flirttaa. Lisäksi esim. pidettiin nenästä kiinni ja sanottiin "haisee" tms kun kuljin ohi.
Lukiossa ei enää onneksi kiusattu aktiivisesit, sain olla omissa oloissani rauhassa.
Työelämässä yksi työpaikka ollut missä kiusattu, mutta vaihdoin miesvaltaiselle alalle ja täällä on saanut olla aivan rauhassa.
💞
Aikuiset ”kiusaavat” yhä. Hyväksikäyttöä, ryhmistä ulosjättämistä, varakaverina pitoa, vähättelyä ja mitätöintiä. Tällaistahan tämä on.
Vierailija kirjoitti:
Ihmisten mielestä olen ollut koulukiusattu. Niin tavallaan olenkin. Mutta kyllä itse taisin provosoida. Kiusaaminen oli pääasiassa henkistä, ja aika pienimuotoista. Kiusaamista enemmän minua haittasi se että kaikki vihasivat minua.
Se viha ja inho sattui eniten.
No mää en oke asoerger. 99 prossa ajasta kavereitten kanssa lapsuudesta tuonne 2010 saakka.
Vierailija kirjoitti:
No mää en oke asoerger. 99 prossa ajasta kavereitten kanssa lapsuudesta tuonne 2010 saakka.
2016 alko röökinpoltto ja viininjuoonti sekää chättäily.
Luokkakavereita kiusattu peruskoulussa. Mies jolla asperger avautui peruskoulukiusaamisesta. Haukkumista, porukan ulkopuolelle jättämistä, teeskenneltiin olevan hänen kavereita ja kohdeltiin huonosti sen varjolla, matkimista, kasvokuvan levittäminen nettiin ilman lupaa ja typeriä tubevideoita kyseisestä henkilöstä. Kiusaaminen loppui kun mies valmistui peruskoulusta ja kiusaajat lähti muualle opiskelemaan.
Mies jolla autismi..oletan että häntä on kohdeltu niin huonosti että on sen takia vetäytynyt eikä hanki kavereita omatoimisesti.
Ilkeä Google ohjasi kerran miut Autismisäätiölle livessä ja ne kiusaavat paljon miuta nyt.
Varastettiin ainoa esine, joka minulla oli muistona kuolleesta vanhemmastani. He tiesivät tämän. En ikinä saanut sitä takaisin. Syrjittiin porukasta. Esimerkiksi ei haluttu olla paritöissä pari tai ryhmätöissä samaan porukaan, vaikka olisi arvottu tai opettaja määrännyt. Haukuttiin lihavaksi. Olin normaalipainoinen ja lopulta sairastuin syömishäiriöön. Haukkumista jatkettiin. Vessan eteen laitettiin roskiksia tai muuta painavaa, jotta en olisi päässyt ulos. Kerrottiin valteilta opettajille ja vanhemmille. Esimerkiksi rahakeräyksissä, kuten opettajien lahjoissa väitettiin etten antanut rahaa. Joskus jouduin antamaan summan jopa neljästi. Kerran jopa opettaja oli vastuuhenkilönä.
Aspergernainen täällä. Minua ei suoraan koulukiusattu, koska olin nuorena lyhytpinnainen ja kävin kiinni, jos minun nenilleni hyppi joku, jolla ei silmissäni ollut auktoriteettia sanoa minusta pahaa sanaa. Harrastin painia ja juoksua, joten kai siksi kukaan ei mielellään ärsyttänyt. En kuitenkaan ymmärtänyt sarkasmia, ja pari tyttöä harrasti esimerkiksi vaatteideni kehumista ohimennen, vaikka muutoin olivat ilkeitä. Usein tajusin sen sarkasmiksi vasta tilanteen mentyä ohi ja tilanteessa kiitin hämmentyneenä. Myös harvoja ystäviäni haukuttiin, vaikka minua ei suoraan. Heitä tosin puolustin.
Lukion aikana ja viimeistään yliopistoon mennessä koko asperger oli mielestäni kadonnut. Olen nykyään terävä oivaltaja myös sarkasmissa ja käytän sitä itsekin. Hallitsen sosiaalisen kanssakäymisen enkä enää saa samanlaisia raivareita kuin lapsena vaan hallitsen myös hillityn tunneilmaisun ja muiden tunteiden peilaamisen. En ole mitenkään ulkopuolinen tai poikkeava työyhteisössä, viihdyn vain hieman muita enemmän omassa rauhassa, mutta keskustelen työkaverien kanssa siinä missä muutkin ja koen olevani sisällä työyhteisössä. Vaikutan kai korkeintaan aivan normaalilta introvertiltä.
Peruskoulussa: Eristetty porukasta, haukuttu, juoruttu, naureskeltu yms.
Lukiossa: Erikoislukiossa erilaisuus oli normi, joten kiusaamista ei juuri esiintynyt.
Amiksen aikuislinjalla: nälvittiin, vitsailtiin ja puhuttiin selän takana yms. Silmät aukesi sille kuinka epäkypsiä aikuisetkin ihmiset saattavat erityisesti laumassa olla.
Yhdessä työpaikassa puhuttiin paljon pahaa. Osa tykkäsi kovasti. Olen aina jakanut ihmisten mielipiteitä voimakkaasti.
Yliopistossa: Jotkut pissikset ilmeisesti puhuneet pahaa ja naureskelleet ilmeille. Mikäs siinä, itse käyn harvoin luennoilla ja olen yliopistossa lähinnä oppimassa. Sosiaalinen elämä ja hyvät ystävät koulun ulkopuolella.
Syyt kiusaamiselle vaihdelleet, mutta jotenkin minun on aina ollut mahdotonta olla muille näkymätön/neutraali.
Vai ettekö ole kokeneet kiusaamista?