Miten oppia olemaan puhumatta päälle, jos keskustelussa on useampi henkilö mukana?

Sama ongelma minulla! Mutta toisaalta on sellainenkin kokemus,että en saa sanottua mitään, jos en "ota" sitä puheenvuoroa.. Muiden keskustelu etenee sitten niin, että aihe jo vaihtuu,jos jään odottelemaan... Nykyisin enempi ongelma tuo,että aloitan puhumaan päälle...

Tuo on todella ärsyttävää. Työkaverille olen joutunut sanomaan, että saisinko sanoa asiani loppuun. Nyt alkaa pikku hiljaa oppia, kun muutkin ovat huomauttaneet asiasta.

Joo, on ärsyttävää, mutta olisiko vinkkejä, miten päästä siitä eroon?

Ap

Suomalaiset eivät saa ääntään kuuluviin, kun odottavat aina puheenvuoroa. Joskus se on vain otettava, vaikka puhuisi päälle. Kaikkein ärsyttävimpiä ovat ihmiset, jotka eivät esim. palavereissa osaa tiivistää sanottavaansa, vaan jaarittelevat ummet ja lammet, ennen kuin pääsevät asiaan.

Ei kaikkien kanssa voi noudattaa samoja keskustelusääntöjä.

Minulla on useita kavereita joilla on adhd ja joillakin vähän muutakin ja juuri adhd-kaverini ovat kovia pupattamaan kuin papupata konsanaan.

Jos en ota keskeyttämällä puheenvuoroa noiden papupatojen kanssa, niin se jää luultavasti saamatta. Joudun usein sanomaan, että kuunteles nyt hetki minua tms.

Joku toinen voisi loukkaantuakin tuollaisesta keskeyttämisestä, mutta nämä itsehillinnän rajoilla taiteilevat puhekoneet ymmärtävät kyllä taipumuksensa ja ovat tavallaan ihan tyytyväisiä kun keskeytän ja vaadin keskittymään minunkin asiaani.

Eikai siinä muuta voi kun antaa muiden rauhassa puhua ja yrittää sitten itse puhua välissä kun kukaan ei sano mitään. Jos joku alkaa puhua samaan aikaan niin ei voi mitään. Jos odottaa liian kauan menee sitten kokonaan ohi oma puheenvuoro.

Ehkä tarvitset kaverin joka sanoo sulle että ”turpa kiinni”. Voisit ottaa asian puheeksi aina keskustelukumppaneiden kanssa. Kerrot heille että tiedostat nämä piirteet itsessäsi ja haluat niistä eroon. Eli jos he komevat että eivät saa puheenvuoroa, saa sinut keskeyttää. Itse olin pitkään sn. alistujana muutamien kavereiden kanssa kunnes aloin keskeyttämään itse heitä sanomalla että tahdon nyt itse sanoa aiheeseen jotakin.

Puhun välillä päälle mutta ajatukseni jo rientää asiassa eteenpäin vaikka kuinka keskittyisin kuuntelemaan niin aivot tekevät jo omat ratkaisunsa vaikka kuinka tätä estelisin. Lisäksi tulee aina verrattua kerrottua omiin kokemuksiin ja sitä kautta yrittää ymmärtää henkilöä joka kertoo asiaansa tai sisäistää omien kokemusten kautta joku kerrottu asia mielessään. Joskus sitä on myös hermostunut ja haluaa jo tilanteesta pois tms niin sitä ikäänkuin jouduttaa päälle puhumalla että pääsisisi luikahtamaan karkuun. Itse pohjustan joskus liiaksi omaa sanomistani mutta haluan antaa kokonaiskuvan tilanteesta ja välttää vääriä johtopäätöksiä toisilta ihmisiltä ettei mitään jäisi epäselväksi kerrotun osalta.

Jaa-a, sen kun tietäisi ja saisi opetettua sille kaverille, jonka suu käy taukoamatta, ja jos itse ehtii jonkun asian aloittaa, hän alkaa puhua päälle omaa kokemustaan vastaavasta asiasta ja siihenpä se oma asia sitten jää. Niinpä olen lakannut puhumasta. Nyökkäilen vaan. Sitten hän joskus kysyy, miksen minä sano mitään, vastaan yleensä "koska en saa suunvuoroa ja sinä keskeytät minut aina". Ei hän siitä loukkaannu, nauraa vaan heleästi ja jatkaa juttuaan. Ei siis ota kyllä opikseenkaan. 

Työkaveri on tällainen.

En ota mukaan mielellään asiakastapaamisiin, koska asiakkaat menevät usein sekaisin. Haukkuu asiakkaita usein päin naamaa ja saarnaa heille. Itse myymistä ei tapahdu ja asiakkaita harvemmin kiinnostaa kuunella omia virheitään ja hänen erinomaisuuttaan.

-m35

Vierailija kirjoitti:

Joo, on ärsyttävää, mutta olisiko vinkkejä, miten päästä siitä eroon?

Ap

Töissä on palavereissa helpompaa, kun on pakkokin yrittää kunnioittaa toisen oikeutta sanoa sanottavansa loppuun.

Lisäksi auttaa, kun voi tehdä muistiinpanoja, joten ei unohdu, miten esim. ajatteli kommentoida puhujan sanomaa.

Yksi on sitten itsekasvatus. Pitää etukäteen muistuttaa itseään kuuntelemisen tärkeydestä. Pitää päättää keskittyä ja sitten todella keskittyä ja kuunnella, mitä se kaveri puhuu. Voi olla hyväkin juttu. Sitäpaitsi hän saattaa myös huomata, ettet malta kuunnella (etkä kuuntele) mitä hän on kertomassa. Se ei helpota sinunkaan puhettasi, koska häntä harmittaa, kun keskeytit, eikä hän saanut sanoa asiaansa loppuun.

Voi käyttää vippaskonsteja kuuntelemisen muistamiseksi. Pane vaikka ylimääräinen sormus väärään sormeen ja hiplaa sitä, niin muista pitää suun kiinni :)