Lue keskustelun säännöt.
Jos ei ole kovista oloista eikä kokenut vastoinkäymisiä ei voi tietää millainen on
19.01.2019 |
elikkä ei voi tietää miten reagoin, mitä oikeasti kestää ja osaako ratkaista asioita ennenkuin on se oikea vastoinkäyminen edessä. Siihen saakka voi toki läyhätä, mutta tosipaikoissa vasta katsotaan ihmisyys.
Kommentit (26)
Minä olen väkivaltaisesta alkoholistiperheestä peräkyliltä. Nykyään perheenäiti, tohtori ja hyvässä työpaikassa. Kiitos Suomen tämä on mahdollista. Monessa muussa maassa voisin vain voivotella kohtaloani.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ehkä ne onnekkaat ei ole koskaan joutuneet vaikeuksiin, koska he ovat osanneet ratkaista asiat jo ennen kuin joutuvat mahdottomiin vastoinkäymisiin.
Vaikeista oloista on turhan usein tullut porukkaa, joka on vaikeuksissa ihan omasta syystään.
Ei kukaan voi valita millaisiin oloihin syntyy.
No, enpä tuota tiedä. Mitään kovin hirveää en ole kai kokenut, mutta tunnen silti itseni melko hyvin.
-Seksuaalinen hyväksikäyttö lapsena: en halua lapsia, koskaan ei voi tietää onko lähipiirissä henkilö, joka tällaista tekee.
-Monet vuodet koulukiusaamisen uhrina: yritän hakea hyväksyntää taholta, joka iskee puukon selkään kerta toisensa jälkeen
-En aikanaan hakenut yliopistoon, kun ajattelin, etten pärjää siellä: olen pelkuri
-Muutaman vuoden masennusjakso: en pärjää omillani, en varmaan ole koskaan kasvanut aikuiseksi, kun vanhempieni pitää vieläkin auttaa minua
-Työnhaku: olen laiska, ei kiinnosta päästä työyhteisöön
-Tämän hetken työllistyminen: haluan työyhteisöstä pois, haluan elää niin, ettei kanssakäymistä ole kenenkään kanssa
Muitakin juttuja varmaan tulisi, jos miettisi, mutta... yhteiskuntakelvoton, katkera, masentunut, erakoituva pelkuri, joka haluaisi vain kuolla pois... Kai tämä sitä syrjäytymistä on.
Mulle kovimpia vastoinkäymisiä on olleet läheisten kuolemat. Siksi en jaksa ymmärtää 6-kymppisiä ihmisiä jotka ruikuttavat kun 8-kymppinen vanhempi ei ole laittanutkaan tänään ruokatunniksi ruokaa kun ”lapsi” menee käymään ruokatunnilla. Voi vi””u.
Vierailija kirjoitti:
Minä olen väkivaltaisesta alkoholistiperheestä peräkyliltä. Nykyään perheenäiti, tohtori ja hyvässä työpaikassa. Kiitos Suomen tämä on mahdollista. Monessa muussa maassa voisin vain voivotella kohtaloani.
Joo,joo tottakai.
Määrittele kovat olot ja ota huomioon ikäkaudet. Aikaisemmin 60 -70 luvulla Suomessa kaikki olevat köyhempiä kuin tänä päivänä surkeimmissakaan oloissa elevä.
Olen köyhääkin köyhemmistä oloista, isäni kuoli kun olin 10v, äitini, ja me lapset, sinnitteli suuren lapsijoukon kanssa. Pärjään kohtalaisesti, olen eläkeiässä mutta käyn edelleen töissä koska eläke on liian pieni elämiseen. Olen silti sitä mieltä että nykynuoriso on hemmoteltuja kermaperseitä. menisivät töihin, melkein kaikilla on maisterin paperit ja koko maailma avoinna.