Lue keskustelun säännöt.
Miksi lapsi valehtelee koko ajan?
19.01.2019 |
Kyse 10v lapsesta. Ei koskaan ole itse tehnyt muka mitään, aina muut. Valehtelee päin naamaa silmät kirkkaina. Sitten selvitellään asioita muiden vanhempien kanssa ja selviää, että lapsi valehdellut. Valehtelee myös kotona milloin mistäkin.
Mistä tuo oikein kumpuaa? Itse inhoan valehtelua ja samoin mieheni. Arvostamme rehellisyyttä ja olemme sitä lapsille aina painottaneet.
Nyt tilanne on mennyt siihen, että en voi enää luottaa lapseen. Mitähän tässä nyt tekisi?
Kommentit (36)
Riko lapsen kännykkä joka kerta kun valehtelee.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mitä on seurannut aiemmin kun lapsi puhuu totta?
Jos lapsi totuuden kertoessa saa huudot, rangaistuksen, eikä piiruakaan ymmärrystä tai kunnioitusta, niin oppiihan siinä valehtelemaan. Jos taas seuraukset totuudesta on reilut ja vanhempi on "lapsen puolella" vaikka ehkä tuomitsee tai sanktioi toiminnan, totuuden puhuminen ensi kerralla on todennäköisempää.
Siis soitteleeko muuten vaan tarinoita (saadakseen huomiota, hyväksyntää, arvostusta?) vai välttääkseen seuraukset mokattuaan? Avaa vähän.
Vierailija kirjoitti:
Siis soitteleeko muuten vaan tarinoita (saadakseen huomiota, hyväksyntää, arvostusta?) vai välttääkseen seuraukset mokattuaan? Avaa vähän.
Soitteleeko = sepitteleekö
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Onko lapsen elämässä tapahtunut jotain traumaattista viime aikoina? Itselläni oli saman ikäisenä tuollainen mytomaani vaihe vanhemman kuoltua.
Valehtelin niin isommista kuin pienemmistäkin asioista, en välttämättä edes hyötymistarkoituksessa tai päästäkseni jostain pälkähästä. Se oli kai jonkinlaista pakoa vallitsevasta tilanteesta.
Tilanne alkoi hiljalleen korjaantua vasta kun minulle alettiin huomautella valehtelusta perheen ja kavereiden taholta. Mytomania ei ole koskaan poistunut elämästäni täysin, vieläkin varsinkin stressaavissa elämäntilanteissa huomaan helposti valehtelevani tai 'värittäväni" ihan mitättömissäkin asioissa.
Ottakaa asia puheeksi lapsenne kanssa kun huomaatte hänen valehtelevan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Osittain voi olla huomionhakua, osittain pelkää seuraamuksia. En ota enää selkoa.
On myös varastanut. Siitäkin syytti kaveriaan. Asia käytiin kaupassa selvittämässä ja se oli tarpeeksi noloa ja varastelu loppui siihen.
Lapsi niin itsepäinen, että mitkään rangaistukset ei tehoa. Vaikka mitä kiellettäisiin tai puhelin otettaisiin pois, niin ei väliä.
Kaverisuhteissa on ongelmia ja monta kertaa on selvitetty riitoja. Lapsi ei muka ole tehnyt mitään ja sitten selviää, että on tehnyt vaikka mitä. Valehtelee kaikesta.
Ap
Halaa sitä, ei tarvi sanoa mitään. Halaat joka päivä ja kerrot että rakastat, isä myös.
Kun ei selvästikään mikään muu tehoa niin kokeilkaa.
Voitte olla ystäviä tai vihollisia, siis niin se lapsi sen näkee. Lopettakaa taistelu.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Annettu aikoinaan kaikki periksi? Vai luonnevika?
Vierailija kirjoitti:
Annettu aikoinaan kaikki periksi? Vai luonnevika?
Jollakulla näyttäis olevan, enkä tarkoita ap:n lasta...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei todellakaan ole annettu periksi. Emme kuitenkaan ole mitään ylitiukkoja vanhempia, vaan annamme aika paljon vapauksia mennä. Kunhan pidetään sovituista asioista kiinni. Saa kivoja juttuja, kuukausirahaa. Saa mennä vähän pidemmällekin, esim kauppakeskukseen ostoksille (sivitaan aika, jolloin pitää olla takaisin), uimaan tai elokuviin. Lapsi on fiksu ja olemme aina luottaneet häneen. Koulu sujunut aina hyvin. Nyt vain tullut kuvioihin tuo valehtelu ja ongelmat kaverien kanssa.
Pitääkö tässä nyt rajoittaa lapsen menemisiä ja tiukentaa kaikkea?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Joku rangaistus aina valehtelun jälkeen.
Mun miehen samanikäinen lapsi on ruvennut valehtelemaan siksi, että äitinsä rangaistukset ovat kohtuuttomia tekoon nähden. Lapsi siis valehtelee pikkujutuistakin siksi, että välttäisi ragnaistuksen. Äitinsä rankaisee myös niin pienistä asioista, sellaisista, joista lapsi ei ole voinut kuvitellakaan että rangaistus tulisi. Meillä ollessaan valehtelu on nyt satu aisoihin, koska mieheni ei rankaise lasta ollenkaan, vaan keskustelee joka kerta kun jotain sattuu, että mikä meni huonosti nyt, ja miten ensi kerralla kannattaa tehdä. Näin lapsi ei meillä ollessaan enää pelkää saavansa keppiä milloin mistäkin asiasta.
Vierailija kirjoitti:
Osittain voi olla huomionhakua, osittain pelkää seuraamuksia. En ota enää selkoa.
On myös varastanut. Siitäkin syytti kaveriaan. Asia käytiin kaupassa selvittämässä ja se oli tarpeeksi noloa ja varastelu loppui siihen.Lapsi niin itsepäinen, että mitkään rangaistukset ei tehoa. Vaikka mitä kiellettäisiin tai puhelin otettaisiin pois, niin ei väliä.
Kaverisuhteissa on ongelmia ja monta kertaa on selvitetty riitoja. Lapsi ei muka ole tehnyt mitään ja sitten selviää, että on tehnyt vaikka mitä. Valehtelee kaikesta.
Ap
Lapseni luonne on samanlainen. Kaikki on aina muiden vika. Asiat kärjistyivät melko pahoiksi teininä, ja kaikki oli jotain kautta minun. äidin vika. nyt hän on aikuinen, ja ottaa itse vastuun kaikesta tekemisestään ja sanomisestaan. Huomaa ehkä jossain välissä että hän on itse syyllinen elämänsä tilanteisiin. Tai sitten ei.
On teillä vanhemmilla ainakin selkärankaa ja rehellisyyttä asioiden edessä. Suuri osa vanhemmista olisi lakaissut ongelmat maton alle ja teeskennellyt sinisilmäistä.
Vierailija kirjoitti:
Osittain voi olla huomionhakua, osittain pelkää seuraamuksia. En ota enää selkoa.
On myös varastanut. Siitäkin syytti kaveriaan. Asia käytiin kaupassa selvittämässä ja se oli tarpeeksi noloa ja varastelu loppui siihen.Lapsi niin itsepäinen, että mitkään rangaistukset ei tehoa. Vaikka mitä kiellettäisiin tai puhelin otettaisiin pois, niin ei väliä.
Kaverisuhteissa on ongelmia ja monta kertaa on selvitetty riitoja. Lapsi ei muka ole tehnyt mitään ja sitten selviää, että on tehnyt vaikka mitä. Valehtelee kaikesta.
Ap
Kenelle tulee yllätyksenä että ankarasti kasvatetut eivät ole pyhimyksiä vaan yrittävät vain sitkeämmin olla jäämättä kiinni?
En se minä ollut! Ja oli siellä muitakin.
Minä valehtelin ihan turhista asioista (vaikka lenpiväristä) siksi, että halusin peittää ja salata todellisten minäni ja tarpeeni. Kasvuympäristö oli melko traumaattinen, lyttäävä, armoton ja mitätöivä. Ei kai teilläkin huudeta ja anneta vähän luunappia?
Joku rangaistus aina valehtelun jälkeen.