Lue keskustelun säännöt.
Naurattaa nämä mammat, jotka pitävät omia lapsiaan muita kiltimpinä ja fiksumpina, mutta eivät tiedä lastensa tekosista, kun eivät itse ole katsomassa ja valvomassa
18.01.2019 |
Tiedättekö äitityypin, jonka lapsi on hänen omien sanojensa mukaan pyhimys. Ei kiusaa, on kohtelias, huomioi muut, eikä missään nimessä tappele, tai hauku muita. Entä sitten, kun mamma ei ole valvomassa? Kontiainen kiroilee, nauraa toisille, heittelee toisten palloja ojiin, tekee kiusaa ja hyppii muiden päälle painimaan. Ja äiti senkun kehuu, kuinka oma lapsi on hyvä ja muut tekee pahojaan.
Mitä tekisitte, jaksaisitteko kuunnella äidin ylistystä, vai tiputtaisitteko maan pinnalle ja kertoisitteko lapsen todellisesta luonteesta, kun äiti ei ole katsomassa perään, jolloin lapsi käyttäytyy ok?
Kommentit (5)
Tiedätkö äitityypin jonka mielestä omasta lapsesta ei koskaan tule mitään, hän ei ole hyvä missään eikä tule mitään oppimaankaan? Hävetä saa, jos hän sanoo sanankin ihmisten kuullen.
Sen verran liioiteltu tuo "lapsensa on pyhimys", että, tiedäthän..?!
Jos lapsi on tehnyt pahaa niin miksi ihmeessä et kertoisin vanhemmille? Miksi se on naurettavaa jos lapsen oma vanhempi näkee lapsen positiivisesti? Miksi se on ikään kuin näpäytys tälle, jos lapsi sitten hölmöileekin? Toki se, että äitinä saisin kuunnella jotain tuollaista avautumistyyppistä (Kiroilee, nauraa toisille, heittelee, kiusaa, hyppii päälle jne...) kuulostaisi sen verran idioottimaiselta, että vaikea sanoa miten suhtautuisin. Anteeksi vaan, mutta voisin nauraa päin naamaa jos aikuinen tulisi lapsesta tuommoista katkeruutta vuodattamaan. Kannatta heti sanoa jos joku asia vaivaa eikä noin kasata niitä sisälleen, varsinkin tosiaan jos kyse on jostain lapsen käytöksestä niin jotain suhteellisuudentajua nyt...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Tiedätkö äitityypin jonka mielestä omasta lapsesta ei koskaan tule mitään, hän ei ole hyvä missään eikä tule mitään oppimaankaan? Hävetä saa, jos hän sanoo sanankin ihmisten kuullen.
Sen verran liioiteltu tuo "lapsensa on pyhimys", että, tiedäthän..?!
Jos lapsi on tehnyt pahaa niin miksi ihmeessä et kertoisin vanhemmille? Miksi se on naurettavaa jos lapsen oma vanhempi näkee lapsen positiivisesti? Miksi se on ikään kuin näpäytys tälle, jos lapsi sitten hölmöileekin? Toki se, että äitinä saisin kuunnella jotain tuollaista avautumistyyppistä (Kiroilee, nauraa toisille, heittelee, kiusaa, hyppii päälle jne...) kuulostaisi sen verran idioottimaiselta, että vaikea sanoa miten suhtautuisin. Anteeksi vaan, mutta voisin nauraa päin naamaa jos aikuinen tulisi lapsesta tuommoista katkeruutta vuodattamaan. Kannatta heti sanoa jos joku asia vaivaa eikä noin kasata niitä sisälleen, varsinkin tosiaan jos kyse on jostain lapsen käytöksestä niin jotain suhteellisuudentajua nyt...
Aloitus taisi osua ja upota sinuun, kun meni noinkin kovasti tunteisiin.
No tiedän lähinnä ihmistyypin joka ei itse ole lapsensa kanssa missään vaan lapsi on jokapaikassa kaveriperheen kanssa. Näissä tapauksissa lapsi on juurikin se huomiotaherättävän huonokäytöksinen mutta pärjännee toisten vahdittavana.
Minun äitini oli juuri tuollainen, että uskoi pikkuveljestäni pelkästään hyvää. Aikoinaan pikkuveljeni oli flunssassa ja asteli tyhjentämään muovikassillisen räkäisiä nenäliinojaan minun päälleni ja sitten juoksi nauraen pois. Menin kertomaan äidilleni ja äitihän piti minulle saarnan siitä, kuinka rumaa valehtelu on ja kuinka kiltti ja hyvätapainen pikkuveljeni on.
Pitäähän se kertoa niin osaa kasvattaa jatkossa mukulansa paremmin.