Tuntuu pahalta, että narsisti exäni mattopommittaa uutta uhria

Tuntuu pahalta sen naisen puolesta. Vuosi sitten minusta kiinnostui mies, josta itse en ollut kiinnostunut. Olin urakeskeinen sinkku, takana avioero pitkästä suhteesta, ei kokemusta deittailusta.
Tämä mies oli aivan mahdoton ja hyvin aikaisessa vaiheessa tunsi kuulemma maagista vetoa minuun. Naureskelin sille alussa, sillä ei oltu nähty fyysisesti, vaan tavattu Tinderissä, josta minulla ei ollut aiempaa kokemusta. Sitten hurahdin siihen imarteluun, ihmeellisyyteeni ja miehen ylisanoihin, vaikkakin jotain outoa niissä oli.
Mies mm. kirjoitti työpaikalleni ja kehui työtäni pomolleni (julkisesti näkyvillä netissä), ja oli hyvin aikaisessa vaiheessa hyvin rakastunut.
Nyt näen: hän peilasi, feikkasi ja esitti rakkauden tunnetta, sillä sairaalloinen mustasukkaisuus tuli esiin jo alussa. Mies selitti ne epävarmuudellaan, koska olin kuulemma high class ja ylemmällä tasolla kuin hän.
Vuoristoratainen suhde kulutti ja joka hetki aloin vaan tuntemaan outoja tunteita miehen läsnäollessa. Eräs tuntematon nainen lähestyi mua IG:ssä ja halusi varoittaa tästä miehestä, kuulemma ei ole ihan terve. En silti nähnyt mitään outoa täältä välimatkan päästä.
Maailman paras seksi, siis käsittämättömän intensiivinen unelmien seksi vaihtuikin miehen epähygieniaan, välinpitämättömyyteen, seksin panttaamiseen ja suoranaiseen alistamiseen, lopulta seksittömyyteen. Hän ei ollut kiinnostunut nautinnostani yhtäkkiä lainkaan.
Koska emme asu samalla paikkakunnalla ja mulla on jalat maassa, jätin miehen lopullisesti viime vuoden lopulla. Vielä viimeisen kerran mies sai uskoteltua, että on nyt tajunnut, että pitää aloittaa alusta, että hänen täytyy luottaa muhun taas (hitto, minä en ole pettänyt sitä luottamusta). Sovin, että palautan välit alussa kavereina.
Hän aloitti taas viestittelyn ja vetosi, etten tule koskaan pääsemään hänestä eroon, koska olemme kuulemma kaksoisliekkejä. Tätä mies sanoi alussakin, mutta käänsi sitten kelkkansa ja ilmaisi jossain vaiheessa, ettei usko kaksoisliekkipa**kaan.
No, kun annoin sen viimeisen mahdollisuuden NÄYTTÄÄ, muuttuuko, alkoikin se ghostaaminen, selkeä valehtelu ja kiukuttelu.
Testasi siis valtaansa, että menenkö ansaan. Huomasin merkit, että uusi on kuvioissa, koska aloitti treenaamaan, alkoi pestä hampaitaan ja kävi parturissa, joita siis ei tehnyt koko suhteen aikana alkua lukuunottamatta. Mies ei vastannut enää viesteihini, ja oli tosi jäinen. Laittoi someen taas sellaisia kuvia ruoka-annoksistaan, joita lähetteli mullekin alussa esiintyen luomua kokkaavana herrasmiehenä. Eipä tuota kokannut vuoteen kuin muutaman kerran, mäkkärissä kävi monta kertaa viikossa.
Tavallaan mua helpotti se uusi nainen, koska en tuntenut enää rakkautta, lähinnä sääliä.
Nyt mä vaan mietin, että jossain siellä Helsingissä on nainen, jonka tää tyyppi saa tuntemaan maailman ihmeellisimmäks ja upeimmaks olennoksi... että se tekee nyt sitä samaa jollekin muulle. Entä jos se mimmi on heikompi kun minä, nuori ja kokematon, entä jos se ei huomaakaan ajoissa, kuten minä täältä välimatkan päästä?
Musta tuntuu kauhealta sen naisen puolesta. Se ei tiedä, mikä sitä odottaa. Ja ennen kun tuutte haukkumaan keittiöpsykologiksi, niin en usko koskaan tavanneeni luonnehäiriöistä miestä ennen tätä, kusipäitä kyllä. Tämän tyypin selkeät hylkäämiskokemukset lapsuudessa, äidin "sä oot vahinko" ilmoitukset ja isän hylkäämäksi joutuminen on tehnyt tehtävänsä. Nyt tajuan, miksi sen yksi ja ainoa ex on blokannut sen vielä kahden vuoden seurustelun jälkeenkin.
Jotenkin ontolta tuntuu, että miten pahasti voi vielä jollekin käydä. :(