Lue keskustelun säännöt.
Kulkeeko yliopistokoulutus ja älykkyys käsi kädessä?
Kommentit (36)
Vierailija kirjoitti:
Olin älykkyystestissä yths:ssä. (epäilin, että mulla on joku hahmottamisvaikeus).
Tuloksessa sanottiin, että se vastaa hyvin keskimääräistä yliopisto-opiskelijaa.
Mitä sitten?
Mitä oikein yrität sanoa?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei todellakaan.
Perustelut?
Perusteluina muun muassa se, minkälaista porukkaa yliopistot ovat juuri nytkin täynnä. Oman elämänsä kroonisia ylisuorittajia, jotka naiivisti kuvittelevat olevansa eliittiä, koska sattuvat opiskelemaan jossain lääkiksessä, oikiksessa, teknillisessä kk:ssa tai kauppakk:ssa. Hädin tuskin osataan lukea, ja silti ollaan sitä mieltä että maailma on meidän. Itseriittoista ja kyvytöntä porukkaa suurin osa. Sellainen ei anna vaikutelmaa luontaisesta älykkyydestä, ainoastaan opetetusta kuuliaisuudesta ja pavlovin koiramaisuudesta.
Hah, tämä nyt oli jo huvittava kommentti. Totta, että monella alalla voi pärjätä vain pänttäämällä, mutta esimerkiksi lääkis vaatii oikeasti älykkyyttä. Itsestäni ei ikinä olisi siihen.
Eräässä asiassa nuo älykkyystestit tuntuu kyllä pitävän paikkansa, nimittäin siinä että jos keskustelussa osanottajilla on yli 20 pisteen ero niin keskinäinen ymmärtäminen ei enää kunnolla suju. Jos joku naureskelee jutuillesi, niin voi arvata että älykkyys ero on suurempi, jos ei juttuja ole tarkoitettu huumoriksi.
Esimerkiksi oikiksessa opiskelee porukkaa joilla on ollut vaikea saada yleinen matikka läpi lukiossa joten ei todellakaan
Puolustusvoimien kuulussa P-kokeessa sain arvon 9, johon kai yltää noin neljä prosenttia varusmiehistä. Kelan kuntoutustutkimukseen liittyvässä palikkatestissä minun todettiin suoriutuneen tehtävistä keskimääräistä paremmin tai huomattavasti paremmin. Suoritin lukion pääosin tenttimällä, muita nopeammin ja keskiarvoni on 9,1. Kirjoitin laudaturin. Suoritin maisterintutkinnon hieman nopeammin kuin kanssani samaan aikaan aloittaneet. Pääaineen arvosanat ovat erinomaisia, sivuaineiden arvosanat riippuivat mielenkiinnostani. Graduni arvosana ei ole korkea, mutta professori, joka oli ollut virassaan kauan, sanoi sitä oppiaineen historian nopeimmaksi. Eikä se nyt sentään huono ollut, en joutunut suorittamaan mitään lisäopintoja päästäkseni jatko-opintoihin.
Kaiketi minä olen keskimääräistä älykkäämpi, joskaan en mikään huippuälykkö. Ylioppilaskirjoitusten jälkeen en pitänyt mitään muuta opinahjoa kuin yliopistoa minään vaihtoehtona. AMK oli silloin uusi, sitä ennenhän puhuttiin opistoasteen koulutuksesta. Minulla kuitenkin oli tiedossani mieleinen oppiaine yliopistossa, pyrin sinne - ja vain sinne - ja pääsin sisään kertayrittämällä. Toki aine ei ole vaikeimmin saavutettavien joukossa, mutta ala on sellainen, jota toiset ovat harrastaneet lapsesta asti ja minä aloitin sen vasta 18-vuotiaana.
En mitenkään voi vertailla tuntemieni ihmisten älykkyyttä. Siskoltani jäi koulut kesken. Testeissä hän pärjäsi oikein hyvin. Nuorempi veljeni on myös saavuttanut ammattinsa vähemmän perinteisin tavoin, enkä mitenkään voi moittia hänen hoksottimiaan. Vaimollani on kaksi akateemista loppututkintoa. En luonnehtisi häntä erityisen älykkääksi, mutta hän on pitkäjänteinen ja joissakin asioissa selvästi lahjakas. Joten mitä tästä voi sanoa, jos älykkyyttä ei määritellä jotenkin suppeasti, vaikka yksittäiseen testiin perustuvaksi ilmiöksi. Testithän eivät mittaa esimerkiksi sosiaalista älykkyyttä, joka minusta on aivan validi lahjakkuuden laji. Eivätkä ne oikein mittaa käytännöllistä älykkyyttäkään. Jos nyt ajattelen vaikka puuveneen rakentamista, niin ei siinä hommassa passaa tyhjäpää olla. Toisaalta, tuntemani puuveneenrakentajat ovat oman työnsä lisäksi olleet kiinnostuneita monista muistakin asioista, esimerkiksi taiteista.
Pitkän jaaritelman tulos: arvelen, että yliopiston suorittaminen korreloi monitahoisen mentaalisen kyvykkyyden kanssa. En kuitenkaan ajattele niin, että kaikki yliopiston suorittaneet olisivat erityisen älykkäitä. Keskinkertaisella järjellä pärjää varmasti, jos on työteliäs alallaan. Tai toisaalta, en usko, että kaikki älykkäät valitsevat yliopiston. Silloin kyse voi olla jostakin omiin intresseihin liittyvästä syystä tai jostakin suoranaisesta esteestä, mikä se sitten onkin. Ulkomailla usein varmasti raha.
Vierailija kirjoitti:
Puolustusvoimien kuulussa P-kokeessa sain arvon 9, johon kai yltää noin neljä prosenttia varusmiehistä. Kelan kuntoutustutkimukseen liittyvässä palikkatestissä minun todettiin suoriutuneen tehtävistä keskimääräistä paremmin tai huomattavasti paremmin. Suoritin lukion pääosin tenttimällä, muita nopeammin ja keskiarvoni on 9,1. Kirjoitin laudaturin. Suoritin maisterintutkinnon hieman nopeammin kuin kanssani samaan aikaan aloittaneet. Pääaineen arvosanat ovat erinomaisia, sivuaineiden arvosanat riippuivat mielenkiinnostani. Graduni arvosana ei ole korkea, mutta professori, joka oli ollut virassaan kauan, sanoi sitä oppiaineen historian nopeimmaksi. Eikä se nyt sentään huono ollut, en joutunut suorittamaan mitään lisäopintoja päästäkseni jatko-opintoihin.
Kaiketi minä olen keskimääräistä älykkäämpi, joskaan en mikään huippuälykkö. Ylioppilaskirjoitusten jälkeen en pitänyt mitään muuta opinahjoa kuin yliopistoa minään vaihtoehtona. AMK oli silloin uusi, sitä ennenhän puhuttiin opistoasteen koulutuksesta. Minulla kuitenkin oli tiedossani mieleinen oppiaine yliopistossa, pyrin sinne - ja vain sinne - ja pääsin sisään kertayrittämällä. Toki aine ei ole vaikeimmin saavutettavien joukossa, mutta ala on sellainen, jota toiset ovat harrastaneet lapsesta asti ja minä aloitin sen vasta 18-vuotiaana.
En mitenkään voi vertailla tuntemieni ihmisten älykkyyttä. Siskoltani jäi koulut kesken. Testeissä hän pärjäsi oikein hyvin. Nuorempi veljeni on myös saavuttanut ammattinsa vähemmän perinteisin tavoin, enkä mitenkään voi moittia hänen hoksottimiaan. Vaimollani on kaksi akateemista loppututkintoa. En luonnehtisi häntä erityisen älykkääksi, mutta hän on pitkäjänteinen ja joissakin asioissa selvästi lahjakas. Joten mitä tästä voi sanoa, jos älykkyyttä ei määritellä jotenkin suppeasti, vaikka yksittäiseen testiin perustuvaksi ilmiöksi. Testithän eivät mittaa esimerkiksi sosiaalista älykkyyttä, joka minusta on aivan validi lahjakkuuden laji. Eivätkä ne oikein mittaa käytännöllistä älykkyyttäkään. Jos nyt ajattelen vaikka puuveneen rakentamista, niin ei siinä hommassa passaa tyhjäpää olla. Toisaalta, tuntemani puuveneenrakentajat ovat oman työnsä lisäksi olleet kiinnostuneita monista muistakin asioista, esimerkiksi taiteista.
Pitkän jaaritelman tulos: arvelen, että yliopiston suorittaminen korreloi monitahoisen mentaalisen kyvykkyyden kanssa. En kuitenkaan ajattele niin, että kaikki yliopiston suorittaneet olisivat erityisen älykkäitä. Keskinkertaisella järjellä pärjää varmasti, jos on työteliäs alallaan. Tai toisaalta, en usko, että kaikki älykkäät valitsevat yliopiston. Silloin kyse voi olla jostakin omiin intresseihin liittyvästä syystä tai jostakin suoranaisesta esteestä, mikä se sitten onkin. Ulkomailla usein varmasti raha.
Tarkennus vielä edelliseen: "En mitenkään voi vertailla tuntemieni ihmisten älykkyyttä _objektiivisesti_."
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sanoisin että vain FM-tutkinto tai DI kovissa tieteissä takaa jonkinlaista älykkyyttä (tekniikan ala, matematiikka, fysiikka, tietojenkäsittelytiede)? Ja arvosana pitäisi olla keskimääräistä parempi. Löytyy ÄO yli 120 helposti kaikilta. Esim. humanistiset "tieteet" eivät sinänsä ole minkään arvoisia, kun mitataan älykkyyttä.
Puhutaan korrelaatiosta, ei käsi kädessä kävelystä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Puolustusvoimien kuulussa P-kokeessa sain arvon 9, johon kai yltää noin neljä prosenttia varusmiehistä. Kelan kuntoutustutkimukseen liittyvässä palikkatestissä minun todettiin suoriutuneen tehtävistä keskimääräistä paremmin tai huomattavasti paremmin. Suoritin lukion pääosin tenttimällä, muita nopeammin ja keskiarvoni on 9,1. Kirjoitin laudaturin. Suoritin maisterintutkinnon hieman nopeammin kuin kanssani samaan aikaan aloittaneet. Pääaineen arvosanat ovat erinomaisia, sivuaineiden arvosanat riippuivat mielenkiinnostani. Graduni arvosana ei ole korkea, mutta professori, joka oli ollut virassaan kauan, sanoi sitä oppiaineen historian nopeimmaksi. Eikä se nyt sentään huono ollut, en joutunut suorittamaan mitään lisäopintoja päästäkseni jatko-opintoihin.
Kaiketi minä olen keskimääräistä älykkäämpi, joskaan en mikään huippuälykkö. Ylioppilaskirjoitusten jälkeen en pitänyt mitään muuta opinahjoa kuin yliopistoa minään vaihtoehtona. AMK oli silloin uusi, sitä ennenhän puhuttiin opistoasteen koulutuksesta. Minulla kuitenkin oli tiedossani mieleinen oppiaine yliopistossa, pyrin sinne - ja vain sinne - ja pääsin sisään kertayrittämällä. Toki aine ei ole vaikeimmin saavutettavien joukossa, mutta ala on sellainen, jota toiset ovat harrastaneet lapsesta asti ja minä aloitin sen vasta 18-vuotiaana.
En mitenkään voi vertailla tuntemieni ihmisten älykkyyttä. Siskoltani jäi koulut kesken. Testeissä hän pärjäsi oikein hyvin. Nuorempi veljeni on myös saavuttanut ammattinsa vähemmän perinteisin tavoin, enkä mitenkään voi moittia hänen hoksottimiaan. Vaimollani on kaksi akateemista loppututkintoa. En luonnehtisi häntä erityisen älykkääksi, mutta hän on pitkäjänteinen ja joissakin asioissa selvästi lahjakas. Joten mitä tästä voi sanoa, jos älykkyyttä ei määritellä jotenkin suppeasti, vaikka yksittäiseen testiin perustuvaksi ilmiöksi. Testithän eivät mittaa esimerkiksi sosiaalista älykkyyttä, joka minusta on aivan validi lahjakkuuden laji. Eivätkä ne oikein mittaa käytännöllistä älykkyyttäkään. Jos nyt ajattelen vaikka puuveneen rakentamista, niin ei siinä hommassa passaa tyhjäpää olla. Toisaalta, tuntemani puuveneenrakentajat ovat oman työnsä lisäksi olleet kiinnostuneita monista muistakin asioista, esimerkiksi taiteista.
Pitkän jaaritelman tulos: arvelen, että yliopiston suorittaminen korreloi monitahoisen mentaalisen kyvykkyyden kanssa. En kuitenkaan ajattele niin, että kaikki yliopiston suorittaneet olisivat erityisen älykkäitä. Keskinkertaisella järjellä pärjää varmasti, jos on työteliäs alallaan. Tai toisaalta, en usko, että kaikki älykkäät valitsevat yliopiston. Silloin kyse voi olla jostakin omiin intresseihin liittyvästä syystä tai jostakin suoranaisesta esteestä, mikä se sitten onkin. Ulkomailla usein varmasti raha.
Vastasitko "Kiristääkö vanne päätäsi?" kysymykseen kyllä?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olin älykkyystestissä yths:ssä. (epäilin, että mulla on joku hahmottamisvaikeus).
Tuloksessa sanottiin, että se vastaa hyvin keskimääräistä yliopisto-opiskelijaa.
Mitä sitten?
Mitä oikein yrität sanoa?
Ehkä sitä, ettei hän oikein hahmota keskustelun aihetta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Älykkyyttä on monenlaista. Tunnen yliopiston käyneitä joita en pidä älykkäinä (joutuivat tekemään älyttömästi töitä opintojensa eteen) ja amiksen käyneitä jotka on todella älykkäitä.
Perussuomalaisten puolueohjelma aikoo tehdä muutoksia yliopiston koulutukseen.
En tiedä millaista uudelleenkoulutusta on luvassa, mutta tuskin siinä älykkyyttä vaaditaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei. Yliopistoon ja koulutuksen valintaan liittyy paljon stereotypisia oletuksia ja mystifisointia.
Väittäisin, että koulutuksen valinta liityy älykkyyttä enemmän mielenkiinnon kohteisiin ja itsetuntoon.
Tiedän monia kaltaisiani, jotka ovat valinneet ammatillisen koulutuksen siitä syystä, että (perusteettomasti) perhe ja/tai koulu on jo lapsena antanut ymmärtää, ettei yliopistoon ole asiaa.
Sellaisille jotka ovat jo lapsena orientoituneet perhetaustan vuoksi yliopistoon on monesti mahdotonta ymmärtää, että se kasin keskiarvo jolla mentiin lukioon, ei riitä lähellekään suosituimmille aloille amiksessa, saati edes niille vähemmän suosituille ainakaan isoimilla paikkakunnilla, kun taas lähilukioon riittää usein seiskan ka. Erityisesti paljon parjatuille parturi-kampaaja-linjoille saattaa helposti tarvita vähintään ysin keskiarvon.
Vielä vaikeampaa tuntuu olevan käsittää se, etteivät kaikki fiksut halua olla uraoriontoituneita menestyjiä, vaan ammatissa tienaaminen ja status ovat merkityksettömiä arvoja.
Itse päädyin yliopistoon heti ammattikoulun jälkeen kun aloin ymmärtämään sen lisäksi, että ammatillisella puolella ei löydy itselleni sopivaa alaa, yliopisto-opiskelijat ovat suurimmalta osalta samanlaisia keskinkertaisuuksia kuin olen itsekkin.
Vierailija kirjoitti:
Totta kai korrelaatio on vahva.
Otanta on sata maisteria ja sata peruskoulun kesken jättänyttä. Ihan varmasti ensimmäinen ryhmä päihittää ÄO-pisteissä jälkimmäisen.
Mutta poikkeamia on suuresti kakkosryhmässä. Älykäskin voi syrjäytyä syystä tai toisesta. Ensimmäisessä ryhmässä hajonta on huomattavasti pienempi. Lievästi kehitysvammainen tai edes heikkolahjainen ei voi saada ylempää korkeakoulututkintoa aikaiseksi. Eli lähdetään n. keskimääräisestä alatasolla.
Mutta kyse on enemmänkin tietynlaisesta älykkyydestä tai lahjakkuudesta ja on ehkä hieman väärin verrata korkeasti koulutettua koulupudokkaaseen. Jälkimmäisen tilannetta muuten selittävät yleensä myös ihan muut asiat kuin järjen puute, käytännössä kotiolot( esim päihdeongelmat) tai keskittymishäiriö ja koulun kyvyttömyys ottaa huomioon lapsen ominaisuudet ja tukea omissa vahvuuksissaan.
Tunnen valitettavasti esim monia korkeasti kouluttautuneita naisia, jotka ovat sellaisia huuhaa-höperöitä ettei tosikaan. Tätä voi myös selittää se, että yliopistomaailma on oivallinen paikka monille as-ihmisille, jotka ovat todella kiinnostuneita ja valtavan perehtyneitä tiettyyn asiaan mutta sosiaalisia uunoja tai täysin kykenemättömiä joihinkin tavallisen arjen asioihin, kuten jopa itsestään huolehtimiseen.
Eli pitää muistaa että älykkyyttä on hyvin monenlaista ja sen mittarit monenlaisia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei, toki todennäköisempää että yliopistokoulutuksen saaneella on kapasiteettia enemmän mutta se ei tarkoita sitä että olisi automaattisesti älykäs, tyhmiä, kapeakatseisia ja tilannetajuttomia akateemisiakin löytyy.
Joku älykäs ei välttämättä ole vain koskaan ollut kiinnostunut yliopiston tarjoamasta koulutuksesta ja ehkä jopa ajatellut niin päin että menee alalle jossa on töitä eikä sen koulutuksen mukaan hakeudu vaan koska on hienoa olla akateeminen. Fiksuja ja älykkäitä, kuten myös vähemmän fiksuja ja älykkäitä löytyy joka koulutusasteelta.
Älykkyys on lähes täysin geneettinen ominaisuus, joten sitä ei voi merkittävästi ainakaan lisätä opiskelemalla. Se on varmasti totta, että älykkäät ihmiset pyrkivät yleensä kouluttautumaan, joten siinä mielessä on varmasti jonkinlainen suhde näiden asioiden välillä.
Jenkeissä oli tätä oli jossain määrin ihan tutkittukin älykkyystesteillä, siellä professoreita myöten oli muistaakseni korkeintaan 120-130 älykkyysosamääriä, eli 100 pojon keskitasoa ylempänä, mutta varsinaisia neroja ei ollut juurikaan.
Voisi kuvitella, että yliopistosta olisi tarkoitus selvitä keskitason älykkyydellä, mutta toki se varmaankin vaatii vähemmän töitä jos on välkympi.
Olen käynyt parissa eri palikkatestissä joissa olen suoriutunut keskimääräistä paremmin. En kuitenkaan koskaan mennyt opiskelemaan lukion jälkeen. Hyvin on mennyt silti. Ihmiset arvioivat älykkyyttä aika pinnallisesti. Monelle älykkyys tarkoittaa samaa kuin silmälasit ja vanhanaikainen kampaus. Testien mukaan älykkäin tunnettu ihminen on kuitenkin amerikkalainen portsari.