Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Milloin opit katkaisemaan ajoissa sen kierteen kun itsesabotoi tai välttelee ikävää asiaa niin pitkään että sen suorittamisen kynnys kasvaa liian suureksi?
16.01.2019 |
Tämä kynnys on itselläni aiheuttanut monet kerrat erilaisten kurssien ja koulujen lopettamisen. Joskus laskupinot ovat kasvaneet valtavaksi. Koti menee koko ajan pahempaan sotkuun. Paino nousee nousemistaan. Yhteydenotto henkilöön vaikeutuu liikaa.
Eli kärpäsestä tulee härkänen. Tällä hetkellä olen tajunnut taas tekeväni tätä, mutta vaikka ahdistus salpaa henkeä ja rinnassa on valtavan kiristävä solmu, ei asiat ole vielä täysin peruuttamattomasti pilalla. Itku kurkussa ja fyydisestä kivusta huolimatta nousen ja teen oikean teon kuten aikuinen.
Kiinnostaa kuulla muiden ajatuksia tästä ilmiöstä.
Kommentit (15)
Olisinkohan ollut jotakin 27-vuotias, ehkä. Nyt 30.
Ennen sitä siis muun muassa pelkäsin lääkäriin soittamista. Kotityöt kasautuivat, koska ei koskaan huvittanut tai jaksanut. Kursseja jäi koulussa kesken yms.
Sitten oivalsin: mitä nopeammin sen tekee alta pois, sitä helpompaa se oikeasti on. Heti kun oivaltaa, että jokin asia pitää tehdä, hoitaa sen välittömästi sen enempiä ajattelematta. Ei anna itselleen mahdollisuutta alkaa velloa niissä ikävissä ajatuksissa, vaan laittaa autopilotin päälle ja suorittaa.
Kouluhommissa vaan piti pakottaa itselleen rutiinit: päivällä koulussa, illalla läksyt ja kertaus. Toista 5 x viikossa, ja pyhitä lauantailta muutama tunti tarvittaessa loppujen tekoon. Kaikki tehtävät tehdään HETI, kun ne saadaan. Helpottaa muuten kokeisiin lukuakin se, että kertaa asiat jo pitkään ennen sitä koetta.
Puhelimenkin suhteen: mitä pelättävää siinä OIKEASTI on? Mikä on pahinta, mitä voi käydä? Ei sitä toistakaan päätä huvita puhua puhelimessa sen enempää, ja olet vain yksi soittaja 984298543 muun joukossa. Ei ajattele todennäköisesti yhtään mitään.
Kirjoittelen vähän kiireessä, niin vastaus on lyhyt ja pinnallinen. Tärkeä aihe. Etsin ketjun myöhemmin, kun on enemmän aikaa ja pohdin enemmän.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Saman ongelman kanssa juuri tällä hetkellä painin ja näyttää uhkaavasti että koulusta valmistuminen venyy
Tunnen ihmisen, joka hoitaa päivittäiset asiansa hyvin. Maksaa laskut nopeasti pois, hoitaa työasiat ja kotityöt, mutta hänen perhesuhteensa eivät kestä lähempää tarkastelua. Hän on tehnyt sijaistoimintona asioiden heti hoitamista, jotta hänen ei tarvitsisi kohdata rankempia asioita, joissa hän on tallonut joidenkin ihmisten perustavanlaatusia oikeuksia. Oikea marttyyri, joka on myös piilotyranni!
Huoh kuulostaa tutulta.
Tai koulujutut hoidin aina ajoissa ja ilman isompia ongelmia.
Mutta nyt kun perhettä niin tilanne hankala. Siis lasten takia oli useita vuosia ihan järjetön univelka ja stressi (monta pienellä ikäerolla ja hankalia sairauksia). Yksi lapsista nukkui vasta 4v iässä ekan kokonaisenyön.
Liekö univajeen jälkiseurauksia vai minkä mutta nykyään välttelen asioiden hoitoa. Ja se tarkoittaa että päivittäin murehdin niitä mutta en tee. Ennenkuin viimehetkellä. Ja sitten totean että olen käyttänyt näiden tehtävien murehtimiseen enemmän aikaa kuin niiden tekeminen vei...
Taidan lähteä vastaamaan työkkärin kyselyihin ja maksamaan laskuja. Moikka
Mulla tuo liittyy itseni vahingoittamiseen. Siinä missä toinen viiltelee niin mä sotken asiani.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kun reputin yo-kirjoitukset. Tajusin, ettei tästä elämästä tule mitään, jos en tee tänään vaan siirrän huomiseen.
Alussa oli pientä opettelua, mutta sen jälkeen opiskelut ja työelämä ovat sujuneet hyvin. Nytkin vietän etäpäivää tekemättä mitään, kun istuin eilen kahdeksaan raportin kimpussa, vaikka dead-line on vasta ylihuomenna.
Tsemppiä sulle kovasti 💞. Ja myös mulle, sillä mulla on tapana skipata luentoja, kun ns. himassa sitten teen. Ahdistus vie voiton. Sitten siivoan yms. teen muuta oheistoimintaa, kun pitäisi tehdä kouluhommia. Olen myös vetkuttanut hammaslääkäriin menemistä (oma) sekä lapsen uuden talvitakin ostamista, kun vanhakin vielä jotenkuten sopii.
Ahdistuksen ja pelkojen voimakkuus kasvaa suhteessa valottomiin talvipäiviin ja iltoihin verraten. Miksi pitää olla näin heikko ja tunteiden vietävissä 😆. Aikuinen ihminen sentään, parikymppinen. Mulla ei ole fyysisiä kipuja, mutta psyyke pistää hanttiin ja vaikeuttaa elämää. Epäonnistumisia on paljon ja olen todella monissa vesissä keitetty 🤣.
Meidän pitää vain hammasta purren yrittää tehdä vaadittavat hommat kuten aikuiset, sillä sitten keväällä, kun aurinkokin alkaa paistamaan, olisi kiva huomata, että kas selviydyinpähän tästäkin vuodesta kunnialla ilman sen suurempaa masennusta. ❤️😆
Elämä on vaan välillä turhan vaikeaa. Tulevaisuus pelottaa. Toivottavasti löydän jossain vaiheessa enemmän jatkuvuutta elämään, niin ei täytyisi niin paljon stressata toimeentulosta ja muusta. Psyyke. 😨
Mutta nyt haaveilu ja löhöäminen sikseen ja opintojen kimppuun! 📖
Joku tod. näk. pohtii, miksi minä esim. opiskelen yliopistossa. Siksi, koska pohjimmiltaan pidän älyllisistä haasteista ja tykkään kehittää itseäni. Parempi tämäkin kuin ei mitään. Toivottavasti tulevaisuus on valoisampi. 🌄
Toisille tämä elämä on vaan vaikeampaa kuin toisille.
Voimia kaikille elämän ristiaallokossa kamppaileville. 🌊
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Mulla tuo liittyy itseni vahingoittamiseen. Siinä missä toinen viiltelee niin mä sotken asiani.
Ratkaisian asian niin että merkitsin yhden päivän Ikävien velvollisuuksien päiväksi jolloin hoidettava ikävät alata pois. Tee vain yhtenä päivänä ne. Kaikki.
Tee lista niistä asioista ja viivaa yli kun olet tehnyt. Lista laittoi hihat heilumaan ja palkitsi valtavasti vetää se viimeinen viiva yli.
Itse laitoin maanantain ikäväasia päiväksi. Se toimii. Viikko alkaa sillä mutta loppuviikon saa nauttia ettei mikään jää jälkeen.
Muista että miljoonat ponnistelevat saman kanssa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ratkaisian asian niin että merkitsin yhden päivän Ikävien velvollisuuksien päiväksi jolloin hoidettava ikävät alata pois. Tee vain yhtenä päivänä ne. Kaikki.
Tee lista niistä asioista ja viivaa yli kun olet tehnyt. Lista laittoi hihat heilumaan ja palkitsi valtavasti vetää se viimeinen viiva yli.
Itse laitoin maanantain ikäväasia päiväksi. Se toimii. Viikko alkaa sillä mutta loppuviikon saa nauttia ettei mikään jää jälkeen.
Muista että miljoonat ponnistelevat saman kanssa.
Oikeesti tosi hyvä idea. Ap
Kun ihminen on itsensä paras kaveri (arvostaa itseään) hän yleensä menestyy. Pitää huolta itsestään.
Kun ihminen potee itsevihaa ( hän käyttäytyy tuhoavasti itseään kohtaan) hän sabotoi ihan satavarmatkin asiansa ja kannattaa siinä vaiheessa pohtia mikä on saanut käyttäytymään itseään kohtaan noin huonosti.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Kun ihminen on itsensä paras kaveri (arvostaa itseään) hän yleensä menestyy. Pitää huolta itsestään.
Kun ihminen potee itsevihaa ( hän käyttäytyy tuhoavasti itseään kohtaan) hän sabotoi ihan satavarmatkin asiansa ja kannattaa siinä vaiheessa pohtia mikä on saanut käyttäytymään itseään kohtaan noin huonosti.
Joskus syitä on vaikea löytää kun ei voi syyttää yhtä tai kahta asiaa eikä loppuja löydä
Alue: Aihe vapaa
En osaa neuvoa. Mulla tilanne ei varmaan ole niin paha, en ole jättänyt mitään kesken. Mutta tunnistan itsessäni taipumuksen lykätä vastenmielisiä/vaikeita asioita.
Olen tietoisesti päättänyt että teen sen tänään, aloitan sen homman tänään. Sitten kun ryhdyn tekemään, huomaan lähes aina ettei se nyt niin hankalaa ollutkaan.
Mutta se ryhtymisen vaikeus=(