Ikävin asia, joka lapsestasi on sanottu?
Siinäpä se. Kerro, kuka sanoi (sukulainen, kaveri, tarhantäti tai opettaja, tuntematon ohikulkija ...) ja mitä sanoi. Ja vielä, vastasitko jotakin/puutuitko asiaan. Minun vauvastani sanottu isoäidin toimesta, että normaalisti vauva on pulleampi,eikä peppu saa olla tuollainen littana kuin viljanjyvän kuori. Myös synnytys sektiolla teki lapsestani huonomman ”luonnollisessa valinnassa tuo yksilö (minun vauvastani, lapsenlapsestaan käytti noita sanoja) ei olisi selvinnyt” En vieläkään tiedä, miksi en sanonut mitään, väsyneenä, tuoreena, kokemattomana äitinä vain pahoitin mieleni. Anoppi on muuten ihan mukava ihminen ja tulemme hyvin toimeen, joten kommentit tulivat ehkä myös puun takaa, enkä osannut niihin vastata.
Kommentit (16)
Kun ensimmäisen kerran näin teidän lapsen, ajattelin että voi kamala, kaikki ei ole nyt todellakaan kunnossa. Näin kolmannen luokan opettaja kommentoi introverttiä poikaamme, koulu sujui kuitenkin hyvin ja nyt lukiossa. Pulautti tällaisen aivopierun, joka miehen kanssa laitettiin opettajan nuoruuden ja pätevyydenhaun piikkiin, kyllä silti kirpaisi. Ekan lapsen kohdalla silti ikävä juttu, vaikkei ollutkaan perusteita sanomiselle.
Olen hyvä unohtamaan ja minulla on vahva kuori. En välitä toisten pahantahtoisista sanomisista.
Minulla on kyllä hyvin ikävä anoppi, joten minun on täytynyt kuulla paljon ikäviä asioita myös häneltä. Jouduin puolustamaan oikeuttani olla vauvalle äiti ja niin edelleen, kun lapset kasvavat. Hmm. Varmaan hän on sanonut, että pilaan lapset niin ja näin ja hän hoitaa siksi lapset omalla paremmalla tavallaan.
Lapset eivät vain ole menneet pilalle, joten anoppi taitaa sanoa nykyisiin jopa, että lapsenlapset ovat ihania ja ihmettelee, miten heistä on sellaisia kasvanut. Ulkopuolisille hän voi omaa heikkoa itsetuntoaan kohentaakseen myös valehdella, että tulee hyvin toimeen kanssani, että hän on ollut osana kasvattamassa, mutta oikeasti emme ole olleet paljoa tekemisissä keskenämme ja hän on ollut minulle vaikeasti siedettävä persoona.
En vain muista mitään mistä olisin ottanut nokkiini;) Pitäkää tekin puolianne!
”Anteeksi kun sanon, mutta on pakko puuttua, kasvonpiirteiden perusteella tarkastuttaisin, ettei ole mitään vammaa.” Kauppakeskuksessa puolituttu ilmaisi vauvaonnittelut vedoten tutun lapseen, joka oli ollut kuulemma aivan täysin saman näköinen ja todettu myöhemmin joku kamala geenivirhe. Lapseni on normaali, ei geenivirheitä.
Tämä tapahtui 90-luvun puolessa välissä, kun tyttäreni aloitti ekaluokan ja opettajan mielestä tyttö olisi kasvojen perusteella pitänyt pistää vammaisten kouluun, hämmästyi kun paljastuikin ihan normaaliksi osaavaksi lapseksi. Tytöllä oli paha karsastus , mutta muuta vikaa en keksi tämän lapsuuskuvista.
Minulla erityislapsi, jonka johdosta kuulen ikäviä asioita usein, yleensä ei suoraan sanottuna, mutta paheksutaan ilmei, elein tai kommentoidaan kuuluvalla äänellä jollekin toiselle ”kasvattamattomuutta”. Joskus sanon takaisin rauhallisesti, mistä on kyse, mutta nykyään en enää juurikaan, kun siitä tulee jotenkin anteeksipyytelevä olo.
”Ei tuosta ainakaan psykologia tule, ja jos tulee niin voi asiakas parkoja”
Yksi jalkapallojoukkueen isä sanoi minulle, että hänen vaimonsa ei voi sietää poikaani.
Itse kuulemma tykkäsi pojasta. Jäi vähän kaivelemaan....
Ensinnäkin ei ole reilua sanoa toisen puolesta tuollaista ja sitten tietysti ihan asia. Miksi inhosi poikaani? Poika oli joukkueen kapteeni ja käsittääkseni ihan pidetty kaveri. Mutta ei sitten kaikkien keskuudessa näin.
Kolme lasta ja muuten en oikein muista mitään erityistä pahaa kyllä lapsistani kuulleeni.
Kuulin parin äidin juttelevan koululuokan lapsista ja kun minun lapseni nimi mainittiin, sanoi toinen tosi epämiellyttävältä äänellä, että : ”onko Se tällä luokalla? No just...”
Kaikki piirteet, jotka lapsistani eivät ole parhaita, tulevat aina minun puoleltani, parhaat piirteet ja taidot miehen suvusta. Myös esim. musikaalisuus, joka on oman sukuni vahvuus ja monella jopa ammatiksi asti, on nähty anopin äidin kautta tulleena, sillä otti aikoinaan aivan pianotunteja!
Erityisopettaja vihjaili lapsen olevan heikkolahjainen.
Poikaani sanottiin Niko-Petteriksi, kun se ei pärjännyt jalkapalloharkoissa... :(
Lastani on sanottu typeräksi oppimisvaikeuksien takia.
Lapsen isovanhempi sanoi lapsesta, että ”Onhan hän erikoinen.” Lapsella adhd, joten tuntui kyllä pahalta vaikka tiedän että on poikkeava. Ehkä juuri siksi.
Ei ole sanottu mitään pahaa. Oudoin juttu, mikä vanhemmasta lapsestani on sanottu, tuli appiukkoni suusta: "lapsi on niin kuin elosalama". Lapseni oli tuolloin 2,5-vuotias ja oli ihan normaalin ikäisensä oloinen, mitä nyt keskivertoa rauhallisempi. No, voi olla, että appiukolla oli jo tuossa vaiheessa alzheimerin ensioireita. Mä en voinut muuta kuin nauraa kommentille.
Vierailija kirjoitti:
Ei ole sanottu mitään pahaa. Oudoin juttu, mikä vanhemmasta lapsestani on sanottu, tuli appiukkoni suusta: "lapsi on niin kuin elosalama". Lapseni oli tuolloin 2,5-vuotias ja oli ihan normaalin ikäisensä oloinen, mitä nyt keskivertoa rauhallisempi. No, voi olla, että appiukolla oli jo tuossa vaiheessa alzheimerin ensioireita. Mä en voinut muuta kuin nauraa kommentille.
Joo, eihän tuossa mitään ikävää ollutkaan. Lapset ovat aina vilkkaita vanhusten mielestä.
Mun lapsi on huonosti kasvatettu, koska hän käyttää liikaa vessapaperia. Eihän moiselle syytökselle voinut kun nauraa.