Lunttasitko koulussa? Miten? Tunnusta!
Kommentit (23)
Pyyhekumiin kirjoitin minikirjaimilla ruotsin sanakokeeseen sanoja. Pari sanaa onnistuin lunttamaan. Ylä-aste aikoja. siitä on jo melekin 20 vuotta.
Joskus pidin kynsikkäitä tai verkkokäsineitä ja olin kirjoittanut vastauksia käteen sinne alle. Ala-asteella saatettiin toisinaan jättää jopa yksin luokkaan tekemään koetta joten saatoin katsoa kirjasta tai laskea laskimella sen verran mitä kusi sukassa kerkesin
Kävin kouluni vuosikymmeniä sitten ja lunttasin paljonkin. Välillä lahjoin jonkun vilauttamaan vastauksia, kirjoitin käsivarteeni, pidin kirjaa auki aukinaisessa kassissa jalkojeni välissä ja piilottelin pieniä lappuja hihoihini.
Kirjoitin matikankaavat pyyhekumiin. Yleensä juuri ennen koetta hoin haukionkala-kaavalla jotain tärkeää asiaa ja kirjoitin sen heti koepaperin saatuani ylös. Tein näin esimerkiksi äidinkielen sijamuotokokeessa ja sain kympin :)
En ja olin silti hyvä koulussa, kotona opetettiin ettei saa luntata
Lukiossa sai käyttää sitä kemian ja fysiikan ja matematiikan (?) kokeissa sitä jotain MAOL-taulukot kirjaa.
Kirjoitin sinne kirjaan jotain kemian ja fysiikan kokeisiin jotain lunttausjuttuja. Kukaan ei koskaan tarkistanut kirjaa. Oli aika helppoa kirjoittaa sinne asioita. En muista oliko niistä ikinä juurikaan apua...
En muistaakseni koskaan luntannut, sen sijaan käräytin yo-kirjoituksissa luntanneet.
En. Mutta en minkään korkean moraalin takia vaan olen aina aivan paniikissa, jos teen jotain kiellettyä. En siis tee.
Hämäsin opettajaa kikkelillä ja opettajan raivotessa ja käskiessä vetää housut takas jalkaan samassa kurkkasin Jussin paperista vastauksen.
Vierailija kirjoitti:
En muistaakseni koskaan luntannut, sen sijaan käräytin yo-kirjoituksissa luntanneet.
Miten niille Kävi:)?
Kerran - ja silloinkin jäin kiinni...!
Yhden kerran ala-asteella, kun vinosti edessäni istuva tyttö nosti tyhmänä paperin pystyyn tarkastellessaan vastauksia. Kyseessä oli matikan koe. Kyseinen aine oli minulle aina kauhean hankala. Tuosta ei tosin ollut mitään hyötyä, sillä näkemäni pari vastausta olivat vääriä.
Kirjoitin tietokoneella koealueesta asioita ylös, muutin fontin tosi pieneksi ja tulostin pieniä lappuja penaaliin. Varsinkin sanakokeissa oli kätevä. Kukaan ei koskaan huomannut mitään.
Tästä on jo 20 vuotta.
Viivoittimen taakse maalarinteippi ja siihen "apuja" niin paljon kun mahtui.
Ja paljon mahtui.
Ope ei koskaan poistunut kokeen aikana paikaltaan muuten kuin, jos epäili jotakuta luntista.
Siis oli helppo ripsaista teippi irti ja taskuun ennen kuin ehti lähellekään.
Kaikki tehtiin tuota.
Itse kirjoitin äkkiä koepaperiin niitä tipsejä "ohuesti" heti lapun saatuani, niin teipinkin sai vetää jo aika pian pois.
Koskaan en kiinni jäänyt 7lk. - lukion 3:n
Useasti. Pieniä molemmille puolin kirjoitettuja lappuja taskuissa/hihoissa, niillä oli hyvä kirjoittaa esseet tai tarkistaa kaavat. Matkustelimme perheen kanssa paljon ja yllättävän monta koetta sai sitten tehdä ihan yksinään. Kavereiden vanhemmat sisarukset olivat myös mahtava juttu, heidän vanhat kokeet oli parhaimmillaan samat kuin omat silloiset, samojen opettajien kokeet. Myös rinnakkaisluokan ystävät jakoivat tietojaan, jos heillä oli ollut jo koe ja useinkin oli sama koe. Lisäksi kirjoitettiin avun pyyntöjä ja vastauksia kokeen tyhjälle sivulle hennosti lyijykynällä ja näytettiin kaverille ja pyyhittiin pois.
Oi aikoja. Hyvät paperithan siitä jäi.
Ainii, kiinni en jäänyt koskaan :)
Ruotsin koe. Olin kipeänä, kun se pidettiin. Tein sen sitten seuraavalla viikolla. Minut pistettiin yksin johonkin kirjastohuoneeseen. Reppu oli mukana. Repussa oli ruotsin kirja. Sieltä oli kyllä kätevä aina välillä nopeasti vilaista sanoja ym.
Kerran kemian pistokokeessa, katsoin kirjasta hyvin varovaisesti, eikä opettaja huomannut mitään :D
Sen verran tiukka täti oli, että ei varmana olisi päästänyt läpi, jos olisi huomannut.