Lue keskustelun säännöt.
Miten olet selvinnyt erosta?
12.01.2019 |
Ollaan oltu miehen kanssa yhdessä lähes 10 vuotta ja hän haluaa erota. Ei olla kumpikaan oltu onnellisia toistemme kanssa pitkään aikaan, mutta ottaa tämä silti koville. (Onneksi meillä ei ole lapsia.) Mies ei suostu puhumaan, vaikka itse olen sanonut että kaikesta huolimatta voisin vielä yrittää jatkaa. Tuntuu ihan hemmetin pahalta, en tiedä miten selviän tästä, vaikka toisaalta olen tiennyt jo kauan ettei tämä voi näin jatkua. Eniten ottaa päähän se, ettei mies halua/osaa puhua. Hän on kaverinsa luona pitämässä hauskaa ja minä sydän sykkyrällä yksin kotona. Miten te olette selvinneet erosta, varsinkin jos asiat ovat jääneet "keskeneräisiksi" eli ei ole puhuttu tilannetta läpi. Anteeksi sekava aloitus, mutta olen ihan sekaisin tästä kaikesta, en osaa ajatella yhtään mitään.
Kommentit (12)
Kiitos vastauksesta. Varmaan ihan hyvä idea hakeutua esim. perheneuvontaan, vaikkakin sitten yksin. -ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Lähde ulos, lenkille raikkaaseen ilmaan ja ihmisten keskuuteen. Kotona istuessa ajatukset ja ahdistus usein kasvavat moninkertaisiksi.
Helposti selvisin. Avovaimo halus erisuuntiin (lähti toisen matkaan) ylimielisenä ja sano että ei tarvitse mitään tavaroita mukaan. Ok, no sit heitin roskikseen ne ja ostin oman kämpän. Eikä vtuttanut yhtään vaan se oli jotenkin helpostus. Oli se pari kuukautta myöhemmin käyny vanhan asunnon ovella ja kattonu, kun eri sukunimi oli ollu ovessa. Asuttiin sillon vuokralla. Soitteli ja ihmetteli. Kerroin, että ostin kämpän ja se sano, että niin heti ostit kämpän, kun näin kävi. Kierrellen ja kaarrellen se vihjaili eronneensa siitä uudesta supermiehestä, joka oli maailman paras ja sano et on äitillään ollu... Arvasin heti, että palannu häntä koipien välissä ovelle, että pääsis takas. Heitin siihen väliin, että oon tässä itekki just tapailuvaiheessa alottelemassa jotain uutta, niin siihenkin se sano että aika nopee sä siirryt.. No miksi ei, koska sinkkuhan mä olin ja mikään ei estä.. Sit se laitto luurin kiinni sanomatta mitään.
Ei noista eroista kannata ottaa stressiä. Kun toinen lähtee niin se lähtee, kunhan ne vaan tajuaisi sen ettei takasin ole tulemista.
Mun mies lähti mun parhaan kaverin matkaan meidän 6v hääpäivänä.. ensin luulin että koko maailma kaatuu ja ettei ole mitään eron jälkeen.
Puolisen vuotta meni haavoja nuollessa, kävin terapiassa ja aloittelin uutta omaa elämää. Kaikki meni lopulta ihan hyvin, mä sain pikkuhiljaa rakennettua itsetunnon uudelleen, hankittua uudet kaverit yms.
Kyllä erosta toipuu kun haluaa. Kannattaa heti alusta ottaa ammattiapu mukaan, oman kokemuksen kanssa se nopeuttaa asian käsittelyä eikä jää mitään katkeruutta.
Mun mies ei osannut/halunnut mitenkään avata sitä miks olivat rakastuneet tai miks mä en enää kelvannut. Mutta lopulta ne syyt ei oo niin tärkeitä, kannattaa silti tarkastella omaa käytöstä ja miettiä oliko jotain tapoja joita ei kannata seuraavaan suhteeseen kantaa. Niitä voi ja kannattaa kanssa siellä terapiassa käsitellä.
Mä oon nyt ollut toisen mieheni kanssa hyvin onnellisesti naimisissa 12v. Kaikesta selviää ja tulevaisuus on valoisa!
Tsemppiä! ❤️
Mulla ei ole ollut noin pitkää suhdetta. Mutta ero avomiehestä, jonka kanssa olin 3,5 vuotta, oli aika ruma. Mies petti ja sitten alkoi miettiä, ettei parisuhde-elämä ehkä olekaan mitä haluaa. Tunnusti siis mitä oli puuhaillut ja lähti. Olisi kuitenkin vielä yrittänyt roikottaa ”löysässä hirressä”, jos olisin antanut, kun ei osannut päättää mitä haluaisi elämältä. Oli aika nöyryytetty fiilis.
Kuulostaa kliseeltä, mutta aika auttaa. Minun tapauksesta ei ole vielä vuottakaan enkä vielä ole ihan kuivilla, mutta koko ajan menee asiat parempaan suuntaan. Aluksi tuntui, ettei pääse yli millään.
Onko sinulla läheisiä ystäviä, joille voit puhua? Itselleni oli varsinkin alussa paljon apua siitä kun sai purkaa mieltään vanhemmille ja ystäville. Myös terapeutille voi mennä puhumaan, jos se on mahdollista.
Onko mitään haaveita mitä haluaisit toteuttaa? Esim opiskelu, uusi harrastus tms? Mielestäni tärkeää on, ettei jää vain kotiin makaamaan vaan alkaa keksiä itselleen uutta tekemistä. Se virkistää mieltä kummasti.
Ja anna rohkeasti kaikkien tunteiden tulla. Niitä ei kannata pullottaa sisälleen. Kun ei ole lapsia, ei tarvitse yrittää esittää pirteää. Itse makasin yksikseni kotona itkien ja huutaen. Ikävää, mutta myös puhdistavaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minulle tuli kriisi,jotenkin vahva tunne siitä etten lopulta ollut riittävä.Mietin erossa,minkälainen haluan olla,ja lähdin viemään itseäni sitä kohti.Aloitin uuden harrastuksen,kävin kampaajalla tekemässä ison uudistuksen.Parin kuukauden päästä vaihdoin työpaikkaa.Kaikki meni uusiksi.Enkä palaa vanhaan ajatuksissanikaan,vaikka ex ehkä olisi myös halunnut sen "new me":n :)
Mut ghostattiin reilusti yli vuoden tapailun/seurustelun jälkeen. En usko pääseväni siitä yli koskaan, tai siis, elämä jatkuu kun on pakko, mutta en usko enää seurustelevani koskaan kenenkään kanssa, koska en voi enää luottaa. Tuli sen verran puskista. Yritän saada elämäni johonkin tasapainoon muuttamalla pois, jotta ei tarvitse pyöriä enää niillä alueilla, missä on satutettu.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Mun mies lähti mun parhaan kaverin matkaan meidän 6v hääpäivänä.. ensin luulin että koko maailma kaatuu ja ettei ole mitään eron jälkeen.
Puolisen vuotta meni haavoja nuollessa, kävin terapiassa ja aloittelin uutta omaa elämää. Kaikki meni lopulta ihan hyvin, mä sain pikkuhiljaa rakennettua itsetunnon uudelleen, hankittua uudet kaverit yms.
Kyllä erosta toipuu kun haluaa. Kannattaa heti alusta ottaa ammattiapu mukaan, oman kokemuksen kanssa se nopeuttaa asian käsittelyä eikä jää mitään katkeruutta.Mun mies ei osannut/halunnut mitenkään avata sitä miks olivat rakastuneet tai miks mä en enää kelvannut. Mutta lopulta ne syyt ei oo niin tärkeitä, kannattaa silti tarkastella omaa käytöstä ja miettiä oliko jotain tapoja joita ei kannata seuraavaan suhteeseen kantaa. Niitä voi ja kannattaa kanssa siellä terapiassa käsitellä.
Mä oon nyt ollut toisen mieheni kanssa hyvin onnellisesti naimisissa 12v. Kaikesta selviää ja tulevaisuus on valoisa!
Tsemppiä! ❤️
Puolisen vuotta tuskin riittää suremiseen, jos mies lähtee parhaan kaverin matkaan. Ollaanko nyt taas keksimässä tarinoita.
Vierailija kirjoitti:
Kiitos vastauksesta. Varmaan ihan hyvä idea hakeutua esim. perheneuvontaan, vaikkakin sitten yksin. -ap
Suosittelen kyllä. Siellä oli hyvä jäsennellä oma elämä ja jutella asioista. Seurakunnan perheneuvonta oli maksutonta ja sinne pääsi heti samalle viikolle, kun otin yhteyttä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Mut ghostattiin reilusti yli vuoden tapailun/seurustelun jälkeen. En usko pääseväni siitä yli koskaan, tai siis, elämä jatkuu kun on pakko, mutta en usko enää seurustelevani koskaan kenenkään kanssa, koska en voi enää luottaa. Tuli sen verran puskista. Yritän saada elämäni johonkin tasapainoon muuttamalla pois, jotta ei tarvitse pyöriä enää niillä alueilla, missä on satutettu.
Tää on mun suurin pelko ja merkkejä jo ilmassa. Mut ajattelin ettei tämmöstä voi tapahtua. Vissiin sitten voikin ja jään kauhulla odottaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mut ghostattiin reilusti yli vuoden tapailun/seurustelun jälkeen. En usko pääseväni siitä yli koskaan, tai siis, elämä jatkuu kun on pakko, mutta en usko enää seurustelevani koskaan kenenkään kanssa, koska en voi enää luottaa. Tuli sen verran puskista. Yritän saada elämäni johonkin tasapainoon muuttamalla pois, jotta ei tarvitse pyöriä enää niillä alueilla, missä on satutettu.
Tää on mun suurin pelko ja merkkejä jo ilmassa. Mut ajattelin ettei tämmöstä voi tapahtua. Vissiin sitten voikin ja jään kauhulla odottaa.
Tämä oli myös mun suurin pelko ja se valitettavasti toteutui. Olisin päässyt yli (jossain vaiheessa) viestillä jättämisestäkin, mutta en tästä. Tarkoittaa aika masentavaa loppuelämää, koska olen kuitenkin parisuhdeihminen, en vaan enää uskalla ottaa sitä riskiä että sama tapahtuu uudelleen. T. Lainaamasi
Exä ei suostunut puhumaan. Kävin ennen eroa perheneuvonnassa 1,5 vuotta selvittelemässä ajatuksia ja elämäämme. Ei jäänyt mitään keskeneräiseksi minulla neuvonnan jälkeen. Ero oli ainoa vaihtoehto. Hyvin olen selvinnyt erosta ja lapset myös.