Haluaisitko miehen, jolla on sama ammatti kuin itselläsi?

En, olen sairaanhoitaja ja nämä Mr Know-it-all -tyyppiset miespuoliset hoitajat on niin nähty

Ollaan lääkäreitä molemmat. Parisuhde on toimiva, osittain senkin takia, että olemme myös työkavereita keskenämme. Kummallakin on tietysti omat elämät, mutta yhteiset mielenkiinnon kohteet, ja periaatteet lastenkasvatuksesta..kätevää..

Ei mitään väliä.

Hmm, olen ammatiltani myyjä, mutta se ei määrittele identiteettiäni. Olen laulaja ja rakastun kyllä perinteisesti vain musikaalisiin miehiin :) olisi kauheaa, jos toinen ei osaisi yhtään laulaa eikä tykkäisi musiikista, tai kuuntelisi jotain aivan hirveää.

Se olisi jo liikaa pyydetty...

Olen kampaaja enkä tunne yhtäkään miespuolista ammattini edustajaa, onhan heitä toki, mutta kaikki eivät taida pitää naisista "sillä tavalla".

En. Olen aika varma että sitten kotonakin puhuttais paljon työkuvioista. Me ollaan miehen kanssa ihan eri aloilla ja kyllä sen joskus keskustellessa huomaa että toinen on tekniikan ihminen ja toinen ei. Se että ajattelutavat eroaa ei tarkoita sitä että meidän luonteet ei sopis yhteen. Oikeastaan on paljon mukavampaa näin, koska meillä on todella hyviä keskusteluja kun pystytään antamaan vastakkaiset näkökulmat ja ymmärtämään monipuolisemmin asioita. Me hyväksytään se että voidaan olla asioista myös eri mieltä.

Mieheni on yrittäjä ja minä eräällä hyvin miesvaltaisella alalla. Kumpikin saavuttanut tavoitteensa ja hyvin menee eri aloista huolimatta.

Tähän huusholliin ei tarvita kahta taiteilijaa. Mies on teknisellä alalla.

Samalla alalla kyllä. Samassa työpaikassa ehdottomasti ei. 

Been there, done that. 

Enkä aio toistaa virhettäni; työnteko jatkui vapaa-ajalla 24/7. Mitään muuta puhuttavaa meillä ei ollut kuin lasten kakan väri ja työ.

En todellakaan 😂

Vierailija kirjoitti:

Been there, done that. 

Enkä aio toistaa virhettäni; työnteko jatkui vapaa-ajalla 24/7. Mitään muuta puhuttavaa meillä ei ollut kuin lasten kakan väri ja työ.

Eli jos olisitte olleet eri aloilla, olisi jäänyt vain se kakka.

Itse uskon vahvasti, että lika barn leker (taipuiko näin?) bäst. Sinäkin toivoit, että teillä olisi ollut enemmän yhteistä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Been there, done that. 

Enkä aio toistaa virhettäni; työnteko jatkui vapaa-ajalla 24/7. Mitään muuta puhuttavaa meillä ei ollut kuin lasten kakan väri ja työ.

Eli jos olisitte olleet eri aloilla, olisi jäänyt vain se kakka.

Itse uskon vahvasti, että lika barn leker (taipuiko näin?) bäst. Sinäkin toivoit, että teillä olisi ollut enemmän yhteistä.

Jos meillä olisi ollut jotain muuta puhuttavaa mutta kun ei. Olisin toivonut että miehellä olisi ollut edes joku työpaikan ulkopuolinen kiinnostuksen kohde, olisi edes lukenut päivän uutisia tai jotain. Mutta ei. En kaivannut itselleni peilikuvaa, olisin kaivannut ihmisen jolla on jotain elämää. Aina samat jutut, mikään uusi ei häntä kiinnostanut ja seuraavana aamuna sama homma uudelleen ja uudelleen. 

Sihteeri toimistossa? Juu ei.

En ikinä. Näyttävät olevan ihan saman kaavan miehiä kaikki.

Joo, olen kotiäiti.

Täälläkin kaksi lääkäri! Opiskelun ohessa en kestänyt töitä yhdessä, mutta nyt pienessä sairaalassa olemme molemmat, eri erikoisaloilla kylläkin. Ehdottomasti rikkaus! Molemmat tietää miten mielenkiintoinen mutta toisinaan kovastikin kuormittava ala. Ja kyllähän se täytyy myöntää että kahdestaan puhutaan myös ammattiasioista paljon.

Ei kiitos toista lähihoitajaa.

Olemme kumpikin miesystäväni kanssa kirjanpitäjiä ja tämä on osoittautunut erittäin toimivaksi yhtälöksi. Kummallakin osuu kiirehuiput samoihin aikoihin ja toisaalta hiljaiset hetket myös, joten esim. lomat saadaan sovittua hyvin yksiin. Kumpikin pitää työstään ja haluaa kehittyä siinä, joten kotona saa tähän tukea. Kirjanpitäjän työ on melko itsenäistä, joten kokemuksia ja keissejä on kiva jakaa kumppanin kanssa. Yhteinen, kuiva ammattihuumori piristää pahinta arkikaaosta.

Lisäbonuksena, kahden kirjanpitäjän suhteessa ei ole koskaan tarvinnut vääntää rahasta :)