Miten vanhempasi puhuivat seksistä ja rakkaudesta sinulle?

Ei mitenkään. Ei puhuttu edes menkoista.

Eivät mitenkään.

Halailivat toki joskus lastekin nähden.

Eivät opettaneet mitään paitsi sen että pojat ei halua muuta kuin sitä yhtä.

Seksijutut opittiin kavereilta ja koulusta (ja jostain nuorisolehdistä :D). Eikä vanhemmat kyllä rakkaudestakaan ikinä mitään puhuneet.

Omia lapsia mulla ei ole.

Ei mitenkään. Kummastakaan. 

Eivät puhuneet ollenkaan, onneksi.

Ei mitenkään. 

Meillä ei puhuttu seksistä eikä rakkaudesta eikä mistään murrosikään liittyvästä. Muistan, miten hävetti kuukautisten alkaminen. Meillä ei oltu mitenkään vanhoillisia vaan ei vaan puhuttu mistään. Meillä ei muutenkaan halailtu eikä osoitettu välittämistä. Meitä lapsia ei hellitty eivätkä vanhempani näyttäneet tunteitaan edes toisilleen.

Maailmalle lähtiessäni 19 v. isä käski pitää housut jalassa. Myöhemmin poikaystävän löydettyäni äiti sanoi että hänen mielestään seksi kuuluu rakastavaan parisuhteeseen. Nämä ovat ainoat kerrat kun näistä asioista on puhuttu.

Maatalossa kävi siementäjä ja kotieläinten kiimaa tarkkailtin, nähtiin eläinten parittelevan jne. Seksin oppi ihan näkemällä pienestä lähtien. Rakkautta vanhempani osoittivat toisilleen halailemalla ja vetäytymällä "päikkäreille", siinä sitä oppi.

Mulle todettiin vaivautuneesti että kato sitten ettei tuu mitään.

Koskaan ei täsmennetty mitä tolla tarkoitettiin.

Mitään valistusta, tietoa tai muuta ohjeistusta ei tullut, saati että muuten oltais keskusteltu asioista. Rakkaudestakaan.

Surullista.

Koulussahan nuo opittiin, osa tunnilla ja osa kavereilta.

Kiusallistahan se olisi vanhempien kanssa ollut.

Onneksi ei puhuttu mitään. Äiti kiusaantui jo siitä, kun näin lapsena e-pillerimainoksen ja ihmettelin sitä. Siteistäkään ei käytetty oikeaa nimeä, vaan ne olivat "niitä", varsinkin miesten kuullen.

Katsoimme isän kanssa avaraa luontoa lauantaisin.

Ei puhuttu mitään. Muistan pienenä (varmaan 5-6v) kysyneeni äidiltä, mitä on parittelu. Oli varmaan kiusallinen tunnelma, kun tuo on jäänyt mieleen.

Seksistä ei puhuttu, ei valistettu ehkäisystäkään, vaikka minulla oli teininä useampi poikaystävä. Lukiossa pyysin äitiä varaaman gynelle ajan, että sain pillerit. Tuolloinkaan asiasta ei puhuttu mitään. Pienenä luin kirjastossa aihepiirin kirjoja ja loppu valistus tuli koulusta ja kavereilta.

Rakkaudestakaan ei puhuttu eikä sitä näytetty, ei vanhempien välillä eikä vanhempien ja lasten välillä. Joskus äiti sanoi, että isä näyttää välittämistä tekojen kautta. Mitään fyysistä läheisyyttä tai kauniita sanoja ei meillä harrastettu.

-vm1991

Katokin ettet tuu paksuksi tokaisi äitini kun soitin ja kerroin jääväni poikaystävän luo yöksi.

Siinä meidän perheen valistukset.

Mmmm... 12-vuotiaana pyysin äitiä ostamaan rintsikat kun kaikilla muilla luokassa jo oli. Silloin äiti alkoi ennakoimaan, että kuukautissiteitä hankki ja sanoi mistä löytyy (en tosin tarvinnut vielä neljään vuoteen, sitä ehdittiin lääkärillä pähkäilemään pariin kertaan....)

Murrosiässä äiti lainasi kirjastosta myös jotain seksiin ja seksuaalisuuteen liittyvää nuorille suunnattua tietokirjallisuutta, että jos kiinnostaa niin lainasin sinulle. Sanoin, että ei, voit palauttaa, mutta salaa luik kirjat kannesta kanteen yhdessä yössä. Koen, että oli 100xperusteellisempaa ja hyödyllisempää valistusta kuin mitä terveystiesontunneilta sain.

Meillä nyt oli ihan terve henki perheessä muutenkin, joten seurusteluista sun muista ei hirveästi puhuttu. Vanhempani varmaan olettivat aikalailla, että osaan pitää itsestäni sen verran huolta ja tunnistan mikä on tervettä seurustelua ja osaisin pyytää apua jos sitä tarvitsisin. Kyllähän jotain puhetta parisuhteista ym. oli mm. kävelylenkeillä äidin kanssa. Isäkin innostui joskus tarinoimaan, mutta aika kauniisti he seurustelusta ja rakkaudesta minulle puhuivat.

Isä kysyi, että kai tiedän mitä kondomit ovat kun kerroin ekasta poikaystävästäni 14 v. Seksistä ei muuten hirveämmin puhuttu paitsi ensimmäisten sydänsurujen kohdalla (minut jätettiin nyyh) isä kysyi, että johtuiko siitä etten ollut ollut valmis seksiin pojan kanssa, että sai mennäkin sitten. Ja siitähän se johtui, sydän särkyi, mutta eipä se tainnut olla yhtää syvällistä rakkautta molemmin puolin..

Vähän myöhemmin teini-iässä on kyselty poikaystävien perään, muttei koskaan mitään intiimiasioita. Joistain äiti selvästi toivoi jo vävyä..

itse ehkä puhun lapsillemme näistä asioista enemmänkin sen mikä tuntuu tarpeelliselta ja oleelliselta ja tuota oman äitini kirjakikkaa meinasin hyödyntää teinien kanssa. Tässä vaiheessa ollaan kyllä menty vielä aika ympäripyöreillä vastauksilla kun nelivuotias miettii miten vauva on päätynyt äidin vatsaan "ensin se oli kaksi pientä solua iskältä ja äidiltä ja alkoi kasvaa vaan...." rakkaudesta ja parisuhteesta pystytään antamaan toivon mukaan ihan terve malli. :)

Vierailija kirjoitti:

Mmmm... 12-vuotiaana pyysin äitiä ostamaan rintsikat kun kaikilla muilla luokassa jo oli. Silloin äiti alkoi ennakoimaan, että kuukautissiteitä hankki ja sanoi mistä löytyy (en tosin tarvinnut vielä neljään vuoteen, sitä ehdittiin lääkärillä pähkäilemään pariin kertaan....)

Murrosiässä äiti lainasi kirjastosta myös jotain seksiin ja seksuaalisuuteen liittyvää nuorille suunnattua tietokirjallisuutta, että jos kiinnostaa niin lainasin sinulle. Sanoin, että ei, voit palauttaa, mutta salaa luik kirjat kannesta kanteen yhdessä yössä. Koen, että oli 100xperusteellisempaa ja hyödyllisempää valistusta kuin mitä terveystiesontunneilta sain.

Meillä nyt oli ihan terve henki perheessä muutenkin, joten seurusteluista sun muista ei hirveästi puhuttu. Vanhempani varmaan olettivat aikalailla, että osaan pitää itsestäni sen verran huolta ja tunnistan mikä on tervettä seurustelua ja osaisin pyytää apua jos sitä tarvitsisin. Kyllähän jotain puhetta parisuhteista ym. oli mm. kävelylenkeillä äidin kanssa. Isäkin innostui joskus tarinoimaan, mutta aika kauniisti he seurustelusta ja rakkaudesta minulle puhuivat.

Isä kysyi, että kai tiedän mitä kondomit ovat kun kerroin ekasta poikaystävästäni 14 v. Seksistä ei muuten hirveämmin puhuttu paitsi ensimmäisten sydänsurujen kohdalla (minut jätettiin nyyh) isä kysyi, että johtuiko siitä etten ollut ollut valmis seksiin pojan kanssa, että sai mennäkin sitten. Ja siitähän se johtui, sydän särkyi, mutta eipä se tainnut olla yhtää syvällistä rakkautta molemmin puolin..

Vähän myöhemmin teini-iässä on kyselty poikaystävien perään, muttei koskaan mitään intiimiasioita. Joistain äiti selvästi toivoi jo vävyä..

itse ehkä puhun lapsillemme näistä asioista enemmänkin sen mikä tuntuu tarpeelliselta ja oleelliselta ja tuota oman äitini kirjakikkaa meinasin hyödyntää teinien kanssa. Tässä vaiheessa ollaan kyllä menty vielä aika ympäripyöreillä vastauksilla kun nelivuotias miettii miten vauva on päätynyt äidin vatsaan "ensin se oli kaksi pientä solua iskältä ja äidiltä ja alkoi kasvaa vaan...." rakkaudesta ja parisuhteesta pystytään antamaan toivon mukaan ihan terve malli. :)

Moderni versio kirjakikasta on laittaa whatsapissa linkki Väestöliiton nuorten sivuille

Olisi ollut todella outoa ja karseaa jos vanhemmat olisivat puhuneet asiasta. Hyi.

Sain sellaista käytännön valistusta, kun vanhempi veli toi tyttöystävän yöksi ja arvaatte varmaan mitä naapurihuoneessa tapahtui. Ilmeisesti vanhemmatkin kuulivat, kun äiti kertoi seuraavana päivänä aika kierrellen mistä oli kyse. Olin jotain 9-10-vuotias.