Lapsena en voinnut sietää makuja, joita nyt aikuisena rakastan

Sama huomio. Luulen että lapsien makuaisti oikeasti on hieman erilainen kuin aikuisella, ja sellaiset voimakkaammat maut eivät kerta kaikkiaan sen takia maistu hyviltä.

Semmoista se on. Jotkut eivät edes kokeile uudestaan kun eivät kertamaistamisella tykänneet. Itsellä on onneksi niin kova pää että on tullut kokeiltua monta kertaa, ja lopulta olen sen nautinnon löytänyt monistakin ruoista.

Lapsuuden inhokit, joista nykyään pidän erittäin paljon:

sinappi

sipuli

kahvi

Minä olen kehittänyt suoranaisen inhon makeaa kohtaan aikuisena. Imelä maku on voimakas ja vastenmielinen, lapset pitävät siitä poikkeuksetta.

Vierailija kirjoitti:

Sama huomio. Luulen että lapsien makuaisti oikeasti on hieman erilainen kuin aikuisella, ja sellaiset voimakkaammat maut eivät kerta kaikkiaan sen takia maistu hyviltä.

Kyllä se lapsen makuaisti tosiaan on erilainen. Ei se ole sattumaa, että lasten lempiruuat ovat usein tätä nakit-pillimehu-makaronilaatikko-tasoa. Mun esikoinen on todella ennakkoluuloton maistelija ja tykkää monista eri mauista (hänen lempiruokansa ovat sushi, ramen-keitto ja verimakkara). Hän syö homejuustoja, chiliä, mätitahnaa, anjovista jne. Mutta silti hän muistelee, miten yhdessä hoitopaikassa oli aina niin hyvää ruokaa (siellä oli tyyliin jotain makaronia ja ketsuppia ja nakkeja), ja kehuu aina, että kaverin luona on aina niin hyvää ruokaa (esim. jotain nakkikastiketta ja makaronilaatikkoa). Kuopus on nirsompi, mutta kyllä hänkin monen mielestä on aika reipas maistaja. Vaikka kylmäsavulohi ja kasvikset monipuolisesti maistuvatkin, kyllä ne mauttomat lastenruuatkin häneen parhaiten uppoavat.

Äitini inhosi sipulia ja niinpä minäkin aloin nyppimään sipulit pois kastikkeesta ja kehitin suuren inhon sipulia kohtaan. Rupesi oikeasti yököttämään aina kun näin sipulia. Kunnes sitten aikuisena maistoin uudestaan ja totesin että sipulihan on herkullista.

Sipuli on aivan parasta! Rakastan sitä jopa raa’assa muodossa.

Ihmisen makuaisti kehtittyy iän myötä. Lapsena pitää miedoista ja makeista mauista, aikuisena mielummin vahvoista, happamista ja suolaisista. Niin on ainakin itselleni käynyt.

Minustakaan makea ei ole hyvä, ainakaan imelä.

Ihmisen makuaisti ei kehity vanhemmiten vaan heikkenee, jolloin monen ruoan makuaistimus miedontuu. Siksi vanhat ihmiset voivat syödä voimakkaamman makuisia ruokia. Vanhuksena tarvitaankin jo puolukkahilloa, jotta ruoka maistuisi edes joltakin!

Vierailija kirjoitti:

Ihmisen makuaisti ei kehity vanhemmiten vaan heikkenee, jolloin monen ruoan makuaistimus miedontuu. Siksi vanhat ihmiset voivat syödä voimakkaamman makuisia ruokia. Vanhuksena tarvitaankin jo puolukkahilloa, jotta ruoka maistuisi edes joltakin!

Mutta makeeseen tämä ei tunnu pätevän. Mitä voimakkaampi makea, sitä enemmän lapset tykkäävät ja aikuiset kavahtavat.

Minä tykkäsin syödä raakaa sipulia jo lapsena, graavilohta, ja olen kuullut että olisin sillistäkin tykännyt, Sinappia söin lusikalla.

Se silli ei vain sitten uponnut myöhemmin kunnes nelikymppisenä usean maistamisen jälkeen tykästyin, samoin homejuusto, sienet, mätitahna, oliivit jne.

Että en voi tehdä oikeastaan selvää eroa siihen että lapsena/aikuisena, vaan että maku muuttuu läpi elämän, ja jotkut maut vain vaativat tarpeeksi paljon maistamiskertoja.

Tässä samalla ovat omatkin lapset näitä maistelleet, ja tykästyneet joskus vasta useamman kerran jälkeen.

Tai sitten olen vain menettänyt haju- ja makuaistini tässä vanhemmiten, kun aiemmin monet noista saivat oksennusrefleksin aikaan, nyt en enää haista/maista niitä ollenkaan samalla tavalla.

Inhosin esim. punajuurta, kesäkeittoa, suolakurkkua, siskonmakkaraa, silliä ja fetaa. Nyt aikuisena kaikki nuo on hyviä! Feta suurinta herkkua.