Lue keskustelun säännöt.
Alue: Aihe vapaa
Oletko koskaan ihastunut ihmiseen, kuka ei tavallisesti fyysisesti miellytä?
10.01.2019 |
Ulkonäkö ei tietenkään ole tärkeintä, mutta siihen kiinnitetään ensin huomiota toisessa. Oletko koskaan ihastunut ihmiseen, joka ei tavallisesti ulkoisesti miellyttäisi? Mikä toisessa viehätti?
Kommentit (25)
Monesti. Ystävällisyys, ääni ja sen käyttö, älykkyys ja huumori menevät usein silkan ulkonäön ohi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olen. Mielenkiintoinen persoona ja mielenkiintoisia ajatuksia ja mielipiteitä. Älykästä ja henkevää keskustelua hänen kanssaan. Olen itse nainen, tuo ihastuksen kohde mies. En pitänyt ensinäkemältä fyysisesti puoleensavetävänä tai viehättävänä. Asia muuttui tutustuttuani häneen paremmin.
Olen ihastunut, todella laihaan nörtti mieheen. Hänellä on älytön huumorintaju ja uskomattoman hyvä sängyssä.
Aika montakin kertaa. Se on kyllä vaatinut sen, että miehellä on itsevarmuutta.
Pienikokoinen mies. Samanpituinen kuin minä (olen 166cm) ja varmaan samanpainoinenkin. En tiedä kumpi meistä olisi voittanut kädenväännön. Yleensä pidän isoista miehistä. Mikä tuossa yhdessä miehessä vetosi oli se, kuinka mielettömän YSTÄVÄLLINEN ja miellyttävä hän oli. Aina hymyili, aina avulias ja heitti välillä tosi hauskaa tilannehuumoria. Eli siis yksinkertaisesti niin ihana luonne, että ei ollut mitään väliä sillä, ettei ulkonäkö ollut "kriteereihini" sopiva. Välillemme ei syntynyt mitään kummempaa, sillä hänellä oli jo tyttöystävä (enkä ihmettele miksi).
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kyllä. Hän on minua 13 vuotta vanhempi mies, joka kaljuuntuu ja on aika perus perheenisä ulkoisesti, eli ei ollenkaan tyyppiäni. Mutta hänessä on jotain karismaa ja puoleensavetävyyttä. Muutenkin meillä on aina puhuttavaa kun näemme. Mutta haaveeksi jää.
Äly, hauska huumori ja henkinen samalla aaltopituudella oleminen kompensoivat.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olen ihastunut vain komeisiin miehiin. Siis olin.
En ihastu helposti, sitä paitsi se kuuluu vain nuoruuteen.
Kyllä, mieheeni. Hän on upea sisältä, ja saa minut kuumaksi ku hellankoukku olematta mitenkään perinteisellä tavalla komea. Edellinen mieheni oli uskomattoman komea mutta ruma sisäisesti. Opetti tärkeän läksyn kyllä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mul ei oo mitään et "en tavallisesti ihastuis tollaseen..."
Siis mä en ihastu varmaan koskaan tyyliin... :DD
Ja mun ihastukset ei todellakaan oo koskaan ollukkaan mitään mister finlandin näkösiä esim, eikä rikkaita, tai mitään vastaavaa. eikä lääkäreitä tai juristeja tai palomiehiä. :D
Oon aika usein ihastunu sellasiin, et muut on oikeesti ihmetelly. :DDD ja en oo pitänyt sitä ees omituisena.........
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Mul ei oo mitään et "en tavallisesti ihastuis tollaseen..."
Siis mä en ihastu varmaan koskaan tyyliin... :DD
Ja mun ihastukset ei todellakaan oo koskaan ollukkaan mitään mister finlandin näkösiä esim, eikä rikkaita, tai mitään vastaavaa. eikä lääkäreitä tai juristeja tai palomiehiä. :D
Oon aika usein ihastunu sellasiin, et muut on oikeesti ihmetelly. :DDD ja en oo pitänyt sitä ees omituisena.........
No onhan sulla sellainen et "en tavallisesti ihastuis tollaseen", nimittäin nuo mister finlandit, rikkaat, juristit, lääkärit ja palomiehet, kuten tuossa juuri mainitsit. :DDD Vai etkö itse huomaa ristiriitaa kirjoituksessasi?
No onhan sulla sellainen et "en tavallisesti ihastuis tollaseen", nimittäin nuo mister finlandit, rikkaat, juristit, lääkärit ja palomiehet, kuten tuossa juuri mainitsit. :DDD Vai etkö itse huomaa ristiriitaa kirjoituksessasi?
-no kiitos vinkistä.
vastaus kysymykseen:
En. :D
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Uusin ihastukseni poikkeaa tuntuvasti aiemmista kauneusihanteistani, ovatkohan ne muuttuneet vai enkö vain ole ymmärtänyt tykkääväni tällaisista ominaisuuksista vai sattuivatko ne harvinaislaatuisesti samaan pakettiin?
Nuorena olin useinkin ihastunut vaaleisiin rillipäisiin nörtteihin. Itsekkin nörttinä en herättänyt heissä kiinnostusta. Aloin seurustelemaan ja menin naimisiin päinvastaisen tyypin kanssa. Mieheni on pitkä, tumma ja komea.
Kyllä, pakahduttavasti parikin kertaa. Kyseessä on olleet sit hyvät ystävät, joiden kanssa keskustelu ja huumori ovat kohdanneet ihan uudella tasolla. Toinen nuoruudessa, toinen nyt. Miehiä he, minä nainen.
Toinen oli aika lyhyt nörtti (+nasaaliääninen härregud!) ja toinen ihan söpö, mut rokkarityylinen (luulin perus bändityypiksi kunnes alettiin jutella). Molemmat oli toisaalta melko sporttisia eikä myöskään vastenmielisiä. En usko, et ihan kaikkea pystyisin ohittamaan kuitenkaan.
Olen, älykkyytensä vuoksi. Seurauksena ihmissuhde, jonka seurauksena minun piti hankkia lähestymiskielto.
Olen, kahdesti. Kumpikin objektiivisesti arvioituna lähempänä rumaa kuin komeaa miestä, toinen vieläpä lyhyempi ja hintelämpi kuin minä (olen 169/63). Jälkimmäisen kanssa seurustelen edelleen, ensimmäinen oli nuoruuden suurin rakkaus.
Joka väittää, ettei rakastumista tapahdu ensi persoonallisuudelta, on väärässä. Mun mies oli se tyyppi, jota en ensin edes huomannut mitenkään, vaikka pyörittiin samoissa piireissä vuosikaudet, ja sitten joku kerta alattiin jutella kunnolla kaksin ja yhtäkkiä se vaan sanoi jotain sellaista, mikä vei jalat alta. Sitten vasta oikeasti NÄIN sen.
Joo, sellaseen kasvoiltaan kolhoon ja elehtäneeseen, mutta muuten todella pyntättyyn mieheen. Mua useamman vuoden vanhempi. En tajua, mikä siinä on. Meen aina vaikeeksi ku törmään siihen töissä.
Alue: Aihe vapaa
Ihastuin yllättäen erääseen mieheen, joka oli ulkosesti oikein stereotyyppinen nörtti. Laiha, silmälasipäinen, liikuntaa vieroksuva hiljainen älykkö.
Mutta se äly ja kuiva huumori, voi jestas miten alkoi panettaa :D
Ei siitä mitään kummempaa tullut, mutta mielenkiintoinen ilmiö!