Lue keskustelun säännöt.
Ylöspäin eriyttäminen ja yläkouluun siirtyminen
10.01.2019 |
Kellään täällä tietoa tai kokemusta siitä miten hyvin ylöspäin eriyttäminen jatkuu kun siirtyy alakoulusta yläkouluun? Meillä on tämä edessä ensi syksynä. Lapsella on virallinen päätös ylöspäin eriyttämisestä matematiikan osalta. Jatkuuko eriyttäminen automaattisesti vai onko edessä paluu takaisin muun luokan tasoon ja tahtiin?
Kommentit (16)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ylöspäin eriyttäminen ei ole mikään virallinen termi. Joten riippuu koulusta, resursseista, opettajasta jne.
Aika harvoin se onnistuu. Tai ainakin saa sitte vaatia sitä ja tehdä itsenäistä työtä (=opetella itsekseen). Siltä opelta menee kyllä kaikki aika tajuttomien tampioitten hyysäämiseen.
Tunnut pitävän itsestään selvyytenä sitä, että lapsesi tarvitsee ylöspäin eriyttämistä edelleen. Valitettavasti nämä tarpeet useimmilta poistuvat yläkoulussa, kun asiat vaikeutuvat. Alakoulun matikka ei juuri vaadi erikoisempia lahjoja. Nopea peruslaskujen laskija ei välttämättä ole matemaattisesti varsinaisesti lahjakas. Luokanopettaja ei ole välttämättä edes kovin hyvä tunnistamaan lahjakkuutta, koska ei ole matematiikan asiantuntija eikä välttämättä osaa esimerkiksi antaa soveltavia tehtäviä. Usein se alakoulun eriyttäminen on vain lisää samankaltaisia mekaanisia tehtäviä nopealle laskijalle.
Lisäksi kun murrosiän kuohut alkavat, niin oppilaita usein lakkaa kiinnostamasta hikettää, jos ei ole ihan pakko. On aika tavallista, että ne alakoulun ysit ja kympit muuttuvat yläkoulussa kaseiksi ja seiskoiksi. Asia saattaa siis hyvinkin ratketa itsestään.
Lisäksi ei ole olemassa mitään sellaista asiaa kuin virallinen päätös ylöspäin eriyttämisestä, ellei sillä sitten tarkoiteta luokan yli hyppäämistä. Kaikille oppilaille voidaan kyllä tehdä oppimissuunnitelma, johon kirjataan omia tavoitteita ja keinoja, joilla niihin voidaan päästä. Oppimissuunnitelmat voidaan joko lakkauttaa yläkoulussa tai sitten niitä vuosittain päivitetään.
Monissa yläkouluissa on edelleen käytössä tasoryhmitys eli kasilla oppilaat jaetaan hitaasti ja nopeasti eteneviin. Niissä kyllä käydään samat sisällöt läpi ja pidetään samat kokeet.
Mutta onpa hämmästyttävää, että tämä murehduttaa sinua jo kahdeksan kuukautta ennen kuin lapsi edes menee yläkouluun. Heh. Onko tilanne tosiaan noin huolestuttava?
Todennäköisesti lapsi pääsee apuopettajaksi luokkaan. Ylöspäin eriyttäminen on prioriteettilistassa aika alhaalla ja harvassa luokassa aika riittää siihen
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Tunnut pitävän itsestään selvyytenä sitä, että lapsesi tarvitsee ylöspäin eriyttämistä edelleen. Valitettavasti nämä tarpeet useimmilta poistuvat yläkoulussa, kun asiat vaikeutuvat. Alakoulun matikka ei juuri vaadi erikoisempia lahjoja. Nopea peruslaskujen laskija ei välttämättä ole matemaattisesti varsinaisesti lahjakas. Luokanopettaja ei ole välttämättä edes kovin hyvä tunnistamaan lahjakkuutta, koska ei ole matematiikan asiantuntija eikä välttämättä osaa esimerkiksi antaa soveltavia tehtäviä. Usein se alakoulun eriyttäminen on vain lisää samankaltaisia mekaanisia tehtäviä nopealle laskijalle.
Lisäksi kun murrosiän kuohut alkavat, niin oppilaita usein lakkaa kiinnostamasta hikettää, jos ei ole ihan pakko. On aika tavallista, että ne alakoulun ysit ja kympit muuttuvat yläkoulussa kaseiksi ja seiskoiksi. Asia saattaa siis hyvinkin ratketa itsestään.
Lisäksi ei ole olemassa mitään sellaista asiaa kuin virallinen päätös ylöspäin eriyttämisestä, ellei sillä sitten tarkoiteta luokan yli hyppäämistä. Kaikille oppilaille voidaan kyllä tehdä oppimissuunnitelma, johon kirjataan omia tavoitteita ja keinoja, joilla niihin voidaan päästä. Oppimissuunnitelmat voidaan joko lakkauttaa yläkoulussa tai sitten niitä vuosittain päivitetään.
Monissa yläkouluissa on edelleen käytössä tasoryhmitys eli kasilla oppilaat jaetaan hitaasti ja nopeasti eteneviin. Niissä kyllä käydään samat sisällöt läpi ja pidetään samat kokeet.
Mutta onpa hämmästyttävää, että tämä murehduttaa sinua jo kahdeksan kuukautta ennen kuin lapsi edes menee yläkouluun. Heh. Onko tilanne tosiaan noin huolestuttava?
Yläkouluihin tutustumiset ja pyrkimiset on nyt.
Mun lasten luokalla oli poika, joka oli matemaatisesti älyttömän lahjakas ja muissakin aineissa hyvä. Sanon lasteni, koska hän oli aluksi hetken kuopukseni kanssa 1. luokalla mutta siirtyi hyvin nopeasti esikoiseni kanssa samalle luokalle 2. luokalle.
Pikkuhiljaa muiden aineiden osalta tasaantui, mutta matematiikassa oli yhä edelleen valovuosia edellä muita. Hänellä kävi 6. luokalla yliopistolta matematiikanopettaja ja tietääkseni sama jatkui yläkoulussa. Minä en tiedä miten tämä järjestyi.
Nyt hän on lukioikäinen, näyttäisi päässeen sisään huippulukioon ja googlettamalla nimen löytyy erilaisten matematiikkakilpailujen voittajana.
Mutta tässä taitaa olla kyseessä poikkeuslahjakkuus, ei pelkästään hyvä matikassa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Tunnut pitävän itsestään selvyytenä sitä, että lapsesi tarvitsee ylöspäin eriyttämistä edelleen. Valitettavasti nämä tarpeet useimmilta poistuvat yläkoulussa, kun asiat vaikeutuvat. Alakoulun matikka ei juuri vaadi erikoisempia lahjoja. Nopea peruslaskujen laskija ei välttämättä ole matemaattisesti varsinaisesti lahjakas. Luokanopettaja ei ole välttämättä edes kovin hyvä tunnistamaan lahjakkuutta, koska ei ole matematiikan asiantuntija eikä välttämättä osaa esimerkiksi antaa soveltavia tehtäviä. Usein se alakoulun eriyttäminen on vain lisää samankaltaisia mekaanisia tehtäviä nopealle laskijalle.
Lisäksi kun murrosiän kuohut alkavat, niin oppilaita usein lakkaa kiinnostamasta hikettää, jos ei ole ihan pakko. On aika tavallista, että ne alakoulun ysit ja kympit muuttuvat yläkoulussa kaseiksi ja seiskoiksi. Asia saattaa siis hyvinkin ratketa itsestään.
Lisäksi ei ole olemassa mitään sellaista asiaa kuin virallinen päätös ylöspäin eriyttämisestä, ellei sillä sitten tarkoiteta luokan yli hyppäämistä. Kaikille oppilaille voidaan kyllä tehdä oppimissuunnitelma, johon kirjataan omia tavoitteita ja keinoja, joilla niihin voidaan päästä. Oppimissuunnitelmat voidaan joko lakkauttaa yläkoulussa tai sitten niitä vuosittain päivitetään.
Monissa yläkouluissa on edelleen käytössä tasoryhmitys eli kasilla oppilaat jaetaan hitaasti ja nopeasti eteneviin. Niissä kyllä käydään samat sisällöt läpi ja pidetään samat kokeet.
Mutta onpa hämmästyttävää, että tämä murehduttaa sinua jo kahdeksan kuukautta ennen kuin lapsi edes menee yläkouluun. Heh. Onko tilanne tosiaan noin huolestuttava?
Tämä. Ja lisäisin vielä, että lapsella alkaa murrosikä. Motivaatio matikan ( ja muihinkin oppiaineisiin) voi laskea. En sano, että näin tapahtuu, mutta näin voi tapahtua.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tunnut pitävän itsestään selvyytenä sitä, että lapsesi tarvitsee ylöspäin eriyttämistä edelleen. Valitettavasti nämä tarpeet useimmilta poistuvat yläkoulussa, kun asiat vaikeutuvat. Alakoulun matikka ei juuri vaadi erikoisempia lahjoja. Nopea peruslaskujen laskija ei välttämättä ole matemaattisesti varsinaisesti lahjakas. Luokanopettaja ei ole välttämättä edes kovin hyvä tunnistamaan lahjakkuutta, koska ei ole matematiikan asiantuntija eikä välttämättä osaa esimerkiksi antaa soveltavia tehtäviä. Usein se alakoulun eriyttäminen on vain lisää samankaltaisia mekaanisia tehtäviä nopealle laskijalle.
Lisäksi kun murrosiän kuohut alkavat, niin oppilaita usein lakkaa kiinnostamasta hikettää, jos ei ole ihan pakko. On aika tavallista, että ne alakoulun ysit ja kympit muuttuvat yläkoulussa kaseiksi ja seiskoiksi. Asia saattaa siis hyvinkin ratketa itsestään.
Lisäksi ei ole olemassa mitään sellaista asiaa kuin virallinen päätös ylöspäin eriyttämisestä, ellei sillä sitten tarkoiteta luokan yli hyppäämistä. Kaikille oppilaille voidaan kyllä tehdä oppimissuunnitelma, johon kirjataan omia tavoitteita ja keinoja, joilla niihin voidaan päästä. Oppimissuunnitelmat voidaan joko lakkauttaa yläkoulussa tai sitten niitä vuosittain päivitetään.
Monissa yläkouluissa on edelleen käytössä tasoryhmitys eli kasilla oppilaat jaetaan hitaasti ja nopeasti eteneviin. Niissä kyllä käydään samat sisällöt läpi ja pidetään samat kokeet.
Mutta onpa hämmästyttävää, että tämä murehduttaa sinua jo kahdeksan kuukautta ennen kuin lapsi edes menee yläkouluun. Heh. Onko tilanne tosiaan noin huolestuttava?
Tämä. Ja lisäisin vielä, että lapsella alkaa murrosikä. Motivaatio matikan ( ja muihinkin oppiaineisiin) voi laskea. En sano, että näin tapahtuu, mutta näin voi tapahtua.
Saahan sen sitten lopetettua
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tunnut pitävän itsestään selvyytenä sitä, että lapsesi tarvitsee ylöspäin eriyttämistä edelleen. Valitettavasti nämä tarpeet useimmilta poistuvat yläkoulussa, kun asiat vaikeutuvat. Alakoulun matikka ei juuri vaadi erikoisempia lahjoja. Nopea peruslaskujen laskija ei välttämättä ole matemaattisesti varsinaisesti lahjakas. Luokanopettaja ei ole välttämättä edes kovin hyvä tunnistamaan lahjakkuutta, koska ei ole matematiikan asiantuntija eikä välttämättä osaa esimerkiksi antaa soveltavia tehtäviä. Usein se alakoulun eriyttäminen on vain lisää samankaltaisia mekaanisia tehtäviä nopealle laskijalle.
Lisäksi kun murrosiän kuohut alkavat, niin oppilaita usein lakkaa kiinnostamasta hikettää, jos ei ole ihan pakko. On aika tavallista, että ne alakoulun ysit ja kympit muuttuvat yläkoulussa kaseiksi ja seiskoiksi. Asia saattaa siis hyvinkin ratketa itsestään.
Lisäksi ei ole olemassa mitään sellaista asiaa kuin virallinen päätös ylöspäin eriyttämisestä, ellei sillä sitten tarkoiteta luokan yli hyppäämistä. Kaikille oppilaille voidaan kyllä tehdä oppimissuunnitelma, johon kirjataan omia tavoitteita ja keinoja, joilla niihin voidaan päästä. Oppimissuunnitelmat voidaan joko lakkauttaa yläkoulussa tai sitten niitä vuosittain päivitetään.
Monissa yläkouluissa on edelleen käytössä tasoryhmitys eli kasilla oppilaat jaetaan hitaasti ja nopeasti eteneviin. Niissä kyllä käydään samat sisällöt läpi ja pidetään samat kokeet.
Mutta onpa hämmästyttävää, että tämä murehduttaa sinua jo kahdeksan kuukautta ennen kuin lapsi edes menee yläkouluun. Heh. Onko tilanne tosiaan noin huolestuttava?
Tämä. Ja lisäisin vielä, että lapsella alkaa murrosikä. Motivaatio matikan ( ja muihinkin oppiaineisiin) voi laskea. En sano, että näin tapahtuu, mutta näin voi tapahtua.
Saahan sen sitten lopetettua
Minkä?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tunnut pitävän itsestään selvyytenä sitä, että lapsesi tarvitsee ylöspäin eriyttämistä edelleen. Valitettavasti nämä tarpeet useimmilta poistuvat yläkoulussa, kun asiat vaikeutuvat. Alakoulun matikka ei juuri vaadi erikoisempia lahjoja. Nopea peruslaskujen laskija ei välttämättä ole matemaattisesti varsinaisesti lahjakas. Luokanopettaja ei ole välttämättä edes kovin hyvä tunnistamaan lahjakkuutta, koska ei ole matematiikan asiantuntija eikä välttämättä osaa esimerkiksi antaa soveltavia tehtäviä. Usein se alakoulun eriyttäminen on vain lisää samankaltaisia mekaanisia tehtäviä nopealle laskijalle.
Lisäksi kun murrosiän kuohut alkavat, niin oppilaita usein lakkaa kiinnostamasta hikettää, jos ei ole ihan pakko. On aika tavallista, että ne alakoulun ysit ja kympit muuttuvat yläkoulussa kaseiksi ja seiskoiksi. Asia saattaa siis hyvinkin ratketa itsestään.
Lisäksi ei ole olemassa mitään sellaista asiaa kuin virallinen päätös ylöspäin eriyttämisestä, ellei sillä sitten tarkoiteta luokan yli hyppäämistä. Kaikille oppilaille voidaan kyllä tehdä oppimissuunnitelma, johon kirjataan omia tavoitteita ja keinoja, joilla niihin voidaan päästä. Oppimissuunnitelmat voidaan joko lakkauttaa yläkoulussa tai sitten niitä vuosittain päivitetään.
Monissa yläkouluissa on edelleen käytössä tasoryhmitys eli kasilla oppilaat jaetaan hitaasti ja nopeasti eteneviin. Niissä kyllä käydään samat sisällöt läpi ja pidetään samat kokeet.
Mutta onpa hämmästyttävää, että tämä murehduttaa sinua jo kahdeksan kuukautta ennen kuin lapsi edes menee yläkouluun. Heh. Onko tilanne tosiaan noin huolestuttava?
Tämä. Ja lisäisin vielä, että lapsella alkaa murrosikä. Motivaatio matikan ( ja muihinkin oppiaineisiin) voi laskea. En sano, että näin tapahtuu, mutta näin voi tapahtua.
Saahan sen sitten lopetettua
Minkä?
No sen eriyttämisen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tunnut pitävän itsestään selvyytenä sitä, että lapsesi tarvitsee ylöspäin eriyttämistä edelleen. Valitettavasti nämä tarpeet useimmilta poistuvat yläkoulussa, kun asiat vaikeutuvat. Alakoulun matikka ei juuri vaadi erikoisempia lahjoja. Nopea peruslaskujen laskija ei välttämättä ole matemaattisesti varsinaisesti lahjakas. Luokanopettaja ei ole välttämättä edes kovin hyvä tunnistamaan lahjakkuutta, koska ei ole matematiikan asiantuntija eikä välttämättä osaa esimerkiksi antaa soveltavia tehtäviä. Usein se alakoulun eriyttäminen on vain lisää samankaltaisia mekaanisia tehtäviä nopealle laskijalle.
Lisäksi kun murrosiän kuohut alkavat, niin oppilaita usein lakkaa kiinnostamasta hikettää, jos ei ole ihan pakko. On aika tavallista, että ne alakoulun ysit ja kympit muuttuvat yläkoulussa kaseiksi ja seiskoiksi. Asia saattaa siis hyvinkin ratketa itsestään.
Lisäksi ei ole olemassa mitään sellaista asiaa kuin virallinen päätös ylöspäin eriyttämisestä, ellei sillä sitten tarkoiteta luokan yli hyppäämistä. Kaikille oppilaille voidaan kyllä tehdä oppimissuunnitelma, johon kirjataan omia tavoitteita ja keinoja, joilla niihin voidaan päästä. Oppimissuunnitelmat voidaan joko lakkauttaa yläkoulussa tai sitten niitä vuosittain päivitetään.
Monissa yläkouluissa on edelleen käytössä tasoryhmitys eli kasilla oppilaat jaetaan hitaasti ja nopeasti eteneviin. Niissä kyllä käydään samat sisällöt läpi ja pidetään samat kokeet.
Mutta onpa hämmästyttävää, että tämä murehduttaa sinua jo kahdeksan kuukautta ennen kuin lapsi edes menee yläkouluun. Heh. Onko tilanne tosiaan noin huolestuttava?
Tämä. Ja lisäisin vielä, että lapsella alkaa murrosikä. Motivaatio matikan ( ja muihinkin oppiaineisiin) voi laskea. En sano, että näin tapahtuu, mutta näin voi tapahtua.
Saahan sen sitten lopetettua
Minkä?
No sen eriyttämisen.
En oikein ymmärrä mitä haet takaa. Ei yläkoulussa ole mitään eri luokkaa, johon jotkut ”paremmat” eriytetään. Kaikki opiskelevat yhdessä. Mun tyttären kirjasarjassa (Pointti) on joka kappaleesta sekä A-tehtävät ( = perustehtävät) ja B-tehtävät ( = haastavammat tehtävät). Oman fiiliksen mukaan lapsi itse päättää mitä tehtäviä haluaa tehdä. Sen lisäksi opettaja antaa kyllä lisää haasteita, jos sellaisiin on tarvetta.
Vierailija kirjoitti:
Mun lasten luokalla oli poika, joka oli matemaatisesti älyttömän lahjakas ja muissakin aineissa hyvä. Sanon lasteni, koska hän oli aluksi hetken kuopukseni kanssa 1. luokalla mutta siirtyi hyvin nopeasti esikoiseni kanssa samalle luokalle 2. luokalle.
Pikkuhiljaa muiden aineiden osalta tasaantui, mutta matematiikassa oli yhä edelleen valovuosia edellä muita. Hänellä kävi 6. luokalla yliopistolta matematiikanopettaja ja tietääkseni sama jatkui yläkoulussa. Minä en tiedä miten tämä järjestyi.
Nyt hän on lukioikäinen, näyttäisi päässeen sisään huippulukioon ja googlettamalla nimen löytyy erilaisten matematiikkakilpailujen voittajana.
Mutta tässä taitaa olla kyseessä poikkeuslahjakkuus, ei pelkästään hyvä matikassa.
Olen opettanut parikymmentä vuotta isoilla yläasteilla eikä ole moista tullut vastaan. Suhtaudun siis varsin skeptisesti siihen, että joku nyt ilman muuta kipeästi kaipaisi ylöspäin eriyttämistä.
On hyvin harvinaista, että opsin mukaisissa tavoitteissa ei olisi murrosikäiselle riittävästi haastetta. Usein suurin hankaluus on siinä, että toiset ovat nopeampia kuin toiset. Nopeus on kuitenkin eri asia kuin kyky ja halu omaksua syvällisempiä sisältöjä.
Jos oppilas saa ilman työntekoa matikasta kymppejä ja ilmaisee omaa kiinnostusta ja motivaatiota opiskella enemmän, ihan varmasti siihen järjestetään mahdollisuus, kuten kertomassasi esimerkkitapauksessa. Tuollainen lahjakkuus on kuitenkin erittäin harvinaista.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tunnut pitävän itsestään selvyytenä sitä, että lapsesi tarvitsee ylöspäin eriyttämistä edelleen. Valitettavasti nämä tarpeet useimmilta poistuvat yläkoulussa, kun asiat vaikeutuvat. Alakoulun matikka ei juuri vaadi erikoisempia lahjoja. Nopea peruslaskujen laskija ei välttämättä ole matemaattisesti varsinaisesti lahjakas. Luokanopettaja ei ole välttämättä edes kovin hyvä tunnistamaan lahjakkuutta, koska ei ole matematiikan asiantuntija eikä välttämättä osaa esimerkiksi antaa soveltavia tehtäviä. Usein se alakoulun eriyttäminen on vain lisää samankaltaisia mekaanisia tehtäviä nopealle laskijalle.
Lisäksi kun murrosiän kuohut alkavat, niin oppilaita usein lakkaa kiinnostamasta hikettää, jos ei ole ihan pakko. On aika tavallista, että ne alakoulun ysit ja kympit muuttuvat yläkoulussa kaseiksi ja seiskoiksi. Asia saattaa siis hyvinkin ratketa itsestään.
Lisäksi ei ole olemassa mitään sellaista asiaa kuin virallinen päätös ylöspäin eriyttämisestä, ellei sillä sitten tarkoiteta luokan yli hyppäämistä. Kaikille oppilaille voidaan kyllä tehdä oppimissuunnitelma, johon kirjataan omia tavoitteita ja keinoja, joilla niihin voidaan päästä. Oppimissuunnitelmat voidaan joko lakkauttaa yläkoulussa tai sitten niitä vuosittain päivitetään.
Monissa yläkouluissa on edelleen käytössä tasoryhmitys eli kasilla oppilaat jaetaan hitaasti ja nopeasti eteneviin. Niissä kyllä käydään samat sisällöt läpi ja pidetään samat kokeet.
Mutta onpa hämmästyttävää, että tämä murehduttaa sinua jo kahdeksan kuukautta ennen kuin lapsi edes menee yläkouluun. Heh. Onko tilanne tosiaan noin huolestuttava?
Tämä. Ja lisäisin vielä, että lapsella alkaa murrosikä. Motivaatio matikan ( ja muihinkin oppiaineisiin) voi laskea. En sano, että näin tapahtuu, mutta näin voi tapahtua.
Saahan sen sitten lopetettua
Minkä?
No sen eriyttämisen.
En oikein ymmärrä mitä haet takaa. Ei yläkoulussa ole mitään eri luokkaa, johon jotkut ”paremmat” eriytetään. Kaikki opiskelevat yhdessä. Mun tyttären kirjasarjassa (Pointti) on joka kappaleesta sekä A-tehtävät ( = perustehtävät) ja B-tehtävät ( = haastavammat tehtävät). Oman fiiliksen mukaan lapsi itse päättää mitä tehtäviä haluaa tehdä. Sen lisäksi opettaja antaa kyllä lisää haasteita, jos sellaisiin on tarvetta.
Opetuksen voi eriyttää alaspäin ja ylöspäin.
Sitten jos ei se ylöspäin eriyttäminen enää maistu niin sen sitten vaan lopettaa.
T. äiti ja ope
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tunnut pitävän itsestään selvyytenä sitä, että lapsesi tarvitsee ylöspäin eriyttämistä edelleen. Valitettavasti nämä tarpeet useimmilta poistuvat yläkoulussa, kun asiat vaikeutuvat. Alakoulun matikka ei juuri vaadi erikoisempia lahjoja. Nopea peruslaskujen laskija ei välttämättä ole matemaattisesti varsinaisesti lahjakas. Luokanopettaja ei ole välttämättä edes kovin hyvä tunnistamaan lahjakkuutta, koska ei ole matematiikan asiantuntija eikä välttämättä osaa esimerkiksi antaa soveltavia tehtäviä. Usein se alakoulun eriyttäminen on vain lisää samankaltaisia mekaanisia tehtäviä nopealle laskijalle.
Lisäksi kun murrosiän kuohut alkavat, niin oppilaita usein lakkaa kiinnostamasta hikettää, jos ei ole ihan pakko. On aika tavallista, että ne alakoulun ysit ja kympit muuttuvat yläkoulussa kaseiksi ja seiskoiksi. Asia saattaa siis hyvinkin ratketa itsestään.
Lisäksi ei ole olemassa mitään sellaista asiaa kuin virallinen päätös ylöspäin eriyttämisestä, ellei sillä sitten tarkoiteta luokan yli hyppäämistä. Kaikille oppilaille voidaan kyllä tehdä oppimissuunnitelma, johon kirjataan omia tavoitteita ja keinoja, joilla niihin voidaan päästä. Oppimissuunnitelmat voidaan joko lakkauttaa yläkoulussa tai sitten niitä vuosittain päivitetään.
Monissa yläkouluissa on edelleen käytössä tasoryhmitys eli kasilla oppilaat jaetaan hitaasti ja nopeasti eteneviin. Niissä kyllä käydään samat sisällöt läpi ja pidetään samat kokeet.
Mutta onpa hämmästyttävää, että tämä murehduttaa sinua jo kahdeksan kuukautta ennen kuin lapsi edes menee yläkouluun. Heh. Onko tilanne tosiaan noin huolestuttava?
Tämä. Ja lisäisin vielä, että lapsella alkaa murrosikä. Motivaatio matikan ( ja muihinkin oppiaineisiin) voi laskea. En sano, että näin tapahtuu, mutta näin voi tapahtua.
Saahan sen sitten lopetettua
Minkä?
No sen eriyttämisen.
En oikein ymmärrä mitä haet takaa. Ei yläkoulussa ole mitään eri luokkaa, johon jotkut ”paremmat” eriytetään. Kaikki opiskelevat yhdessä. Mun tyttären kirjasarjassa (Pointti) on joka kappaleesta sekä A-tehtävät ( = perustehtävät) ja B-tehtävät ( = haastavammat tehtävät). Oman fiiliksen mukaan lapsi itse päättää mitä tehtäviä haluaa tehdä. Sen lisäksi opettaja antaa kyllä lisää haasteita, jos sellaisiin on tarvetta.
Kyllä niitä puhtaita matikkaluokkiakin on yläkouluissa. Ja joissakin kouluissa on sekaluokissa opiskelevillekin räätälöityä ylöspäin eriytettyä opetusta esim matikassa tai englannissa.
Ja opettajan ihan perusammattitaitoon kuuluu eriyttää opetusta, jos on tarvis.
Miksei hae matikkapainotteiselle luokalle?