Entiset elämät

Oletteko muistaneet aina, vai tuliko muistot milloin? Millaisissa tilanteissa?

En muista mitään, mutta usein myötätuntoisuus jotakin ihan käsittämätöntä ja tässä elämässä tuntematonta elämänkohtaloa tai -tilannetta kohtaan (siis tässä tilanteessa olevaa ihmistä kohtaan) saa ajattelemaan: kuin olisin kokenut tuon itse.

Myös se tuttuus joidenkin kanssa ensinäkemältä.

Ja se, mitä omat pienet lapset ovat sanoneet 2-vuotiaina.

Aikuisena noita on turha miettiä muistojen radolla. Aidot muistot on tosi tosi pienillä lapsilla ja alkavat kadota viimeistään kouluiässä. Tämä havaittu siinä jenkkiläisessä tutkimuslaitoksessa. Edesmennyt Dr Ian Stephenson et al.

Joissain paikoissa (juna-asema, kirkko) näen ne sellaisina mitä ovat joskus (ehkä 1890-1920-luvulla) olleet. Sitten havahdun tähän päivään.

Välillä koen suunnatonta kaipuuta kun näen tuon ajan kuvia. Lähinnä paikoista, joissa ehkä tunnistan olleeni.

Kerran oltiin menossa vuokramökille, ja sinne menevällä tiellä tuli vahva olo, että tuttu tie. Myöhemmin selvisi, että isoäitini isoäiti oli asunut siellä (en tiennyt, eikä oltu ikinä käyty)

harhaisten kokoontumisajot näköjään alkaa, poistuntakavasemmalle

Entinen elämäni oli pakonomaista juomista - sitten menin AA:han ja synnyin siellä uudestaan - kiitos Korkeimman Voiman!

Jo lapsena tiesin outoja asioita, monet asiat luonnossa tuntuivat tutulta, ja puhuin outoja. Muistan, että tunsin välillä olevani aikuinen lapsen ruumiissa. Minua kohdeltiin toki lapsena, ja jotenkin sitä jäi rooliin jonka hyväksyi. Se vanha sielu isolta osin katosi. Mutta edelleen muistan muistoja, joita lapsenakin. Muistan jopa muutaman asian ennen syntymääni. Tämä elämä oli valinta. Päätin haluta vielä kerran.

sikstso frenikot kokkoontu!!!!!!!!!!! OTAKA LÄKKEENE!!!!!!!! HRÖHÖT!!"

mitenssssssss toi lääkitys?

Lukekaa Reima Kampmanin kirjat niin menee usko moiseen huuhaaseen teiltäkin...

Vierailija kirjoitti:

harhaisten kokoontumisajot näköjään alkaa, poistuntakavasemmalle

He he, no kiitos ilmoituksesta. Tervemenoa! Älä tule takaisin :)

En ole edes varma uskonko oikeasti edellisiin elämiin, eli että onko nämä pelkkää fantasiointia vai muistoja entisistä elämistä, mutta seuraavanlaisia on itsekseen tullut:

- Ahdistun ihan valtavasti eläimille tehtävistä lääketieteellisistä operaatioista, mutta jostain syystä silti ikään kuin tiedän paljon niistä ja anatomiasta yleensä. Ihan kuin olisin joskus tehnyt jotain eläinkokeita, joita nykyisin pidän hyvin julmina. Ekan kerran tämä tuli jo lapsena, kun tuli joku ohjelma jossa tehtiin leikkausta koiralle. Valtava ahdistus, mutta samaan aikaan ikään kuin kiinnostus, mieleni kommentoi sellaisia anatomian yksityiskohtia joita en tietoisesti edes tuntenut ja arvosteli leikkaus- ja ompelutekniikkaa.

- Kyproksella matkalla kerran erittäin voimakas olo, että olen tullut kotiin. Muistin myös eräässä kaupungissa tiettyjä paikkoja joissa en ollut käynyt koskaan ennen. 

- Joskus minulla tulee olo, että olen monen pienen lapsen erittäin köyhä yksinhuoltajaäiti köyhässä maassa. Siis niin köyhän että lasten täytyy kerjätä että elämme. Silti olen näissä mielikuvissa jotenkin tosi onnellinen, ihan vaan jos ei juuri sillä hetkellä ole itsellä eikä lapsilla nälkä. Ja sitten häpeän, koska nykyisessä tosielämässä on vaurautta, mutta silti en ole onnellinen.

Koska mitään entisiä elämiä ei ole olemassa, niin suvaitsette varmasti sen että en ota teitä vakavasti.

Miksi teidän pitää aina sabotoida nämä ketjut, noilla tosi hauskoilla, kuluneilla, vitseillä?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

harhaisten kokoontumisajot näköjään alkaa, poistuntakavasemmalle

He he, no kiitos ilmoituksesta. Tervemenoa! Älä tule takaisin :)

Ainakaan tässä elämässä :D