Mikä lause olisi auttanut sinua väsynyt äiti?
Hei,
Hieman erikoinen kysymys, mutta tuollaista olisin kysynyt foorumin käyttäjiltä kuin
Mikä lause tai sanat olisi auttanut ja lohduttanut sinua, joka väsyneenä/uupuneena hoitaa 0-1v lasta.
Haen siis jotain sanaa tai lausetta, sanottuna tai kirjoitettuna.
Olisin todella kiitollinen lasten äitien ja isien kokemuksista.
Kiitos.
Kommentit (14)
”Voi sinua. Hyvin sä vedät.”
Sain sitten äidiltäni ruutuvihon joka oli kirjattu täyteen kaikkea mahdollista, jonka olin tehnyt väärin tai puutteellisesti.
Nyt on helppoa, mutta 20 vuoden päästä on piru irti ja hullut kumppanit sekoittaa koko suvun elämän
" Ei olisi kannattanut tehdä niitä lapsia."
"Mene nukkumaan, niin mä työnnän vauvaa vaunuissa ulkona"
"Tuon lounasta, mitä haluat?"
Mitä ei:
-kaikki neuvot, ellei neuvoa suoraan pyydetä
Ihan sama, mitä olisi sanottu viestinä tai puhelimessa. Minä olisi kaivannut seuraa, seuraa ja vielä kerran seuraa. Kavereita tai sukulaisia kävi kylässä noin kerran kuussa ja mies oli lapsen ensimmäisen elinvuoden suureksi osaksi reissuhommissa, eli saatoin olla koko arkiviikon yksin lapsen kanssa.
Yritin itse kutsua ystäviä käymään, niinkin paljon, että lopulta pistin itselle muistiin, että ketä kysyin viimeksi, etten koko aikaa samaa ihmistä kinua. Kävin myös perhekerhossa kerran viikossa jne, mutta ei se paljoa auttanut.
Välit ei ystäviin katkennut, mutta kyllä tuo aika on vienyt uskoa siihen, että lähipiiriin voisi luottaa.
Eli lyhyesti: minä olisin halunnut seuraa, vaikka vain istumaan viereen sohvalle ja arvostelemaan televisio-ohjelmia.
Vierailija kirjoitti:
Ihan sama, mitä olisi sanottu viestinä tai puhelimessa. Minä olisi kaivannut seuraa, seuraa ja vielä kerran seuraa. Kavereita tai sukulaisia kävi kylässä noin kerran kuussa ja mies oli lapsen ensimmäisen elinvuoden suureksi osaksi reissuhommissa, eli saatoin olla koko arkiviikon yksin lapsen kanssa.
Yritin itse kutsua ystäviä käymään, niinkin paljon, että lopulta pistin itselle muistiin, että ketä kysyin viimeksi, etten koko aikaa samaa ihmistä kinua. Kävin myös perhekerhossa kerran viikossa jne, mutta ei se paljoa auttanut.
Välit ei ystäviin katkennut, mutta kyllä tuo aika on vienyt uskoa siihen, että lähipiiriin voisi luottaa.
Eli lyhyesti: minä olisin halunnut seuraa, vaikka vain istumaan viereen sohvalle ja arvostelemaan televisio-ohjelmia.
Ja voisin vastata kyllä sun kysymykseenkin. Eli osoita empatiaa, sano että toinen jaksaa hyvin, vaikka on väsynyt. Tuo aiempi "Voi sinua" olisi hyvä aloitus.
"Ootko kotona jos tuun käymään kahvilla"
Mies 12h töissä, joten aikuinen seura näin iltasin olis enemmän kun jees. Mutta ehkä kerran kahdessa kk joku käy. :(
Jaksa vaan, se helpottaa 20 vuoden päästä ihan varmasti.
Hei,
Täällähän on tullut huimasti vastauksia ja pointteja mitä ei välttämättä osaa ottaa huomioon. Vähän näköjään tilanne kohtaista, mikä auttaisi 🤔
Kiitos kaikille kokemusten ja ehdotusten kertomisesta.
Lisääkin voi toki kertoa 😊
Voisin olla joskus tarvittaessa lastenvahtina pari tuntia.
Seuraa ja joutavia puheluita joo, mutta usein huomasin kaipaavani kiitosta koko "työstä". Että joku olisi sanonut että teen asiat oikein ja hyvin vedän, eikä aina vaan ehdotuksia - vaikkakin hyvillä aikeilla esitettynä - miten voi tehdä toisin.
”Kerrothan jos voin olla avuksi, tueksi tai seuraksi. Autan mielelläni ihan kaikessa.”
”Hyvin sä vedät. Jos annat vauvalle ruokaa, rakkautta, lämpöä ja turvaa, olet täydellinen äiti. Se riittää.”
”Pyydä apua lähipiiriltä suoraan ja reilusti. Joku saattaisi haluta auttaa, muttei tohdi tarjota apua.”
”Happy mama, happy baby. Pidä extrahyvä huoli omasta hyvinvoinnistasi. Hemmottele itseäsi ja vauvaasi vaikka joka päivä. Anna vauva myös isän hoitoon ja ota omaa aikaa, tarvitset sitä.”
”Katsottaisko joku hyvä komedia yhdessä? Syödään jätskiä, lakataan varpaankynnet ja luetaan hömppälehtiä.”
"On suuri rikkaus, kun lapsella on ympärillään iso joukko välittäviä aikuisia."
Toki tämä ei ole relevantti lause jos ei ole ketään avuksi. Mutta avun hyväksyminen olisi se pointti.