Lempihahmo tuntemattomasta sotilaasta

En lakkaa nauramasta sille kohtaukselle vanhassa leffassa, missä Lammio yrittää esittää olevansa paljon selvempi kuin oikeasti on ja huojuu pussihousut jalassa jakelemassa suu tiukkana viivana ohjeita. Miten joku osaa niin hyvin näytellä humalaista, joka yrittää esittää olevansa selvä.

"Älä ota Lammio enempää ettei miuta ylennetä pian komppaniapäälliköksi" kun Rokka vli sille Lammion humalatilasta :D 

Vierailija kirjoitti:

Uusimassa tuntemattomassa on replikointi ja eleet niin tylsiä ja olemattomia ettei oikein kenestäkään jää erikoisempaa vaikutelmaa.

Pakko todeta, että uusversiot ovat kuraa. Murteita yrittävät näyttelijä paistavat näyttelijöinä kilometrien päähän. Murresanat ja kirjakieli eivät nivoudu yhteen, ei sitten millään.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Lammio. Kaikki eivät voineet olla "kivoja tyyppejä," vaan myös rajat asettavia johtajia tarvittiin.

Samoin Lammio, mutta ei suinkaan tuosta syystä vaan siitä, että hän kasvoi ihmisenä ja sotilaana. Ensin kekkanokkainen käskyttäjä, muutaman tulikasteen (ja rakkauden) jälkeen kouliutui sotilaaksi ja johtajaksi ja muutenkin ihan asiahemmoksi. Vai puhutaanko me samasta ihmisestä?

Luonnehdintasi kuulostaa Kariluodolta, joka oli alussa nuori kokematon upseeri. Kaatui myöhemmin.

Vierailija kirjoitti:

Surkein hahmo tässä oli Rahikainen, paras varmaan Kariluoto.

En tiedä, millainen Kariluoto kirjassa on, mutta Matti Raninin Kariluoto on IMO parempi.

Vierailija kirjoitti:

Eversti Kaarna.

Kapteeni.

Vierailija kirjoitti:

Viisvitonenhan se on se paras elokuvaversio. Siinä osuvimmat ovat Lahtinen, Lehto ja vähemmän mainittu Honkajoki, A. A.

Honkajoki, A A1

Vierailija kirjoitti:

Lyyti

oikein hyvä rooli suoritus ihmisestä jonka mies lähtee jo toiseen sotaan ja joka menettää talonsa kotinsa vierailla varkaille ja joka hoitaa lapsia lehmiä.Oikein hyvä.

Vierailija kirjoitti:

Vesalan puska parasta

Asenteesi kertoo että vihaat suomea ja Suomen itsenäisyyttä ja ihmisiä.

Se kissa.

Ei mikään. Paska kirja. Säälittävä ja läpinäkyvä yritys kopioida Hiljaista Länsirintamalla-kirjaa.

Hernekeitto se on, ei voi muuta. Vanha versio tietysti.

Lammio. Selkeän asiapainotteinen johtaja, tosin olisi tarvinnut muutaman ikävuoden lisää, että särmät olisi hioutuneet. Turha simputus pois.

Koskela hyvä esimerkki kierosta esimiehestä, joka kaveeraa muka alaistensa kanssa ja samalla alentuvasti huijaa heitä. Antaa käskyt sanomalla, että "välittää" käskyn. Näin pesee omat kätensä ja siirtää vastuun ylemmäs. Jos ei pysty seisomaan asioiden takana, ei pidä olla johtoasemassa.

Tämän tyypin esimiehet on työelämässä ikävimpiä. Ei voi luottaa.

Rokan Antti. On enempi meikäläisen tyyliin.

Lehto. On kirjassa syvempi ja sitä myöten kiinnostavampi hahmo kuin elokuvissa annetaan ymmärtää.

Lammion asenne asiakaspalvelutyössä on kohillaan! 💪

Vierailija kirjoitti:

Hietanen. Joka muuten EI p*nnut Veeruskaa!

Uudet lähteet, kuten Louhimiehen elokuva todistavat, että pani. Eiköhän parikymppiset nuoret paneskelleet myös sota-aikana, kun ei tiennyt, milloin henki lähtee, milloin on viimeinen kerta ja jääkö se ensimmäinenkin kerta saamatta. Väinö Linna vaikeni tästä, miksi?

Vierailija kirjoitti:

Lammion asenne asiakaspalvelutyössä on kohillaan! 💪

Lammio oli uusimmassa versiossa niin kiltti, että miesten asenne häntä kohtaan tuntui epäoikeudenmukaiselta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Lammion asenne asiakaspalvelutyössä on kohillaan! 💪

 

Lammio oli uusimmassa versiossa niin kiltti, että miesten asenne häntä kohtaan tuntui epäoikeudenmukaiselta.

Louhimies kuvasi Lammion lähinnä epävarmana, mistä syystä hän sitten kukkoili. Tosiasiassa Lammio ei ollut pätkääkään epävarma, vaan pataljoonan rohkeimpia upseereita, jolla myös oli munaa laittaa Lehto järjestykseen kun tämä alkoi varastaa valtion omaisuutta. Esim Koskela ei uskaltanut sanoa mitään edes vaikka Lehto ammuskeli sotavankeja. Ainoa missä Louhimies onnistui Lammion kohdalla, oli eläinrakkauden korostaminen. Lammiohan adoptoi itselleen kulkukoiran kirjassakin, jonka miehistö tosin hukutti lampeen.

Ps. parempikin ketju aiheesta löytyy täältä.

Vierailija kirjoitti:

Lammio. Selkeän asiapainotteinen johtaja, tosin olisi tarvinnut muutaman ikävuoden lisää, että särmät olisi hioutuneet. Turha simputus pois.

Koskela hyvä esimerkki kierosta esimiehestä, joka kaveeraa muka alaistensa kanssa ja samalla alentuvasti huijaa heitä. Antaa käskyt sanomalla, että "välittää" käskyn. Näin pesee omat kätensä ja siirtää vastuun ylemmäs. Jos ei pysty seisomaan asioiden takana, ei pidä olla johtoasemassa.

Tämän tyypin esimiehet on työelämässä ikävimpiä. Ei voi luottaa.

Juuri näin.  Koskelan tapainen vätys siirtää vastuun alaisilleen.  Homma toimii vielä jotenkin jos ne alaiset osaa tunnistaa "asialliset hommat", mutta ei toimi vähääkään jos enemmän kiinnostaa se ellun kanailu.   Käytännössä johtaa tilanteeseen jossa ne muutamat tunnolliset joutuu kantamaan koko taakan, lusmujen lusmuillessa ja esimiehen vetäytyessä jonnekin taka-alalle.

Miehet seurasi sellaisia johtajia, jotka johtivat esimerkillä ja nauttivat heidän luottamusta - Lammion tyyppinen ei sellainen, ainakaan sotatietokirjallisuuden pohjalta, olisi ollut. Vaiteliaan Villen tyyppinen sen sijaan johti täysin esimerkillä, antoi siimaa, mutta piti kiinni ylempää annetuista määräyksistä.

Itsellä Vanhassa parhaat: Lehto, Vanhala, Koskela

Uudessa: Koskela 

Muutoin uusi on liian ponneton, eikä anna hyvää kuvaa alun innostuksesta ja taisteluhengestä sekä loppua kohti matelevasta lamaantumisesta ja siirtymisestä vain selviytymiseen - jotka vanhassa on saatu hyvin tuotua esiin.