Lue keskustelun säännöt.
Kun koiran luonne ei vastaa rotukuvausta juuri ollenkaan
06.01.2019 |
Itsellä tällainen koira. Piti olla leppoisa sylikoira, joka on iloinen ja sosiaalinen, mutta onkin hyvin omapäinen räksyttäjä, joka mielellään yritti varsinkin alussa ottaa johtajuutta. Kovalla työllä saimme tämän kitkettyä, mutta omapäinen luonne on siellä pohjalla kyllä edelleenkin piilevänä, eikä koira ole kovin sosiaalinenkaan. Viihtyy omissa oloissaan, tulee syliin kun itseään huvittaa ja ei pidä oikein muista ihmisistä tai koirista. Luonne oli tällainen heti pennusta lähtien, vaikka miten sosiaalistettiin. Mutta siihen on jo totuttu, enkä koiraa vaihtaisi. Alkuvaiheessa tämä oli vaan aikamoinen shokki, kun odotti ihan erilaista koiraa.
Muilla vastaavia kokemuksia?
Kommentit (18)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Queenslandin kuvernöörillä tai vastaavalla on ”seremonialoirana” koira, josta piti tulla poliisikoira. Vaan eipä tullut, kun oli liian hyväntahtoinen ja pehmeä kaveri.
Vierailija kirjoitti:
No voi voi.
Mitä voi voita siinä on, kun olen lopulta kuitenkin tyytyväinen koiraani? Ihmettelin vain, että luonne voi olla noinkin voimakkaasti erilainen, kuin mitä rotumääritelmissä sanotaan. Tiedän, että koirat ovat yksilöitä ja tämä tosiaan on. Tykkään koirastani, ei siitä ole kyse. Kiinnosti vain, että onko muilla samanlaisia ylläreitä?
Meidän koiran rodun piti olla perhe-/lapsiystävällinen rotu. Mitä vielä. On niin yhden ihmisen koira kuin vain olla voi. Tekisi laumanjohtajan eteen kaikkensa, muilla perheenjäsenillä ei ole mitään väliä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Mitä rotua
Villakoira.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mitä rotua
Villakoira.
Villakoira ei ole sylikoira...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kaikenkokoiset villakoirat tunnetaan eräänä maailman älykkäimmistä koiraroduista. Se ei kuitenkaan ole välttämättä helpoimmin koulutettavia rotuja, sillä se oppii tilaisuuden tullen manipuloimaan ohjaajaansa ja voi käyttää kekseliäisyyttään ei-toivottuihin tarkoituksiin.
Villakoira on tyypillisesti myös vilkas, energinen, leikkisä ja miellyttämisenhaluinen. Hyvin ihmiskeskeisenä rotuna villakoira kiintyy helposti ihmisiin ja on usein avoimen seurallinen myös tuntemattomien seurassa, mutta tähän voi liittyä myös taipumus eroahdistukseen.
Villakoira on energinen ja se vaatii kohtalaisesti liikuntaa ja etenkin ajattelua vaativaa aktivointia kuten temppujen harjoittelua tai hajutyöskentelyä. Hyväkuntoinen mutta turhautunut villakoira voi kehittää huonoja tapoja.
Villakoira sopii liikunnallisena ja älykkäänä koirana hyvin esimerkiksi agilityyn ja tokoon. Rodussa esiintyy paikoitellen myös metsästyskäyttöön sopivaa noutajaviettiä. Joitain villakoiria on koulutettu suojeluskoiriksi ja palveluskoiriksi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mitä rotua
Villakoira.
Villakoira ei ole sylikoira...
No meillä oli tällainen ja eihän tuo mitään muuta tehnytkään kun oli sylissä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Hyväksy koirasi.
Etkö osaa lukea?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
No meillä on koira, joka rotumääritelmän mukaan on oman väen koira eikä siedä muita koiria, varsinkaan samaa sukupuolta. Vahtiviettiä ja kovaa paimentamista piti olla luvassa myös.
Tämä yksilö rrrrrakastaa kaikkia ihmisiä ja melkein kaikkia koiria ja käyttäytyy kolme vuotiaanakin vielä niin että monet luulee pennuksi. Rohkea kyllä niin kuin pitikin olla mutta joten eipä tuo sosiaalisuus huono asia ole.
Tarkasta koirasi huolellisesti ja valmistaudu pakenemaan. Se saattaa nimittäin olla Kiinalainen leijona!!!!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
mulla on ollu villakoira.. Se oli kääpiövillakoira, ja tosi kova räksyttämään, plus vähän aggressiivinen. Esim suuttu helposti .. Oli tosi aktiivinen ja villikin, etenki nuoruudessa. Eli tosi paljon kaipas etenki leikkimistä ja pallon hakuu yms yms... Haukku aina kaikelle, jokaiselle äänelle, jos joku tuli ovesta sisään, kunnon kimee räksytys kesti 5 minuuttia. Haukku koirille ja ihmisille.... Oli periaatteessa kiltti, koska ei tienny et näykkiminen sattuu (kai).... Sitäki kitkettiin siitä, mutta ei sitäkään saatu täysin kitkettyä. ja se oli niin pieni ettei siit sen pahempia jälkiä onneks tullu vaikka sattukin.
Aika omapäinen myös......
Sit on myös ollu hetken yks pieni koirarotu, mut elämäntilanteen vuoks jouduin antaa toiseen perheeseen. Siitä näki et siit on tulossa extra energinen koira, joka tarvii aktiviteettii 247. oli aika peloton, ja myös haukku jonkin verran.
nyt sileekarvanen pitkäkarvanen mäyräkoira... ei oikeen vahtiviettiä, haukkuu äärimmäisen harvoin, muutaman haukun jollekki toiselle koiralle.. välttelee muita koiria useimmiten, etenki alussa. joskus saattaa nuuhkia tuntemattomia koiria, mut useimmiten ei jaksa tutustua ollenkaan. :D rakastaa perheenjäseniään... mieluiten vaan makoilee ja on rapsuteltavana. :DD ei oo koskaan purru. :D ei tykkää hakea palloa tms, toisinku villakoira.
Kuule ap, noin se on aina. Koira on sukulinjansa perimän ja ympäristön vaikutuksen yhdistelmä, ja totta kai yksilö, ei mikään elävä muunnos keskimääräisestä rotukuvauksesta. Elävistä eläimistä kun kumminkin puhutaan, jokaisen geenistö on erilainen.
Sitten jos joskus aletaan kloonata lemmikkejä, voi saada varmuudella tietynluontoisia koiria. Siihen asti ei luulisi kenenkään kauheasti yllättyvän tuollaisesta vaihtelusta.
Tuon takia suositellaan olemaan pentujen kanssa pidemmän aikaa, että pesueesta löytyy se itselle sopivin vaihtoehto. Toki ei aina mahdollista, mutta siinä temmellyksessä jo saa viitteitä, millaisen koiran on hankkimassa. Ne rotumääritelmät on yleismaailmallisia, suuntaa-antavia. Ei ole se ja sama, ostaako kultaisennoutajan vai chihuahuan.
No voi voi.