Miten mielialalääkkeet vaikuttavat tunteisiin?

Exäni äiti, joka on perusluonteeltaan vilkas, tunteellinen ja ulospäinsuuntautunut (tunnen hänet vuosien takaa), muuttui mielialalääkkeet saatuaan apaattiseksi, ilmeettömäksi ja passiiviseksi. Kaikilla ei toki tapahdu näin rajua persoonallisuuden muutosta mutta sen mahdollisuudesta on hyvä olla tietoinen.

Onko sinulta otettu kilpirauhasarvot? Kilpirauhasen vajaatoiminta oireilee usein samoilla tavoin kuin masennus. Varsinkin tuo "mikään ei tunnu miltään ja kaikki on paskaa paitsi kusi" on hyvin yleistä hoitamattomassa kilpparin vajaatoiminnassa.

Niinku sanoitkin, ne laimentaa kaikkia tunteita, myös niitä ilon, jännityksen ja intohimon tunteita. Kaikesta tulee semmosta tasaista puuroa. Ei tunne oikeasti elävänsä. En henkilökohtaisesti suosittele niitä kenellekään.

Vaikutat väsyneeltä, lamaantuneelta ja turralta. Sanoit, ettei aina voi vain nukkuakaan. Nukutko liikaa? Pitäisiköhän sinun ulkoilla ja liikkua enemmän? Se auttoi mulla vastaavaan olotilaan.

Kiinnitä huomiota myös ruokavalioon: lisää veden juontia reippaasti, syö tuoreidäta kasviksia ja käytä vitamiineja. En olisi uskonut miten suuri vaikutus näillä on henkiseen hyvinvointiin. Varsinkin vitamiineja pidin lähestulkoon keinotekoisina piristeinä, kunnes annoin niille mahdollisuuden. Käytän useita eri vitamiinivalmisteita - yhdestä purkista ei vielä saa suurtakaan hyötyä.

mulla sopiva lääkitys palautti värit elämään. ennen olin monta kertaa viikossa suunnattoman ahdistuksen vallassa, makasin sängyssä ja itkin.. mitään positiivista en tuntenut ikinä. nyt on tasaisempi olo ja tunnen jopa iloa ja kiitollisuutta. olin kovin lääkevastainen mutta lopulta päätin kokeilla kun en vaan enää jaksanut sitä loputonta tuskaa.. ja näköjään olen sitten yksi niistä joille lääkitys sopii hyvin.

Terapia. Terveet elämäntavat . Ravitseva ruoka . Kasvikset jne. Liikunta. Musiikki. Kirjat jne. Ystävät jos niitä on.

Ei ne mielialalääkkeet ainakaan negatiivisesti ole mulla tunteisiin vaikuttaneet. Ilman lääkkeitä olin koko ajan ahdistunut ja ärtyinen jne. Lääkkeiden avulla helpompi olla tyyni. Ainakin ihmisten kanssa olen tullut mielestäni huomattavasti paremmin juttuun lääkkeiden kanssa kuin ilman lääkeitä.

Minä nautin seksistä ennen ssri -lääkkeitä, masentuneenakin.

Lääkkeet auttavat ehkä sen ekat 6 viikkoa masennukseen. Sen jälkeen joillakin vai kroonistavat masennuksen.

Ei ne ole mitään onnellisuuspillereitä.

Ehkä joku, joka on niin itsetuhoinen, että on hyppäämässä junan alle, saa niistä avun ensihätään, mutta yleiseen "mikään ei kiinnosta" olotilaan niitä ei kannata ottaa aivokemiaa pilaamaan, vaan yrittää ottaa itse vastuun elintavoistaan, ruokavaliostaan, mennä terapiaan ja selvittää hormonitasoja, stressin määrää , unen laatua ja suoliston kuntoa.

Nyt vuosia ollut ilman lääkkeitä, mikään ei oikeastaan tunnu miltään eikä se seksi.

Ennen lääkkeitä tosiaan tuntui.

Kadun että ikinä otin lääkkeet , eivät ne koskaan edes auttaneet.

Olisin tarvinnut terapiaa, hoitoa ravitsemukseen syömishäiriön takia ja ystäviä.

Hyvä jos joitakin auttaa, mutta ensin pitäisi tarjota muuta apua kuten terapiaa, ravitsemusterapiaa, vertaisryhmiä, fysioterapiaa yms. Kokonaisvaltaista hoitoa.

Mutta kallistahan se on.

Itsellä diagnoosina ahdistuneisuushäiriö ja sosiaaliset pelot. Lääkkeet ovat auttaneet tekemään minusta toimintakykyisemmän. En pelkää ja ahdistu niin paljon, ennen pelkkä kaupassakäynti oli vaikeaa. Autolla ajaminen tai esiintyminen ihmisten edessä olisi saanut minut pyörtymään. Lääkkeet auttavat näihin pelkoihin täydellisesti. Vieläkin jännitän, mutten enää lamaannu pelosta. Latistaa tietysti myös vähän positiviisiakin tunteita, mutta vaakakupissa toimintakyvyn palautuminen (=arkielämässä pärjääminen) merkkaa paljon enemmän.