Ystävälläni diagnosoitiin epävakaa persoonallisuus – te, joilla tämä on, kertokaa jotain hyödyllistä!

Todennäköisesti moni trolli innostuu vastaamaan tähän.

Vierailija kirjoitti:

Todennäköisesti moni trolli innostuu vastaamaan tähän.

No, siinähän länkyttävät!

Ap

Hyvä tuuri olisi tarpeen jatkossa. Ei liian stressaava peruselämä ja pari reilua kaveria. Kumppani, jos sellainen on, pitäisi olla vakaa. Ei missään tapauksessa kusettaja, manipuloija jne. Mahdollisimman säännöllinen elämä..

Vierailija kirjoitti:

Hyvä tuuri olisi tarpeen jatkossa. Ei liian stressaava peruselämä ja pari reilua kaveria. Kumppani, jos sellainen on, pitäisi olla vakaa. Ei missään tapauksessa kusettaja, manipuloija jne. Mahdollisimman säännöllinen elämä..

Ei, tarkoitin, että mulle niitä neuvoja, ei hänelle! En mä aio häntä lähteä neuvomaan elämässään, aikuista ihmistä.

Ap

Ihanaa, että olet jaksanut pysyä ystäväsi rinnalla, vaikka varmaan aika rankkaakin täytyy välillä olla. Epävakaat voivat kuitenkin olla parhaimmillaan mitä lojaaleimpia ystäviä. :) T. Itsekin epävakaa ilman yhtään ystävää

Ei se diagnoosi mitään muuta, persoona on mikä on ja aikuisiällä tuo häiriö tuskin enää räjähtää käsiin sen kummemmin kuin tähänkään asti, ellei tule jotain muuta kriisiä, joka laukaisee hankalampaa oireilua. Pärjäät varmaan ystäväsi kanssa jatkossa samalla tavalla kuin olet tähänkin asti pärjännyt.

Minulla on ollut epävakaasta persoonallisuudesta kärsivä ystävä, joka kävi pitkän päiväsairaalahoidon. Hyvä tyyppi, mutta toisen ongelmat kuormittivat välillä aika paljon. Yhteydenpito jäi, kun usein ystävä ei paniikkikohtausten takia päässyt tapaamaan tai sitten unohti tapaamisia.

Vierailija kirjoitti:

Ihanaa, että olet jaksanut pysyä ystäväsi rinnalla, vaikka varmaan aika rankkaakin täytyy välillä olla. Epävakaat voivat kuitenkin olla parhaimmillaan mitä lojaaleimpia ystäviä. :) T. Itsekin epävakaa ilman yhtään ystävää

Meillä ei ole ystäväni kanssa ollut koskaan kauheasti riitoja tai draamaa. Nyt, kun diagnoosi tuli, palat loksahtivat paikalleen. Olen monesti nimittäin miettinyt, mikä se juttu hänessä oikein on, miksi asiat (ennen muuta parisuhteet) menevät niin kuin menevät. Olen monelle kuvaillut häntä sanoilla "hankala ihminen", vaikkei hän minulle koskaan ole ollut hankala, kulmikas toki. Olen itse tietyllä tavalla tasainen ja rauhallinen ihminen, en kärkäs tai konfliktihakuinen. Luulen, että meillä natsaa näin persoonat hyvin yhteen.

Ap

Vierailija kirjoitti:

Ei se diagnoosi mitään muuta, persoona on mikä on ja aikuisiällä tuo häiriö tuskin enää räjähtää käsiin sen kummemmin kuin tähänkään asti, ellei tule jotain muuta kriisiä, joka laukaisee hankalampaa oireilua. Pärjäät varmaan ystäväsi kanssa jatkossa samalla tavalla kuin olet tähänkin asti pärjännyt.

Toki pärjään, mutta jos on joku keino olla paremmin hänen tukenaan, niin, että hänen elämänsä olisi tulevaisuudessa helpompaa, niin olisi kiva saada näkemyksiä ihmisiltä, joita tämä asia koskettaa.

Ap

Tässä jos missä pätee, että keskitytään siihen mikä toimii ja on hyvin. Kaveri ei ole sama kuin diagnoosi.

Kun voi olla yleinen ahdistushäiriö, keskivaikea masennus, sekamuotoinen persoona..mitä nuo adjektiivit edes tarkoittaa? Voit kysyä haluaako hän puhua siitä, mutta sitten antaa sen soljua kuten muutkin aiheet.

Vierailija kirjoitti:

Tässä jos missä pätee, että keskitytään siihen mikä toimii ja on hyvin. Kaveri ei ole sama kuin diagnoosi.

Kun voi olla yleinen ahdistushäiriö, keskivaikea masennus, sekamuotoinen persoona..mitä nuo adjektiivit edes tarkoittaa? Voit kysyä haluaako hän puhua siitä, mutta sitten antaa sen soljua kuten muutkin aiheet.

Me ollaan tosiaan tunnettu jo 20 vuotta, joten eipä tämä nyt mitenkään ystävyyteemme vaikuta. Yritänkin vain löytää jotain sellaista, jonka avulla voisin olla paremmin tukena hänelle vaikeissa vaiheissa.

Ap

Mä olen ollut epävakaan ystävä pitkään myös mutta en minä ainakaan osaa häntä vaikeissa vaiheissa tukea, koska niissä vaiheissa hän käy niin hankalaksi ja v-mäiseksi etten jaksa edes olla rinnalla. Eikä hänkään yleensä halua, yleensä demonisoi minut ihan ensimmäiseksi, ja näkee suunnilleen kaikkien ongelmiensa johtuvan minusta. Hänellä on muutenkin tapa nähdä ihmiset joko enkeleinä tai paholaisina, ei koskaan siitä väliltä. Minä olen yleensä epärealistisen ihana enkeli, mutta sitten välillä keittää ja ilman riitaa tms olenkin kaiken pahan alku ja juuri.

Itse siis annan vaan toiselle tilaa kun sillä on vaikea aika, ja olen valmiina sitten kun hän itse haluaa olemaan kaveri taas. Koska ei hän tahallaan loukannut vaan se on sairauden oire.

Epävakaan kanssa naimisissa vuosia. Mietin koko ajan kestänkö, onko pakko erota ja miten mies voi vahingoittaa minua.

Oot jo 20 vuotta ollut ystävä. Ellei ongelmia ole ollut, eikö olisi parasta jatkaa vaan samalla tavoin kuin ennenkin?

Hei, itse olen sillä puolella, että mulla on persoonallisuushäiriö (ei epävakaa) ja läheinen on joutunut sopeutumaan aika moneen.

Tasapuolinen ihmissuhde on sellainen, että kumpikin taipuu saman verran. Vaikka toinen olisi ns. epänormaali, niin siinä kahden välisessä ihmissuhteessa ei päde ns. normaalit säännöt. Kummankin pitää antaa periksi suurinpiirtein yhtä paljon. Jos siihen ei pystytä, niin ei siitä mitään tule.

Se voi olla erilainen ihmissuhde. Ei siitä tule mitään, jos väkisin pyritään ns. normaaliin. Se on teidän välinen asia. Jos ihminen voi ystävystyä karhunkin kanssa, niin kyllä me keskenämmekin voidaan luoda suhteita kunhan kuunnellaan toisiamme ja puhutaan. Kun ei ymmärretä, kysytään ja jos ystävä on ystävä, se vastaa ja kysyy ihan ystävällisesti ja myös kuuntelee. Oikeassa ystävyyssuhteessa kumpikin muuttuu hieman.

Ole kärsivällinen ja puhu siitä, että odotat kärsivällisyyttä, koska sussa on toiselle yhtä paljon vaikeaa tulkittavaa kuin siinä toisessa on sulle.

Mulla myös epävakaa ystävä. Hänellä mielialat vaihtelevat ja tunteet ovat voimakkaita. Usein ajautuu  konflikteihin. Rehellinen, luotettava. uskollinen ja hauska on, vaikka välillä vähän liian intenssiivinen.