olen pohjalla

onko elämässäsi mitään hyvää? keskity positiivisiin asioihin tai mieti niitä.



Ite oon ollut tosi masentunut välillä ja sitten seuraavana päivänä miettinyt, että mikä siinä eilisessä oli niin masentavaa.... ja olen unohtanut sen. Masentuneen mieli on kummallinen.



Soita kavereilles ja puhu. Kyllä kaverit sen kestää.

mä kuuntelen niitten juttuja, mutta ei niitä edes kiinnosta mun jutut.

olen vaan niin ahdistava ja masentava. en kyllä moiti.



tuntuu että pää halkeaa. mulla ei ole ketään eikä mitään.









ap

ryhdistäydy. Ei kukaan voi sua auttaa muu kuin sinä itse. Apua saa kun sitä hakee ja yrittää, nyt sisua peliin. Ellei virallinen terveydenhuolto sitä tee, tee se itse. Kirjastoissa ja kirjakaupoissa löytyy kirjoja joka vaivaan, lue, tutki, analysoi ja toimi. Keskustelupalstoilta löytyy vertaistukea. Mielenterveysongelmiin auttaa ainakin säännöllinen liikunta, kunnon ruoka (ei liikaa sokeri ja huonoja hiilareita) ja kalaöljykapselit ja tietenkin asianmukainen lääkitys. Mikään ei ole mahdotonta, muista se.

Seuraavalla kerralla otat tämän kaiken puheeksi kunnolla siellä ammattiauttajalla, hänellä pitäisi olla apukeinoja arkiselviytymiseen, siihen miten selviät, kun tyttäresi on isänsä kanssa. Ajattele päivä kerrallaan, keskity todellakin siihen, mikä nyt on hyvin ja ehkä voisit pohtia, missä on vikaa, mitä haluaisit muuttaa ja tee jonkinlaista suunnitelmaa siitä, miten pääset siihen, mitä haluat. Ehkä jonkinlainen päivä/viikkosuunnitelma auttaisi. Jos esim. kaipaat seuraa, hakeudu vaikkapa sopivaan tukiryhmään. Sinulla selvästi on nettiyhteys, joten hyödynnä sitä. Samankaltaisista ihmisistä (tai ihmisistä samassa tilanteessa) saat paljon parempaa ja syvällisempää seuraa kuin joistakin itsekeskeisistä tuttavista. Päivä kerrallaan, ei se siitä enää varmasti huonommaksi mene!

muista, että olet ainutlaatuinen ja arvokas ihminen.

varmasti sinua rakastetaan.

sinulla on ihana tytär, joka on arvokas lahja.



olen varma, että kohtaat vielä ihmisen, jonka kanssa saat onnen ja lisää haluamiasi lapsia.



voisitko puhua exäsi kanssa? ymmärtäisikö hän sinua?



kaikki ei ole sitä miltä ulospäin näyttää, ei kaikki ystäväsi voi olla onnellisia,se on sinun keksimä harha.



listaa elämän hyvät asiat ja aloita iloitseminen niistä.



sinulle on onni kätketty jonnekkin, jonka löydät kun tulee sen aika.

alkoi itkettämään, olette ihania..



exä ymmärtää minua, juttelen usein hänen kanssaan. mutta en haluaisi häntä rasittaa, varmasti hänelläkin vaikeat ajat ilman minun juttujani.



koitan tehdä listoja. että on tekemist ja ihan jo siksi että unohdan asioita jos en kirjoita ylös. mutta jos pysähdyn hetkeksikin, lamaannun ja alan itkeä enkä saa lopetettua.



olen miettinyt tuota vertaistukiasiaa, mutta en tiedä mistä etsiä sitä. enkä jaksakaan. väsyn hetkessä.



4: sinulla on pointtia. mutta usko pois, ei se ole noin helppoa. jos pystyisin, lopetaisin olemasta ttällainen. en vain kykene. olen muutaman kerran hakenut kirjastosta jotain kirjoja. mutta en jaksa lukea niitä. ja jos luen, en vain muista lukemaani, en osaa keskittyä. säännöllinen liikunta ja oikea ruoka on asioita jotka tiedostan että auttaisivat. on vain aamuja kun en pääse sängystä ylös..



kittos teille kuitenkin.

ehkä tämä vielä tästä, tiedän sen järjen tasolla, mutta en tunne sitä.







ap

Vai luuletko että elämän pitäisi olla sellaista tai tällaista ja itse et ole sitä pystynyt saavuttamaan? Henkisen kasvun polku on joskus vaikea, mutta jos jaksat sisukkaasti sinnitellä, niin pääset kyllä vielä perille. Onnea matkaan...

oikeasti olen lähes kolmekymppinen.



ongelmani on se etten tiedä mitä haluan. luulin että mies ja perhe ja hieno asunto on sitä mitä haluan. mutta en ollutkaan onnellinen.



tällä hetkellä minulla ei ole aavistustakaan siitä mitä haluan. en osaa ajatella tulevaisuuttani tuntia pidemmälle..







ap

Et ole enää nuori, mutta et ihan vielä haluaisi lukeutua aikuiseksikaan. Luulet, että elämä menee menojaan ja sinä putosit kelkasta...

Mutta älähän huoli, kyllä se elämä järjestää asiat parhain päin, kun vain luotat sen viisauteen.

sillä erotuksella että en ole masentunut.



Kun lapset ovat luonani kaikki on hyvin, koska elämä on järjestyksessä ja aikataulutettuna ja kaikella on tarkoitus.



Kun olen yksin on vaikeampaa. Mutta minua on auttanut ajatus, että ero on surtava, ja se on työtä. Annan siis itselleni luvan välillä murehtia oikein kunnolla. Muutaman kerran olen oikein surkeuksissani lähtenyt juoksulenkille, että kun kerran on kurjaa niin annetaan kropallekin kyytiä, sitten olen itku silmässä juossut onnellisten perheiden pihojen ohi.



Suru on siis hyvä asia ja se, että elää tunnin kerrallaan. Kunhan joskus joku tunti olisi vähän edellistä valoisampi. Kun keksit jotakin kivaa, mitä se sinulla sitten onkaan, urheilua, saunomista, kävelyä, tv:n katsomista, shoppailua, työn tekemistä, niin NAUTI siitä aivan kympillä. Mieti kuinka etuoikeutettu olet, kun sinulla ON lapsi ja ON vapaa-aikaa, ja elät länsimaissa jossa nainen on arvostettu myös eronneena, ja nauti lyhyestä hetkestä, vaikka vain 10 minuuttia.



Ja sure kun on sen aika.



jonakin päivänä huomaat että jaksat pohtia elämääsi muutenkin, mitä työtä tekisit, mihin aikasi käyttäisit, mitä harrastaisit ja minkälaista elämää lapsellesi haluat.



Ja käy tosiaan psykologilla, sinun ei tarvitse kestää yksin. Käytä ystäviäsi mieluummin hyväksi seuraksi ilossa, ja kaada murheesi ammattilaiselle.

auttaa, kukaan ei sinua tuomitse vaikka vähän haluaakin ravistella :)

t. 4

ehkä se on se ongelma: en tiedä mitään. en tiedä miksi todella olin mieheni kanssa onneton, en tiedä mitä mieheltä oikeasti haluan, en tiedä mitä elämältäni todella haluan. en tiedä mikä tekisi minut onnelliseksi.



luulin tosiaan että se perhe-elämä jota oli, oli se mitä halusin. mutta sitten vain otin ja jätin mieheni.



toinen paha asia on se etten arvosta itseäni juurikaan. en ymmärrä miksi kukaan välittäisi minusta, en tajua miksi exäni yhä rakastaa minua, miksi ketään kiinnostaa juttuni. olen mielestäni ruma, lihava ja kaikinpuolin turha. eli valtavia itsetunto-ongelmia.



olen kolmekymppinen, ruma, masentunut, ikiopiskelijatyötön yh :|





ap

no, onpas sulla ongelmat....vaikea sanoa mitään näin tuntematta ihmistä. Fakta on kuitenkin että sinun on lopetettava elämäsi ongelmat/pelleilyt, kukaan muu ei niitä puolestasi tee.

Ilmainen vinkki: varaa viikonloppumatka johonkin suurista maailman metropoleista: Lontoo, New York, Pariisi jne.

Mene lomalle sinne ja totea miten pieniä ovat omat henkilökohtaiset ongelmasi maailman menoon verrattuna. Saat vähän perspektiiviä ja sitä kautta oma masennuksesi ehkä helpottuu. Joka tapauksessa, joku syy oli siihen että jätit miehesi, etsi se tai unohda kokonaan. Mieti haluatko hänet uudestaan elämääsi. Onko hän ihminen joka tekee sinulle hyvää vai pahaa, jos pahaa, unohda hänet.

Voit olla ehkä ruma, mistäs minä tiedän, mutta itse olen vanhempi kuin sinä enkä todellakaan Miss Suomi, silti pyyhkii hyvin. Paljon voit tehdä itse. Lihavuuteen saat apua näiltä sivuilta, jos todella haluat

www karppaus info

Rumuuteen auttaa kun löydät hyvän kampaajan joka leikkaa hiuksesi sinulle sopivaksi. Masentuneisuuteen edellämainitsemani kalaöljy ja kunnon ruoka - www karppaus info

Opiskeluihin.....no, päätä ne tai unohda. Kaikkien ei tarvitse käydä kouluja ollakseen päteviä.

Usko itseesi ja unohda muut ihmiset. Kukaan muu ei välitä sinun hyvinvoinnistasi niinkuin sinä itse.

Oliko jotain mitä unohdin ;)







4: kun en oikeastaan tiedä.

ehkä se on se ongelma: en tiedä mitään. en tiedä miksi todella olin mieheni kanssa onneton, en tiedä mitä mieheltä oikeasti haluan, en tiedä mitä elämältäni todella haluan. en tiedä mikä tekisi minut onnelliseksi.



luulin tosiaan että se perhe-elämä jota oli, oli se mitä halusin. mutta sitten vain otin ja jätin mieheni.



toinen paha asia on se etten arvosta itseäni juurikaan. en ymmärrä miksi kukaan välittäisi minusta, en tajua miksi exäni yhä rakastaa minua, miksi ketään kiinnostaa juttuni. olen mielestäni ruma, lihava ja kaikinpuolin turha. eli valtavia itsetunto-ongelmia.



olen kolmekymppinen, ruma, masentunut, ikiopiskelijatyötön yh :|

Ei tuossa ole mistään muusta kysymys. Tarvitset kunnon apua päästäksesi kiinni takaisin elämääsi. Todennäköisesti erosit miehestäsikin vain masennuksesi vuoksi. Hakeudu lääkärin puheille kertomaan kaikki tämä voinnistasi. Omin avuin tuskin selviät. Jopa sairaalahoito voisi olla tarpeen. Tee sen verran että haet itsellesi apua, pyydä vaika exäsi mukaan avuksi ja tueksi lääkärin luo.

Masennus on puhdistautumisen aikaa. Se on suuri mahdollisuus hankkiutua eroon sellaisesta mitä et enää tarvitse tai ole sinulle hyväksi ja samalla saat luoda itsellesi merkityksellisemmän elämän.



Ei sinun nyt tarvitsekaan tietää vielä mitään. Eikä sinun tarvitse olla muualla kuin missä olet nyt. Luota siihen. Elämällä on ihmeellinen järjestys. Asiat tapahtuvat kuten niitten kuuluukin, ainutlaatuisella tavallaan ja ajoituksellaan.



Ainut asia mikä minua pisti silmään oli se että juot liikaa. Se ihan oikeasti moninkertaistaa ahdistustasi. Teetät itsellesi ihan turhaan ylimääräistä mielipahaa juomalla.



Sen sijaan anna itsesi olla surullinen, masentunutkin. Anna itsesi olla tietämätön. Kun on sen oikea aika huomaat että alat näkemään asioitten toiselle puolelle.

Kysele, pohdi ja mieti. Esitä itsellesi kysymyksiä. Tarkkaile ihmisiä. Muistele itseäsi lapsena. Tutustu itseesi uudelleen.

Se on sen arvoista!



Pikkuhiljaa tulet kyllä huomaamaan että voimasi palaavat ja aloitat uuden elämäsi entistä ehjempänä. Mutta se tapahtuu vain sillä että kohtaat nyt tämän masennuksesi. Älä odota että se tapahtuu lääkkeiden voimalla. Ne ehkä kenties saattaa hetkellisesti helpottaa oloasi mutta se syy olotilaasi löytyy mielestäsi, sinun elämästäsi.



Anna itsesi puhdistua ja tyhjentyä. Tätä kautta saat tilaa uudelle.



Jos et jaksa vielä liikkua ja syödä hyvin suosittelisin vaikkapa hierojalla käyntiä. Toisen ihmisen kosketus tekee ihmeitä. Se on parhaimmillaan parantavaa.



Ole kiitollinen siitä että olet kohdannut tilan joka tulee sinua valtavasti vahvistamaan!



Rakkautta ja aurinkoa elämääsi!

se minun " paljon" juominen on noin pullo oluta päivässä. joskus juon vain siksi etten ottaisi diapamia, koska pelkään sitä.



sinä joka sanoit että olen vakavasti masentunut. juu, tai dan ollakin. ja eksäni oli se joka raahasi minut lääkäriin kun näki missä kunnossa olen. olen siitä hänelle kiitollinen.



tuota olen miettinyt että jätinkö mieheni vain koska olen masentunut. tunnen jotenkin etten halua olla vaivaksi kellekään. en halua vaivat miestäni. tuohon lisättynä se että on muita pieniä juttuja..no siitä se ero kai lähti. mutta ei sekään oikein ole että tarvitsen miestäni lähinnä hoivahenkilönä, en Aviomiehenä.



4/15: haluasisin matkustella. minne vain, kauas täältä. mutta asia on niin että ahdistun bussimatkasta kaupungille. en oikein kestä ihmisiä ympärillä. ahdistun kun näen pikkulapsia, vauvoja, onnellisia pariskuntia. kykenen olla pois kotoa korkeintaan neljä tuntia. sitten tulee pakonomainen tarve paeta takaisin turvalliseen kotipesään. tämän takia en kykene hoitamaan opiskelujami enkä hankkimaan työtä.





ap