Yh isän ajatuksia

Itsellä tilanne että tuleva ex vaimo löysi toisen/petti ja muutti pois 7 vuoden avioliiton jälkeen.
Jouluhan siinä meni vielä että pystyttiin se yhdessä viettämään onneksi lasten takia ja se sujui suhteellisen rauhallisesti.
Itsellä ikää 34 ja mukanani kulkee nyt 3v ja 5v lapset.
Lapset äidillään vain joka toinen viikonloppu kun ei sovi kuulema tän hetkiseen elämäntyyliin.
Itseä painaa eniten tämä yksinäisyys minkä jätti jälkeensä, onneksi on lapset ollut tässä mukana että pahimmat kyyneleet saa pidettyä kurissa ja päivät menee silleen aika rennosti kun saa niitten takia häärätä koko päivän. Illat/yöt on pahimmat.
Mutta miten muut on saanut elämänsä kulkemaan eron jälkeen lasten kanssa? Tiedän että itsellä toki paljon oppimista vielä näitten kanssa kun ennen oli aika tasapuolisesti jaettu tehtävät ja nyt hoitaa työn ohessa sitten myös kaiken muun.
Pelko on myös siinä että onko muistanut kaiken minkä piti tehdä ja vastuu on todella painava.
Mutta en vaihtaisi päivääkään pois näitten muksujen kanssa ja tulevaisuutta tietenkin odotan kunhan kaikki on tasaantunut, tietenkin ois helpompaa jos tietäisi milloin tässä pääsee siihen että ei enää mieti sitä toista vaikka se teki mitä teki niin kuitenkin kaipaa sitä aikaa, en sano että kaipaisin exää mutta kaipaa sitä kun pystyi jakaa omaa päivää jonkun kanssa.