Mies työpaikalla pännii

Miksi lapsettoman pitäisi olla jotenkin erityisesti valmis joustamaan enemmän kuin ahkerasti porsineiden?

No samat tuntemukset lapsettomilla, kun perheelliset vaativat etuoikeuksia vapaisiin/lomiin ajattelematta, että on muillakin elämää vaikka lapsia ei olekaan.

Jaa että teillä on työntekijä joka ei juoruile, tekee työnsä kuukauden jokaisena päivänä, edistää hyvää ryhmähenkeä mutta se sitten pännii että se pitää saman verran vapaita kuin muutkin?

Kenenkään perhesuhteet ei kuulu työpaikalle millään tavalla.

En tiedä miten kestät. Sen miehen tilalla voisi olla myös sinunlaisesi mamma.

Vierailija kirjoitti:

Jaa että teillä on työntekijä joka ei juoruile, tekee työnsä kuukauden jokaisena päivänä, edistää hyvää ryhmähenkeä mutta se sitten pännii että se pitää saman verran vapaita kuin muutkin?

Juuri näin. Voi itku kun ei tullut päävoittoa vaan 6 ja lisänumero

Etkö sinä sallisi tuolle miehellekin joskus laatuaikaa vaimonsa kanssa? Ei hänelle kuitenkaan vapaapäiviä kerry sen enempää kuin muillekaan.

Vierailija kirjoitti:

Olen erittäin naisvaltaisella alalla, onneksi sentään säännölliset työajat virka-aikaan. Työpaikallani on harvinainen tapaus, nimittäin miestyöntekijä. Ongelman alkusyy on kuitenkin vaimonsa, joka on esiintyvä taiteilija. Hänellä on tietenkin epätavalliset ja viikonloppupainotteiset työajat. Tästä seuraa että tämä lapseton mies ei ole käytettävissä sellaisella joustavuudella mitä luontevasti voisi odottaa kun työporukassa saikutetaan, äitiyslomaillaan, hoidetaan sairaita lapsia ja muita perhe-elämän yllätyksiä mitä ruuhkavuosiin kuuluu. Ei kun pitää herran päästä pitämään keskellä viikkoa lemmenlomia vaikka töitäkin olisi tehtäväksi!

V'tuttaa.

Meillä on työpaikka täynnä samanlaisia juntteja niinku sinä.

Aina itkemässä miksi ei voi tehdä jotain duuneja, kun pennut kipeenä tai tarhassa käyntiä tai legurissa käyntiä. Siksi koska on omaa elämää ja minua ei vois vähempää kiinnostaa jonkun perhehuolet ja menot. Sitä varten on mummit ja vaarit ja siskot ja veljet ja muut ystävät ja oma mies/vaimo. Mun pää on niin täynnä sitä ikuista virttä lomista ja muista. Mulla ei ole lapsia syystä ja se syy on oma elämä mistä nautin ja menot. Kun mulla ei ole halua omiin lapsiin, niin ei mulla ole halua muidenkaan. En ymmärrä kun siitä tehdään aina koko työyhteisön ongelma jos jollain on himassa vaikeeta. Ei mua kiinnosta olla niiden kalenterissa mukana ja ottaa osaa jatkuvasti.

Trollihan tämän on pakko olla.

Vierailija kirjoitti:

Trollihan tämän on pakko olla.

Mistä niin päättelet? Voisi olla ihan yhden minun työpaikan kurpan kirjoittama

Vierailija kirjoitti:

Jaa että teillä on työntekijä joka ei juoruile, tekee työnsä kuukauden jokaisena päivänä, edistää hyvää ryhmähenkeä mutta se sitten pännii että se pitää saman verran vapaita kuin muutkin?

Että kun on mies, niin ei juoruile, tekee työnsä kaikkina päivinä, edistää ryhmähenkeä vain siksi, että on mies? Mistä tällainen luulo on lähtöisin? Olen töissä miesvaltaisella alalla (työkavereista yli 90 % on miehiä). Ihan yhtä hyvin ne miehetkin osaavat juoruta ja puhua p*skaa. Samoin löytyy miehiä, jotka vetävät ihme kilareita töissä ja kiukuttelevat sekä syyttävät muita omista virheistään, koska itse eivät niitä tee.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olen erittäin naisvaltaisella alalla, onneksi sentään säännölliset työajat virka-aikaan. Työpaikallani on harvinainen tapaus, nimittäin miestyöntekijä. Ongelman alkusyy on kuitenkin vaimonsa, joka on esiintyvä taiteilija. Hänellä on tietenkin epätavalliset ja viikonloppupainotteiset työajat. Tästä seuraa että tämä lapseton mies ei ole käytettävissä sellaisella joustavuudella mitä luontevasti voisi odottaa kun työporukassa saikutetaan, äitiyslomaillaan, hoidetaan sairaita lapsia ja muita perhe-elämän yllätyksiä mitä ruuhkavuosiin kuuluu. Ei kun pitää herran päästä pitämään keskellä viikkoa lemmenlomia vaikka töitäkin olisi tehtäväksi!

V'tuttaa.

Meillä on työpaikka täynnä samanlaisia juntteja niinku sinä.

Aina itkemässä miksi ei voi tehdä jotain duuneja, kun pennut kipeenä tai tarhassa käyntiä tai legurissa käyntiä. Siksi koska on omaa elämää ja minua ei vois vähempää kiinnostaa jonkun perhehuolet ja menot. Sitä varten on mummit ja vaarit ja siskot ja veljet ja muut ystävät ja oma mies/vaimo. Mun pää on niin täynnä sitä ikuista virttä lomista ja muista. Mulla ei ole lapsia syystä ja se syy on oma elämä mistä nautin ja menot. Kun mulla ei ole halua omiin lapsiin, niin ei mulla ole halua muidenkaan. En ymmärrä kun siitä tehdään aina koko työyhteisön ongelma jos jollain on himassa vaikeeta. Ei mua kiinnosta olla niiden kalenterissa mukana ja ottaa osaa jatkuvasti.

Ymmärräthän sinä että eivät lapsettomat miehet mitään lomia tarvitse, perheellisille on tärkeää saada sopimaan lasten loma-ajat ja muutenkin yllätykset koettelevat aivan eri tavalla kun on enemmän muuttujia

Rakkaudesta se hevonenkin potkii!

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jaa että teillä on työntekijä joka ei juoruile, tekee työnsä kuukauden jokaisena päivänä, edistää hyvää ryhmähenkeä mutta se sitten pännii että se pitää saman verran vapaita kuin muutkin?

Että kun on mies, niin ei juoruile, tekee työnsä kaikkina päivinä, edistää ryhmähenkeä vain siksi, että on mies? Mistä tällainen luulo on lähtöisin? Olen töissä miesvaltaisella alalla (työkavereista yli 90 % on miehiä). Ihan yhtä hyvin ne miehetkin osaavat juoruta ja puhua p*skaa. Samoin löytyy miehiä, jotka vetävät ihme kilareita töissä ja kiukuttelevat sekä syyttävät muita omista virheistään, koska itse eivät niitä tee.

Siinä ainakin yksi mamma joka on heti synnyttämässä konfliktia kun saapuu ketjuun

Ei ole kyllä mikään peruste loman pitämiseen jos työkiireitä on

Onko vika nyt siinä että kyseessä on mies? Naiselle sallisit ne saikuttelut ja muut, tälle et parisuhteensa hoitoa?

voiko muka olla totta?