Lue keskustelun säännöt.
Tuoko uusivuosi 2019 teille jotakin "erityistä" tullessaan?
31.12.2018 |
Meillä esikoinen aloittaa Abi-vuoden ja täyttää 18v, KääääääääK, ja kuopus päättää peruskoulunsa ja hakee ilm lukioon nyt yhteishaussa.
Kaikkinensa outo olo tällä äidillä...en pysy ajan kulussa mukana, olenko jo niin vanha vaikken vanha vielä kai olekaan, täytin juuri 43v.
Kommentit (24)
Vierailija kirjoitti:
Tipun ansiosidonnaiselta peruspäivärahalle ja opinnot jatkuvat sen jälkeen vielä ainakin 4 kk. Työllistynköhän enää koskaan, olen jo 54 v.
Onpa ikävä kuulla, toisaalta opiskelusi jatkuvat vielä ja eikös niiden tarkoitus ole lisätä työnsaantimahdollisuuksiasi?!!
Tsemppiä siihen, uskon, että tärppää ja olet vielä vuosikymmenen ellet ylikin työelämässä!
Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Toivottavasti paljon hyvää.
Minä valmistun koulutuksestani. Täytän 40 ja aion juhlia sitä matkalla johonkin ihanaan pieneen Välimeren kylään.
Vaihdan työtä. Toivon, että saan mielenkiintoisia työtilaisuuksia .
Lapsi lähtee armeijaan.
Avioeron ainakin. Luultavasti työkuviot, perhe- ja kotielämä ja about kaikki muuttuu ohessa jotenkin. Toivottavasti, ja kun asiaan vaikuttaa voin, myös luultavasti, paljon parempaan suuntaan, vaikka jostain on tietysti samalla luovuttava jos uutta tulee. Jos 2018 on ollut elämäni v-mäisin vuosi, seuraavasta toivottavasti tulee käänteentekevin positiivisessa mielessä.
Ero täälläkin, nyt isoimpana asiana. Toki moni muukin asia muuttuu sen myötä, mutta katsellaan katsellaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mullakin tytär täyttää 18, ja on muuttamassa kotoa kesällä. Itse täytän 40, tosin en pidä sitä suurena asiana, en myöskään maisteriksi valmistumista, vaikka tietysti pitäisi... Oma koti menee myyntiin ja vaihtuu pienempään toivottavasti jo ensi vuonna, ja hyvä ystävä saa ensimmäisen lapsensa. Toistaiseksi näyttää ihan mukavalta, kaikenlaista meneillään.
Toivottavasti muuton takaisin synnyin kaupunkiini. Samalla asumiskuviot samalla kuin työkuviot, harrastukset ja tuttavapiiri muuttuvat. Toivon todella hartaasti, että muutto toteutuu ja että se tuo mukanaan paljon kaikkea hyvää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Neljän vuoden toiveiden/odotuksen jälkeen syntyy esikoinen tammikuussa! Olen hurjan onnellinen :)
Vierailija kirjoitti:
Avioeron ainakin. Luultavasti työkuviot, perhe- ja kotielämä ja about kaikki muuttuu ohessa jotenkin. Toivottavasti, ja kun asiaan vaikuttaa voin, myös luultavasti, paljon parempaan suuntaan, vaikka jostain on tietysti samalla luovuttava jos uutta tulee. Jos 2018 on ollut elämäni v-mäisin vuosi, seuraavasta toivottavasti tulee käänteentekevin positiivisessa mielessä.
Sama. Ero todennäköisesti edessä, mikä tarkoittaa sitä, että tarvitsen uuden työn ja uuden asunnon. Olisi tuossa erossakin tarpeeksi: ahdistaa, että ihan kaikki muukin muuttuu.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tässä se elämän kaari on, ekaa tulee vauvoja ja sit ero. 😀
Vaihdan uuteen työpaikkaan. Otan riskin ja luovun vanhasta vakituisesta, tutusta ja turvallisesta, helposta mutta paikallaan junnaavasta työstäni ja käyn kokeilemassa siipiäni toivon mukaan haastavammassa ja mielenkiintoisemmassa, monipuolisessa ja enemmän mahdollisuuksia tarjoavassa paikassa.
Jännittää. Ylihuomenna alkaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
30% palkankorotuksen ja alkaa ilta-AMK (ins) jotta saisi mustana valkoiselle jo duunissa opitut asiat.
Ei näillä näkymin. Toivon kyllä että tulevana vuonna ei tarvisi pelätä niin paljon muutaman läheisen terveyden puolesta, se olisi se erityinen juttu tulevalle vuodelle.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Meidän esikoisesta tulee isosisko tammikuun lopulla (ellei poju päätä vielä tänään syntyä)
Yksi pätkätyösuhde päättyy ja sitä seuraa ehkä uusia, tai sitten työttömyyttä työkkärin pompoteltavana. Tänä vuonna on ollut kolme työpaikkaa. Ahdistusta rahasta ja katumusta huonoista koulutusvalinnoista. Tarvitsen ehkä lääkityksen kestääkseni jatkuvan ahdistuksen joka on vienyt jo ruokahalun ja yöunet. Olen kuulemma siinä iässä että nyt pitäisi miettiä sitä lastentekoa mutta eipä kiinnosta tällaiseen maailmaan. No ei ole kyllä kumppaniakaan. Onko tämä nyt sitä erityistä vai ihan normielämää? Minä en enää tiedä.
Palaan töihin vanhempainvapailta viikon päästä ja kuopuskin menee päiväkotiin. Nyt ahdistaa ja muutos tuntuu valtavalta, mutta varmaan parin kuukauden päästä arki on tasaantunut jo. Myöhemmin keväällä alamme varmaan harkita asunnon myyntiä ja uuden etsimistä. Ehkäpä siis muuttoa edessä, mutta samalla asuinalueella kuitenkin varmasti.
Lisää sijoituksia. Jännittää että vaihtuuko ensimmäinen numero uudeksi vai pitääkö lasku vielä ensi vuoden sammalla satatuhattaluvulla...
Elämäni surkein kevät. Kämppä puretaan alta, opiskelut junnaa ja kesäksi pitäisi saada hätävarana työpaikka jos harkkaan en pääse. Kaikki illat menee siis kaikenmaaliman hakemuksia rustatessa. Tekisi mieli ennemmin vetää itsensä kiikkuun, kun antaa stressin ja epävarmuuden katkeroittaa ja aiheuttaa patoutumia. Masennus ainakin oli poistumassa, mutta nyt tekeekin comebackin ihan varmasti.
Haluaisin vaan tasaisen "tylsän" elämän, enkä mitään päähän potkimista.
Tipun ansiosidonnaiselta peruspäivärahalle ja opinnot jatkuvat sen jälkeen vielä ainakin 4 kk. Työllistynköhän enää koskaan, olen jo 54 v.