Mietinköhän liian tarkkaan lastenhankintaa. Meillä yksi lapsi ja

Itse olet yleistävä juntti, joka ei osaa käyttäytyä! Meillä kyse siitä, ettei saatu toista lasta, mutta nyt ajattelen, että hyvä niin! 10 vuoden ikäerokaan ei hyväksi, ja tosiaan pärjätään pienehköllä autolla ja kodilla. Rahaa jää muuhunkin. Monilapsiset äidit on joskus katkeria, ja kutsuvat itsekkääksi, siinä kohtaa tekee kipeää. Hieman suvaitsevuutta puolin ja toisin kaivataan.

Semmoisellako ihmisellä ei ole arvot kohdallaan? Voisitko ystävällisesti selventää, mitkä ovat hyvän ihmisen arvot????? Luulempa ettet voi.

ainakin äidit ovat laiskahkoja. Töihin joutumisen pelossa tehneet lapsensa ja sitten onkin vaikeeta kun paskat on jo housuissa.

Täällä yleensä tunnutaan kovasti tuomitsevan jos itsekkäistä syistä ei hanki " liutaa kakaroita" .

Minä tosiaan haluan nauttia elämästäni; matkustella, ostella vaatteita ym. Se on minun nautintoni tässä yhdessä elämässä mikä minulla on. Miksi minun pitäisi tehdä siitä hankalaa ja itselleni inhottavaa?

Joku toinen taas nimenomaan nauttii suuremmasta perheestä ja sen tuomasta arjesta. Se hälle suotakoon. Hän nauttii eri asioista kuin minä, mutta ei se tee hänestä vähempää itsekästä, huonompaa tai parempaa. Vain erilaisen.

Eli jos sanon että elämäni olisi hankalaa kahden tai useamman lapsen kanssa, niin tarkoitan siinä sitä että että olisihan se tyhmää tehdä elämästään tahallaan hankalaa.

Sehän olisi niin kun muuttaisin esim. puulämmittäiseen taloon, jossa vesi pitää hakea ulkosalta, ilman sähköjä ja olisi vaan ulkohuussi, kaukana kaupoista ja ainut kulkuväline vanha fillari. Mutta miksi sellaiseen muuttaisin jos voin yhtä hyvin asua mukavassa kerrostalossa jossa on sähköt, vedet ja kylpyhuone sekä vesivessa sisällä, kaupat lähellä ja auto käytössä?

Siinä tietenkin voi sanoa että, monihan on aikoinaan ja jotkut vielä tänä päivänäkin asuvat noin. Mikä onkin ihan ok, jos he saavat siitä jotain muuta sitten mutta minusta on vaan kivempää asua mukavuuksien äärellä.



Samalla tavalla monilla on useampi lapsi, he pitävät siitä, minä vaan haluan elää eri tavalla ja olen onnellinen yhden lapsen kanssa.

Ja samalla tavalla kun nämä monilapsiset sitten valittaa minulle että on niin rankkaa, niin eivät saa sääliä tai kauheasti ymmärrystä minulta, kun itsehän ovat lapsilukunsa valinneet. Samalla tavalla se joka asuu siinä yksinkertaisessa mökissään ja valittaa selkäsärystä koska vettä pitää kantaa sisään, halkoja hakata jne. ei saa minulta kauheasti sääliä.

Olivat tosi tarkkoja rahan suhteen ja ainoaksi lapseksi jäin. Arvaa harmittiko? Asuttiin sentään kerostalossa ja oli tosi paljon hyviä kavereita, läheiset välit serkkuihin. Silti kaipasin siskoa tai veljeä ja myöhemmin vielä enemmän, kun äitini kuoli. Oispa ollut kiva, kun joku ois ollu samassa tilanteessa. En ymmärrä miksi, mutta kovasti kaipasin sisarusta. Kaipaan ehkä vieläkin. Meillä on kaksi lasta ja varsinkin nyt ymmärrän, että sisarus on suuri rikkaus.

Tarkoitan, että vanhempiesi ainoa motiivi toiseen lapseen olisi ollut " Maijalle sisko/veli seuraksi" ?



Tuokin on hyvin yksilöllistä. Joku kaipaa sisarusta, joku ei. Minusta olisi ollut kiva olla ainoa lapsi, vaikka sisarukseni ovatkin rakkaita.

Eihän sitä toista lasta kannata hankkia " varmuuden vuoksi jos Maija kaipaakin sisarusta" .

Eli ihan sama mitä tekee, niin aina tekee väärin ;-)



Olisin niin kaivannut rauhaa kotiin, ja että olisin saanut olla kahden vanhempieni kanssa. Että ei olisi tarvinnut aina ottaa mukaan sisarusta leikkeihin. Että olisi saanut leikkiä rauhassa kavereiden kanssa ilman sisarusta joka roikkui jatkuvasti kintereilläni. Eli tänä päivänä ei olla mitenkään läheisiä. Kuulin vasta puoli vuotta sen jälkeen kun sisarukseni oli muuttanut ulkomaille että hän edes oli siellä, eli näin läheiset välit.

Kavereita ja serkkuja on sitten muille jakaa. Onneksi näin, kun ei niitä lapsia enempää siunaantunut.

- nyt saat tietää OIKEASTA elämästä

- vasta äidiksi tultuaan naisesta tulee oikeasti nainen

jne



Naisen arvoa siis yhä edelleen mitataan siinä onko lapsia ja kuinka monta. Mitä useampi lapsi sitä arvokkaampi nainen. Ihan käsittämätöntä.



Me eletään 2000-lukua ja YHÄ EDELLEEN naisen ei ole oikeutettua itse valita minkälaisen elämän haluaa elää. Ei. Naisen pitää synnyttää mielellään mahdollisimman monta kertaa. Naisen pitää uhrautua ja muistuttaa ympäristöään siitä säännöllisin väliajoin. Mitä isommista asioista äiti on luopunut perheensä vuoksi sen parempi. Naisen pitää vieläpä elää epäterveellisesti (siis olla ylipainoinen) sillä sehän tarkoittaa sitä ettei hän ole itsekkästi ollut harrastamassa liikuntaa mikä taas olisi pois perheen yhteisestä ajasta. Ja vielä parempi jos nainen on sairastunut vakavasti äitinä ollessaan sillä silloinhan hän ansaitsee oikein kultaisen kruunun!



Naisen pitää kärsiä, uhrautua ja jättää elämä muitten iloksi.



Jiihaa 2000-luku.

Onneksi tänään kuitenkin Voi tehdä muita valintoja jos vain kestää ympäristön painostuksen.

Tuossa asiasse EI ole olemassakaan yhtä ainoaa oikeaa vaihtoehtoa noin yleisesti, on vain jokaisen oman elämän kohdalla se oikein vaihtoehto. Joten miksi tuhraa verrata itseään muiden ratkaisuihin? t. Neljän äiti (joka ei tosiaankaan koskaan edes voinut kuvitellakaan itseään äitinä, saati sitten neljän...:-)

Minusta toimit vastuuntuntoisen aikuisen tavoin, jos ajattelet esim. perheesi rahatilannetta. Minusta kukaan ei voi tuomita kenenkään muun ratkaisuja sen suhteen, että tehdäkkö lapsia lisää, vai ei! Myös äitinä sinulla on oikeus ajatella omaa hyvinvointiasi eli sitähän nuo vaatteet ja kaunistautuminen ovat. Ei äitien tarvitse olla mitään harmaahiirulaisia;) Eikä yksilapsiset perheet ole muita perheitä itsekkäämpiä.

sia hommata. Mutta se on itsekästä, jos miettii mihin resurssit riittävät. Niin taloudellisesti kuin henkisestikin,

lähes jokaisena äitienpäivänä on juhlittu sellaisia äitejä, joilla on 6-12 lasta. Se on siis hyvän äidin mittari.

ja toista ei tod. näk. tule. Täysin käsittämätöntä kategorisoida ihmisiä noin. Monet ystäväni, monen lapsen äidit, ovat ihmetelleet tuota käytäntöä palkita vain ja ainoastaan monen lapsen äitejä.

lapsen kannalta kuinka tärkeää olisi saada sisarus? Ei vaan lapsuuden kannalta vaan koko elämän aikana. Sisaruussuhde on monilla pitkäkestoisin ihmissuhde elämän aikana.



Mulle siskot on todella rakkaita ja en olisi voinut jättää esikoistani ainokaiseksi.

Esikoinen on 2,5-vuotias. Mies haluaisi toista, minä en. Ainakaan vielä. Nyt on taas mahdollisuus itsekin päästä pois kotoa. Olen aina tykännyt matkustella ja nyt se on taas mahdollista (muutamia päiviä kerrallaan).



Mietin myös sitä, että taloa pitäisi laajentaa, jos tulisi toinen ja perheen matkailu tulisi sikakalliiksi.



En tiedä, mitä oikeastaan pitäisi tehdä. Ikääkin mittarissa jo 37.

Kun " voi voi " joutuisi ehkä tinkimään ihanista vaatteista tai matkoista.

Eikä toista lasta sen takia kannata yrittää että niin kuuluu tehdä.

Se on vaan mietittävä omalle kohdalle paras ratkaisu.

Rahan takana on muitakin arvoja: elämänlaatu yleensä, oma vapaus toteuttaa itseään, mahdollisuus turvata tälle ainokaiselle taloudellisesti turvattu elämä, halu panostaa parisuhteeseen ja sen laatuun. Ja lisäksi sitten se kaikki mahdollinen taloudellinen riippumattomuus, joka siitä seuraa.



Mitä pahaa hyvän elämän tavoittelussa on? Miksi pitäisi väkisin tehdä se toinen, koska " raha" on paha motiivi mielestänne? Mikä olisi hyväksyttävä selitys sille, että on aktiivisesti halunnut vain yhden lapsen?



3