tuijottajat..
Haluasin kysyä että miten te, joilla tummaihoinen tai muuten selkeästi suomalaisesta erottuva mies/vaimo, suhtaudutte näihin tynnyrissä kasvaneisiin suomalaisiin jotka tuijottavat ja tuijottavat teitä kun yhdessä liikutte. Minua se ei yleensä haittaa mutta joskus tulee sitten näytettyä keskisormea kun oikein ottaa päähän. Tänäänkin meitä äitini kanssa tuijotettiin kun kävimme mieheni työpaikalla ja ihmiset huomasivat että minullahan onkin lapsi tuon mustan miehen kanssa.. Tämä tuijottaja-perhe katsoi moneen eri otteeseen meitä ja supisivat keskenään, pihisin kiukusta mutta en sanonut mitään. Mieleni olisi tehnyt kysyä, että miten te kehtaatte isot ihmiset tuijottaa tuolla tavalla.. Kannattaako niille mitään sanoa, vai jättää omaan arvoonsa.. Jotenkin ensimmäisenä minulle tulee aina mieleen nolata heidät sanomalla jotain :)
Kommentit (40)
Itse asuin joitain vuosia sitten Pohjois-Italiassa pienessä kylässä, ei todellakaan mitään turistialuetta tms. Siellä ihmiset tuijottivat ihan surutta meikäläistä. Etenkin jos liikuin yksin kylämme keskustassa miehet tuijottivat ja huutelivat perään (johtuen vaaleista hiuksista ja sinisistä silmistä). Vaikka olinkin aiemmin teininä hakenut aina huomiota pukeutumisella ja erikoisilla hiuksilla niin tuon Italian kokemuksen jälkeen on massaan sulautuminen ollut kyllä välillä niin helpottavaa..
Tällä hetkllä meillä odotetaan ensimmäistä lasta. Suurin osa kavereistani on sanonut heti raskaudesta kuultuaan " oi, miten söpö lapsi teille tulee" . Tämä siis vain miehen ihonvärin perusteella.. Jossain 5. saman kommentin jälkeen on se vähitellen alkanut kuullostaa tyhmältä..
Äitini on siis pienellä satakuntalaisella paikkakunnalla luokanopettajana. Perheiden asenteet näkyy hyvin lasten käytöksessä/kommenteissa. Eräänä päivänä he olivat puhuneet luokan kanssa Afrikasta ja afrikkalaisista. Yksi poika oli tokaissut " kaikkien neekereiden olevan tyhmiä" . Äitini oli sanonut, ettei asia ihna niin ole. Poika kysyi " montako tunnet?" . Äitini kertoi tyttärensä olevan naimisissa afrikkalaisen miehen kanssa ja että meille on tulossa vauva. Poika oli mennyt ensin ihan hiljaiseksi ja hetken kuluttua pyytänyt, että äitini toisi vauvan joskus kouluun näytille :) Äitini oli selittänyt, ettei hän oikein voi toisen vauvaa tuoda töihin mukanaan, mutta oli ilmeiseti luvannut näyttää syksyllä (laskettu aika kesällä) vauvan kuvan..
Tosta Intialaisten kävelytyylistä tuli mieleen että olen välillä huomannut mun miehen kävelevän sillee vähän oudosti ja sit on justiin tuo pään " puistutus" . Mieheni on siis Pakistanista, mutta Pakistanhan on ollut joskus Intiaa.
Muuta asiaa...
Suomessa tuota rasismia varmasti kohtaa. Kerran laivalla joku skini mut nähtyään tuumas että kato nyt totaki, sääliks käy. Mulla siis huivi päässä.
Me asutaa Ruotsissa ja täällä on paljon vähemmän rasismia, tai sitten on reilusti piilorasismia. Mut kerran yks nainen ajaessaan pyörällä mun ohi käänsi päänsä mua kohti ja tuumas " höh" ja jatkoi matkaansa.
Mut sit jos mä kuljen yhen mun kaverin kanssa joka peittää itsensä niin että vain silmät näkyy niin silloin saatetaa tuijotella.
Tummat miehet on saanut olla mielestäni rauhassa ja he ikäänkuin kuuluvat " ruotsalaisiin" jos niin voi sanoa.
Nyt muuten oli uutisissa että lukiolaiset eivät saa yhteiskunta tietoa hyväksytyksi jos he harjottavat jonkilaista rasismia koulussa. Suomeen pitäisi tulla kans joku tommonen sääntö.
missä päin italiaa asuit???
minäkin olen asunut pohjois-italiassa.
Kaverini vei tyttönsä lääkärille. Lääkäri selvitteli taudin laatua ja alkuperää ja kysyi sitten, kauanko tyttö on asunut Suomessa. Luuli meinaan adoptiolapseksi...
Tunnen myös tämän pään puistelu-asian. Mutta miksi otin sen ylipäätään esille oli nimenomaan kaverini huomio siitä että kyseessä olisi jopa uskonnollinen rituaali.
Meillä mies kanssa harrastaa tuota päänpuistattelua ' nyökyttelyä ' mutta tekee sitä ainoastaan kotona ! Kun oltiin mieheni kotimaassa niin siellä hän tottakait teki sitä kaikkialla, kun jutteli muiden kanssa, ja mitä tapahtuikaan, hieman yli neljässä kuukaudessa minustakin oli tullut nyökyttelijä, eli kaikki tarttuu .. emmi ( mies kotoisin Intian suunnasta )
molemmat ovat siis täysin suomalaisia, mutta vaimolla tummat hiukset ja aika vinot silmät. Kerran tuntematon mies kysyi metrossa mieheltä, mistä maasta on vaimonsa tuonut! Samalle naiselle on sattunut myös muita vastaavia juttuja, on luultu pakolaiseksi jne.
.. lähellä Torinoa. Kylän nimi on Villanova d' Asti..
Hän kertoi, että joku nainen oli tuijottanut meidän keskimmäistä lastamme, kun olimme viimeksi yhdessä liikkeellä. Itse en ollut huomannut tilannetta. Vanhin tyttäreni sanoi, että se oli ollut todella ärsyttävää. Tähän palstaan viitaten mainitsin, että kuulemma sellainen tuijottelu on aika yleistä, mutta minä en kiinnitä sellaiseen huomiota. Siis meitäkin näköjään tuijotellaan, mutta hajamielinen äiti vain elää muissa maailmoissa ja ei sitä huomaa:)
Jotkut tuijottaa, jotkut ei. Ei niihin enää oikein kiinnitä huomiota. Tuijotan takaisin, jos joku oikein pitkään vahtaa. Eniten pikkulapset. Tulevat seisomaan miehen eteen ja jäävät suu auki tuijottamaan :D Semmoista uteliaisuutta. Sitten kun mies hymyilee ja sanoo " hei" niin juoksevat karkuun tai hymyilevät ujosti ;) Suomalaiset oikeastaan katselee vaivihkaa, mutta Intiassa käydessämme ihmiset tuijottivat aivan herkeämättä. Kerran olimme puistossa, jossa oli n. 30-40 koululaisen ryhmä. Olivat ehkä 15-vuotiaita. Silloin oli ainut kerta, jolloin tuijotus oikein ahdisti. Jouduimme kävelemään ryhmän läpi ja joka ikinen vahtasi suu auki ja piiitkään perään. Johtuu ehkä siitä, että olemme sekapari Intiassakin, mielestäni muita länsimaalaisia ei niin tuijotettu muuten, onhan siellä kuitenkin valkoisiin totuttu. Toinen kerta, joka jäi mieleen, oli kun olimme kävelyllä miehen serkun ja hänen vaimonsa kanssa ja jotkut myös jäivät vahtaamaan pitkäksi aikaa. Silloin serkun vaimo sanoi, että häntä ihan hävettää intialaisten puolesta :)
Joku mainitsi tuosta maksamisesta. Olen myös huomannut, että joitakin ihmisiä ahdistaa ihan mielettömästi jos minä maksan. Silloin saattaa alkaa sipinä ja tympeät katseet aaarrgh! Meillä mies kuitenkin tienaa kolme kertaa enemmän kuin minä!
En siis lapsia tuijota takaisin. Heidän tuijotuksensahan on vaan " tervettä" uteliaisuutta.
Ja lisään, että itsekin kyllä saatan joskus katsoa tarkkaan joitain ulkomaalaisia, jos heillä on vaikka hieno puku tai ovat persoonallisen näköisiä. Ei siinä tuijotuksessa ole aina pahat ajatukset takana :) Saatampa joskus jäädä tuijottamaan jota kuta ihan suomalaistakin :)
Jos Suomessa suomalaiset tuijottavat niin kyllä meitä tuijotettiin miehenikin kotimaassa :-/ Ahdistavin kokomeukseni oli kun menimme kaupungin eläintarhaan ja siellä oli paljon perheitä ja koululaisia katsomassa eläimiä, niin yllättäen mieheni ja minä olimmekin suurempi nähtävyys kuin eläintarhan eläimet :-D Oli se jotenkin surkuhupaisaakin- Mutta siellä, eivät ihmiset tuijotelleet sellainen ilkikurinen hymy huulessa vaan olivat aidosti yllättyneitä. Kun taas Suomessa nämä tuijottelijat, saattavat omata sellaisen pienen virneen tapaisen, että ähäkutti, tuollainen mies(heh) Lapset ovat suloisen uteliaita ja mieheni lapsirakas, joten hän kanssa sanoo jotakin näille lapsille ja silloin alkaa hihitys-juostaan karkuun- tai tuijotetaan kahta enemmän :-D Minun mies on kotoisin Intian läheltä ..
Mutta luojalle kiitos, että aika rauhassa olemme saaneet olla, ei olla huudeltu tai muutenkaan häiriköity. Ainut epämiellyttävä asia tapahtui viime syksynä, kun olimme juuri tulleet suomeen, ja olimme lähdössä ulos. Meillä oli 2 roskapussia ja mieheni sanoi, että hän vie ne roskikseen. No roskiksien luona oli keski-ikäinen suomalainen nainen, joka ei päästänyt miestäni ovesta sisälle vaan aina kun mieheni yritti mennä toiselta puolelta nainen siirtyi eteen jne. Ja lopulta pani kädet esteeksi ja kysyi suomeksi-asutko muka täällä. Minä huomasin silloin tilanteen (olin kauempana) ja tulin paikalle, ja kysyin, mikäs täällä on ongelmana, niin nainen sanoi, että kaikenmaailman ulkikset tuovat roskiaan meidän talon roskiksiin-Minä sanoin hänelle, että mies on minun mieheni ja me asumme täällä ja käytämme myös tätä roskista. Akka alkoi tivaamaan, että missäs osoitteessa asutte. Niin silloin paloi hihat, sanoin, että jos ei roskiksen ovi aukene heti niin soitan poliisille.
Silloin aattelin, että voi jumalauta mikä roskiksen vartija ! No nyt ostimme oman kodin ja olemme muuttamassa pois, niin aattelin sanoa sille naiselle, että nyt saat huoletta vahtia roskakatosta. Omituista käytöstä ja anteeksi ei ole pyytänyt. Omat koiransa hän ulkoiluttaa kadulla ja koiran ulosteet jätetään hienosti siivoamatta, mutta me emme saaneet viedä roskapussiamme roskikseen.
Samantyyppisiä kokemuksia Vietnamista. Toisaalta ymmärrettävää, sillä mieheni kotipaikkakunnalla ei liiemmin länsimaalaisia näy, ja tuijotus on usein pelkästään uteliasta. Ainoastaan Pohjois-Vietnamissa olen joskus tuntenut oloni epämukavaksi. Monesti tullaan myös juttelemaan. Tyttöömme suhtauduttiin todella hienosti.
Kotikylässä ja kaupungissa, jossa mieheni sisko asuu, alan olla jo tuttu naama. Torilla on kiva käydä kälyn kanssa. Kun pitää paikallisia vaatteita ja kartiohattua, sulautuu helposti väenpaljouteen. Vasta kun pysähdymme ja ihmiset pääsevät katsomaan läheltä, näkee yllätyksen heidän kasvoillaan. Usein mua luullaan joko amerikkalaiseksi tai venäläiseksi :). Jotkus vähemmän koulutetut ihmettelevät, mitä kieltä puhun mieheni ja lapseni kanssa; kaikki länsimaalaiset eivät - yllätys,yllätys - puhu englantia äidinkielenään.
Toisaalta näen myös asian kääntöpuolen. Länsimaalaisia saatetaan ihannoida ihan syyttä, heidät nähdään jotenkin hienoina. Länsimaalaisen miehen kanssa liikkuvilla aasialaisilla naisilla taas ei ole aina helppoa, vaikka he eivät olisikaan vietnamilaisia vaan esim. amerikankiinalaisia turisteja.
... minua välillä tympäisi ihmisten tuijottelu (muualla, mutta eivät suurkaupungissa tehneet näin). Suomessa en tuijottelua enää huomaa varmaankaan, koska tuntui, että avioliittomme alussa hirveän moni vahtasi ja nyt en sitä huomakaan.
Olen tullut siihen tulokseen, että tuijottaakin saa, mutta hävyyttömyyksiä ei saa sanoa, tai huudella perään, eli rauha pitää toiselle antaa. Sekä koti- että ulkomailla, mutta kun sitä ei voi valita, miten toiset reagoi... ;(
senkin ahdistavana yhdessä afrikkalaisessa maassa kun lauma koululaislapsia seurasi minua. Siis olisi ollut ihan ok. jos he olisivat " vain" tuijottaneet minua kun menen heidän ohitseen, mutta sellainen seuraaminen oli jotenkin niin outoa ja ajattelein, että tuleeko nuo kaikki kaksikymmentä lasta mun kanssa joka paikkaan mihin meen, kauppaan, ystävien koteihin jne. Eivät tulleet, mutta kerkesin kehitellä jo, miten " ajaisin" heidät tiehensä, tekisin jonkun pelottavan ilmeen, mutta todennäköisesti se olisi vain herättänyt lisäkiinnostusta tätä outoa " white lady:a" kohtaan... No, menivät koteihinsa lopulta aikansa seurattuaan. Halusivat ehkä että teen tuttavuutta, mutta just silloin en jaksanut ja ajattelin, että pitääkö minun vain suostua tuttavuuteen toisten kiinnostuksen takia....
Tähän olen myös törmännyt Suomessa, eli minusta on ihan ok, jos ulkomaalainen ei halua tehdä tuttavuutta suomalaisen kanssa, joka on hänestä kiinnostunut. Ei aina ole halua, eli ystävällinen tulee olla, mutta jokaisella on oikeus valita, milloin tekee tuttavuutta ja kenen kanssa...
Makau, oliko sun hiukset auki vai kiinni? Mulla oli joskus afrikkalainen professori (Etiopiasta), joka kertoi, että heille oli pieninä opetettu kuinka valkoiset naiset pitävät hiuksiaan auki pitkinä eivätkä lyhyenä tai letillä peittääkseen takaraivossa sijaitsevan kolmannen ns pahan silmän;)
Meillä kävi viime joululomalla hassusti. Nyt naurattaa mutta silloin ei;)
Mieheni oli täällä käymässä ja minne vain menimmekin tutustumaan yöelämään milloin 20v tytöt tulivat hinkkamaan takamustaan häneen tai muuten vaan tanssimaan meidän nenän eteen. Ihmettelin mistä NOIN agressiivinen käytös johtuu (ja miehenikin oli vähän häpeissään ovatko suomalaiset naiset aina näin agressiivisia) kunnes eräs tuttuni sanoi sen johtuvan siitä, että kaupunkiin oli niihin aikoihin saapunut uusi jenkkivahvistus korikseen ja heidän tapansa tuntien tytöt tietysti toivottivat tervetulleeksi väärän henkilön:D Tyttöparat!
Silloin se ei kyllä naurattanut vaan tuntui lähinnä epäkunnioittavalta. Nyt ymmärrän tyttöjen vain ajatelleen etten kuitenkaan näytä siltä jonka kanssa lähdetään kotiin yhdenyön jutulle.
En muuten edes tajunnut ajatella tuota ostostenmaksujuttua! Mä taisin aina maksaa ellei sitten mies kortilla (hän keskittyy suurempiin ostoksiin ja minä ruokaan;). Kylläpä mua on varmaan säälitty: suurin osa vuodesta ilman miestä ja sitten kun se tulee ni loisii vaan;)
Myös USA:ssa meitä kyllä tuijotetaan. Siellä on vaan tuijottajina mustat naiset, jotka eivät hyväksy valkoisia viemässä heidän miehiään. Onhan se toisaalta ymmärrettävää, jossain tutkimuksessa sanottiin, että vain hyvin pieni osa mustista USA:laisista 20-35v miehistä on ilman rikosrekisteriä, huumeita (kannabis lasketaan) ja pitää huolta lapsistaan joita vain yhden naisen kanssa ja opiskelee yliopistossa. Ja sitten se viedään. Suomessa tuijottelu oli ainakin meillä uteliasta mutta siellä usein pahansuopaa.
Piti sanoa vielä se, että tyttäreni kanssa olemme usein kesän jäljiltä saman värisiä ja vaikka hänellä on ns littana nenä ja silmät kauempana toisistaan, ovat ne silti yhtä ruskeat kun mulla ja mulla on kans luonnonkihara tukka, ni usein multa kysytään et mistä mä olen tai vähintään mistä mun vanhemmat on. Kukaan ei ole vielä tajunnut suoraan kysyä mistä tytön isä (paitsi jotkut romanit;)
Siis meillä mies ei ole ' musta' eikä ' jenkki' Mutta kuitenkin sain ' katseita' mustilta naisilta, kun asuimme Jenkeissä ja ne katseet eivät olleet mitenkään suopeita. Katselivat meikäläistä kuin jotakin ruttotautista-Mutta muutoin en huomannut, että ketään olisi tuijotellut. Mieheni kotimaassa paikalliset naiset saattaavat myös katsoa nenänvarttaan pitkin, onneksi hyvin harva ..-emmi-
avioliitto vakavasti kai? Siis tumman miehen ja valkoisen naisen välillä? Mä en huomannut, että mua Keniassa oltaisiin katsottu pahalla, mutta toisaalta siellä voidaan tulla miehelle tarjoamaan sitä " oikeaa" paikallista vaimoa vaikka tämä " paperi" vaimo seisoisi vierellä...
Vastaan nyt tähän eiliseen Kallirhoen viestiin:
kallirhoe:
Minusta tämä ei ole mitenkään omituista pohdintaa. Intialaisilla kun suurimmalla osalla oikeasti on erilainen pään liike kuin meillä. Se jatkuva liikuttaminen oikealle vasemmalle (katse eteenpäin, ei siis sama kuin meidän pään puistelu) on merkki siitä että kuuntelee, ehkä vähän myöntymisenkin merkki. Monilla intialaisilla menee jonkun aikaa ennen kuin oppivat tavasta pois - siellä siis ihan hyvä ja kohtelias tapa, mutta täällä aiheuttaa lähinnä hämminkiä.
Ainakin minulla kesti aluksi jonkin aikaa, kun tarkkailin tuota pään liikettä, ennen kuin tajusin, miten se tehdään. Toivottavasti en liikaa tuijottanut!
Muuten, minua on tuijotettu todella pitkään ja hartaasti ollessani ulkomailla alueilla, joilla harvoin käy valkoihoisia. Ei siinä auttanut edes takaisin tuijotus, joka sentään viimeistään parissa minuutissa tehoaa suomalaisiin. Ilmeisesti tuossa kulttuurissa tuijotus ei ollut pahasta, tai sitten minua ei pidetty ihmisen arvoisena, jolle olisi tarvinnut olla kohtelias.