Tunnesyöminen ja "mieliteot"

Oon yrittänyt opetella eroon tunnesyömisestä, harjoitellut parempia elämäntapoja ja sainkin 17 kg pudotettua. Sittemmin painoa tuli n. 2 kg lisää ja nyt paino on pyörinyt suunnilleen samoissa lukemissa, vaihdellen toki syömisen ja kierron mukaan. En siis ole paljoa lihonut mutten enää laihdukaan, vaikka pudotettavaa löytyy edelleen +10 kg. Annoskoot on fiksumpia kuin ennen ja osaan tehdä terveellistä ruokaa. Usein en vaan jaksa tai ajatus jostain kaapin hätävaraksi jemmatusta kasvissosekeitosta etoo.

Edelleen lankean kuitenkin samaan ansaan. Välillä tuntuu että on muka pakottava tarve saada ruokaa, yleensä jotain herkullista noutoruokaa, terveellisyys vaihtelee semiterveellisen ja sydänkohtauksen välillä, maun pitää kuitenkin olla hyvä ja vahva.

Koitan nykyään pysähtyä käsittelemään tunteita myös tähän asiaan liittyen. Oikeastaan epämiellyttävien tunteiden käsittely laukaisee tämän "mieliteon" varmemmin kuin mikään muu.

Kaava on usein sama: sorrun, haen ruokaa, tilaan sitä kotiin tai pyydän puolisoa käymään jossain. Kun ruoka on edessä, tajuan että ei EI MUN TEE TÄTÄ EDES MIELI. Aina jotain mättöä tai noutoruokaa, miksen tehnyt kotiruokaa? Sitten kuitenkin syön sen annoksen ettei tarvitse heittää pois, mutta olisihan se kiva syödä nautinnosta eikä siksi, että sorrun aina sabotoimaan itseäni jollain elämän osa-alueella.

Tuntuu myös, että tulosten näkeminen vaa'alla voi laukaista tämän ahdistuksen ja mieliteon. Laihtuminen tuntuu ajatuksena hyvältä energian ja terveyden vuoksi. Kuitenkin ajatus putoavasta painosta pelottaa ihan valtavasti. Menneisyydessä oli kaikenlaista ikävää, mutta käsittelin asioita parhaani mukaan terapiassa ja käsittelen edelleen.

Onko jollain kokemuksia tai neuvoja aiheeseen liittyen? Paranemistarinoita? Kun tietää paremmin mutta toimii huonosti?