Voiko riidellessä sanoa näin?

Melko nopeasti laukoo tuon tason juttuja. Keskustelisin ja jos asia ei pidemmällä tähtäimellä muuttuisi, lähtisin pois. Ei ole oikein käyttää aseena noin vakavaa asiaa, kuten ero. Voi olla, että hän todella on helposti nostamassa kytkintä isompien konfiliktien sattuessa. Eikä välttämättä edes tarvitse olla sen isompikaan riita, kun kaveri itse lähtee maisemista.

Jätä se sika. Siinäpähän se saa, mitä haluaa sitten.

Tai sitten pelkää ja sanoo noin kun kasvattaa kuortaan.

Mutta rakentavaahan tuo ei ole laisinkaan, eikä näin ollen siis kestävän parisuhteen perusta.

Vierailija kirjoitti:

Onko kypsää sanoa riidellessä: "jos ei miellytä sinua, ei sinun ole pakko olla täällä" , "tällainen olen tiedät sen jos ei kelpaa niin voit tehdä valintasi" tai "en pakota sinua asumaan täällä".

Kumppani sanoo noin useimmiten jos on jokin asia, mistä haluaisin keskustella hänen kanssaan. Esim ihan joku asia mitä en ymmärrä hänen käytöksessään ja siksi kysyn mitä tarkoitti yms. On sanonut myös noin kun olen sanonut että stressaannun huutamisesta, voitaisiinko olla huutamatta.

Joka tapauksessa kumppani usein tällaisessa keskustelutilanteessa kommentoi vain että "mikään ei pakota sinua asumaan täällä".

Sanoin sitten, että tuntuu että hänessä ei solukaan pelkää mun menettämistä. Siihen kommentoi että no ei pelkää, jos ero tulee niin sitten se on sen ajan murhe miksi ajatella ja pelätä sitä etukäteen.

Ja aina tämä kommentti..esimerkiksi jos kumppani ei ole puhunut paljon koko päivänä ja kysyn onko jokin syy miksi on sellainen. Niin tuntuu että jotenkin ihmemutkien kautta keskustelu on kohta taas siinä "ei sun ole pakko olla täällä".

Minusta on outoa sanoa noin.. muutettiin yhteen muutama kuukausi sitten ja avioliitosta ollut puhetta, että aika näyttää miten suhde etenee. Itselläni ollut aika selvää jo alusta, että haluaisin kumppanini kans naimisiin.

Muuten kumppani kohtelee mua tosi hyvin ja ihanasti, mutta aika monista asioista on vaan turha puhua. Voidaan puhua päivän politiikasta yms mutta keskustelut jostain mikä on tuntunut esimerkiksi pahalta, kuten toi kumppanin ajoittainen huutaminen, ei vaan onnistu. Tuntuu että joudun laskelmoimaan käytöstä toisen seurassa kun ärsyttää jos olen oma itseni ja puhun ja rupattelen, tai vaikka puhun omista tunneasioistani jotka ei edes kumppaniin liity, niin toinen ei sano mitään. Jonain päivinä reagoi mutta jonain päivinä ei. Kirjaimellisesti saattaa joskus maata silmät kiinni hiljaa sohvalla. Vai pitäskö mun vaan olla hiljaa välillä?

Palstaraadin näkökulmia?

Tajusin tuon oman tekstin lukiessa että meillä keskustellaan oikeastaan vaan kun kumppanille sopii. Itseni on kasvatettu niin että jotenkin en osaa olla keskustelematta toisen kanssa ihan kohteliaisuudesta, jos toinen keskustelee vaikken itse juuri silloin jaksaisikaan. Mun kumppanilla ei ole tätä ongelmaa ilmeisesti.. -aloittaja

Vierailija kirjoitti:

Tai sitten pelkää ja sanoo noin kun kasvattaa kuortaan.

Mutta rakentavaahan tuo ei ole laisinkaan, eikä näin ollen siis kestävän parisuhteen perusta.

Niinpä, mä en ymmärrä tätä.. ja hienoa olisi kumppanin kans asiasta keskustella mutta kun se olisi taas sitä minun yksinpuhelua. Ja noilla kommenteilla taas mun epävarmuus nousee pintaan. Mua ei kiinnosta mikää hengaillaan ja katsellaan-suhde vaan olla sitten oikeasti sitoutunut. Kumppani tietää sen .. ja sanoo tommosia silti. en mä vaan tiedä mitä tehdä. . Ehkä ens kerralla kun se taas sanoo noin, kerron miten pahalta se tuntuu silloin siinä hetkessä. Kun nyt jos alan asiasta taas puhumaan, on minunkin ilta pilalla kun tiedän ettei toinen vastaa.

Kumppani sanoi pari kuukautta sitten ettei ole varma haluaako naimisiin ja että katsellaan... aloin säästää rahaa silloin. Ajattelin että säästän että voin kesällä muuttaa sit pois jos toinen on edelleen yhtäkkiä yhteenmuuton jälkeen muuttanut mieltään avioliitosta, niin etten loppuelämää tuhlaa suhteessa joka ei etene koska avioliitto on mulle tärkeä (siihen en ole kuitenkaan kumppania painostanut eikä asiasta ole puhuttu sen jälkeen).

Jospa kokeilen huvikseen tän seuraavan puoli vuotta minkälainen parisuhde on jos ei puhuta mistään kumppaniin tai parisuhteeseen liittyvistä asioista koskaan? Pelkästään töistä ja politiikasta? Mielenkiintoinen kokeilu..

-aloittaja

Vierailija kirjoitti:

Melko nopeasti laukoo tuon tason juttuja. Keskustelisin ja jos asia ei pidemmällä tähtäimellä muuttuisi, lähtisin pois. Ei ole oikein käyttää aseena noin vakavaa asiaa, kuten ero. Voi olla, että hän todella on helposti nostamassa kytkintä isompien konfiliktien sattuessa. Eikä välttämättä edes tarvitse olla sen isompikaan riita, kun kaveri itse lähtee maisemista.

Eihän mies tässä ole erolla uhkaillut, vaan kehottanut naista eroamaan jos se ettei mies aio muuttua on ylitsepääsemätön ongelma. Nämä ovat aivan eri asia. Ja loppupeleissähän mies on tavallaan oikeassa - jokainen voi vaikuttaa vain itseensä. Jos kumppani ei kelpaa sellaisena kuin on, vikoineen päivineen niin ainoa järkevä teko on erota. Ja jos ei halua erota niin sitten pitää vain opetella hyväksymään ne kumppanin viat eikä natkuttaa niistä jatkuvasti.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Melko nopeasti laukoo tuon tason juttuja. Keskustelisin ja jos asia ei pidemmällä tähtäimellä muuttuisi, lähtisin pois. Ei ole oikein käyttää aseena noin vakavaa asiaa, kuten ero. Voi olla, että hän todella on helposti nostamassa kytkintä isompien konfiliktien sattuessa. Eikä välttämättä edes tarvitse olla sen isompikaan riita, kun kaveri itse lähtee maisemista.

Eihän mies tässä ole erolla uhkaillut, vaan kehottanut naista eroamaan jos se ettei mies aio muuttua on ylitsepääsemätön ongelma. Nämä ovat aivan eri asia. Ja loppupeleissähän mies on tavallaan oikeassa - jokainen voi vaikuttaa vain itseensä. Jos kumppani ei kelpaa sellaisena kuin on, vikoineen päivineen niin ainoa järkevä teko on erota. Ja jos ei halua erota niin sitten pitää vain opetella hyväksymään ne kumppanin viat eikä natkuttaa niistä jatkuvasti.

Niin, kyllä. Mutta jos ongelma on vaikka "älä huuda, minun lapseni eivät ole tottuneet huutoon ja se pelottaa niitä" - niin eikö aikuiselta ihmiseltä voi odottaa muutosta ja anteeksipyyntöä? Kyllähän suhteissa juuri siksi riidellään, että pyritään löytämään kompromissia kahdenlaisten erilaisten tapojen välille. Esim "voitaisiko sopia että molemmat vuorollamme pesemme pyykkiä ja nostamme pyykit pois, etten se olisi aina minä?"

Meidän suhteemme ongelma on se että vaikka se on totta että toki vain itseään voi muuttaa ja voi erota jos ei miellytä.. niin kyllä silti pitäisi pystyä keskustelemaan tällaisista asioista suhteessa.

Ja suhteen alkuaikoina kumppani ei ollut tällainen. Alkoi tällaiseksi vasta yhteenmuuton jälkeen kun tuli yhteinen talous.