Pidän itseään kuvaavia ja omakuvia muille esitteleviä todella tyhminä
Ei ole enää montaa kamua, jotka olisivat säästäneet itsensä tuollaisilta käytöshäiriöiltä. Tämä maailma ei kyllä ole muutenkaan minua varten ja suunnittelmissani onkin muutto jonnekin syrjäisempään paikkaan, jossa ei ole ihmiskontakteja. Netin käyttöäkin pitää sitten rajoittaa varmaan vain laskujen maksuun, etten vahingossakaan näe yhtään mies/nais-bimboa tms. esittelemässä omahyväistä itseään. Nyt riittää.
Kommentit (46)
En ikinä ottaisi itsestäni kuvaa ja jos jonkun kamera on edes lähimain minun suuntaan kiellän ottamasta kuvaa. Henkilökortteihin ja passiin joskus tarvitsee kuvan mutta sen enempää en anna sen masiinan viedä sieluani
Mulla just tällanen lähes viiskymppinen ystävä.Oli kuvia mistä vain,ulkomailta jne.Kuvan täyttää aina hänen oma pläsänsä.
Jos kuva vaikka roomasta,lukee ihana Rooma ja sitten kuva omasta pläsästä.Miksi?Olisi kivempi nähdä kuva siitä Roomasta!
Olen nuori aikuinen ja varmaan oikeaa ikäluokkaa, mutta en koskaan ota itsestäni kuvia (varsinkaan selfietä), kun se tuntuu vaan niin epäluontevalta, tarpeettomalta, nololta ja typerältä. Minua aina hämmentää nähdä kuinka ihan missä tahansa ihmiset oikein poseeraavat, asettuvat ja ilmeilevät kuvaa varten eikä heitä vaikuta yhtään haittaavan että muut sen näkevät.
En ole koskaan ollut esimerkiksi Facebookissa, joten ehkä minulta vaan puuttuu tässä vaiheessa vuosien kokemus ja tottumus tuollaiseen käyttäytymiseen? Siitä ei ole tullut normaalia. Aika ulkopuolinen olo tämän takia ja kauheaa olisi nyt alkaa opetella, juna taisi mennä jo sen suhteen ettei nykymeno tuntuisi vain omituiselta.
Vai mitä luulette, vieläkö oppisi some-elämään näin "kesken kaiken"? En tunne halua, mutta kiinnostaa olenko tavallaan menetetty tapaus...
Minä laitan instagramiin kuvia itsestäni. Ne eivät ole selfieitä vaan potretteja esim. pellolta tai jossakin arkkitehtuurisessa miljöössä. Lisäksi laitan sitä ns. taiteellisempaa materiaalia muusta kuin itsestäni. Minulle tuo on väylä itseilmaisuun ja otoksia sen hetkisistä tunnetiloista. Äitinikin oli aikoinaan intohimoinen valokuvaaja.
Tietty voisi ajatella, että mikä tarve ilmaista itseään, mutta pidemmälle tultua tässäkin pohdinnassa tultaisiin siihen, että olisiko millekään mikä ei ole välttämätöntä eloonjäämisen kannalta tarvetta. Minä pidän valokuvaamisesta sekä itseilmaisusta.
He ovat niitä - ainakin henkisesti.