Lue keskustelun säännöt.
Miltä tuntuu olla lihava?
29.12.2018 |
En kysy veetuillakseni, vaan ihan neutraalisti uteliaisuuttani: miltä reilu ylipaino tuntuu? Fyysisesti ja psyykkisesti? Mitä sellaista koet, mitä ns. normipainoiset eivät koe eivätkä voi ymmärtää? Olen pitkän saikkarin loppusuoralla (leikkaus) ja paikallaan makoilu alkaa tehdä tehtävänsä. Paino on nousussa ja liikkumattomuus tuntuu. Uskon palaavani omiin mittoihini normiarjen myötä ja tämän muutaman kilon painonnousun en huomaa aiheuttavan vielä yhtään mitään. Mutta jos sitä painoa on kymmeniä kiloja liikaa?
Kommentit (10)
Ei se miltään tunnu. Pelaan viikoittain erästä vauhdikasta pallopeliä tunnin (vakiovuoro), käyn kävelylenkeillä, vesijuoksen, kesällä pyöräilen. Pilatesta harrastin aikaisemmin, mutta se on nyt ollut jo tovin tauolla. Kävelyvauhtini on noin 6 km/t silloin kun kävelylenkkeilen. Ei ole mitään ongelmia esimerkiksi solmia kengännauhoja tai suoriutua mistään muistakaan tehtävistä. Verenpaineeni ja veriarvoni ovat hyvät (ruokavalioni on lähes täysin vegaaninen), minulla ei ole mitään lääkitystä tai kroonisia vaivoja. Miltä tämän nyt pitäisi tuntua?
N50+, 160/86
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Onhan tää nyt ihanaa. Joka päivä on vain nautinto suurempi, aurinko paistaa kirkkaammin ja ruoka maistuu paremmalta.
Ihan käytännön ongelmia: varpaankynsiä on vaikea leikata, koska läskimakkarat mahassa estävät taipumasta, juokseminen ja hyppiminen sattuvat polviin ja muutenkin joka paikka löllyy, kivannäköisiä vaatteita ei ole.
Olen ollut normaalipainoinen, mutta parin vuoden sairastelu sai lihomaan. Yritän jatkuvasti aloittaa laihdutusta, mutta se loppuu milloin mihinkin tekosyyhyn. Mieheni on myös tuhdissa kunnossa ja hänellä taas ei ole aikomuksena laihduttaa. Repsahdan itsekin syömään kebabbeja tv:n äärellä hänen kanssaan.
Vierailija kirjoitti:
Ihan käytännön ongelmia: varpaankynsiä on vaikea leikata, koska läskimakkarat mahassa estävät taipumasta, juokseminen ja hyppiminen sattuvat polviin ja muutenkin joka paikka löllyy, kivannäköisiä vaatteita ei ole.
Olen ollut normaalipainoinen, mutta parin vuoden sairastelu sai lihomaan. Yritän jatkuvasti aloittaa laihdutusta, mutta se loppuu milloin mihinkin tekosyyhyn. Mieheni on myös tuhdissa kunnossa ja hänellä taas ei ole aikomuksena laihduttaa. Repsahdan itsekin syömään kebabbeja tv:n äärellä hänen kanssaan.
ÄLÄ MENE SIIHEN !
Ne on sen miehen kebabeja, älä sinä yritä niitä syödä ! Hommaa omat kebabisi ja mene johonakin muualle niitä mussuttamaan.
Vierailija kirjoitti:
Ei se miltään tunnu. Pelaan viikoittain erästä vauhdikasta pallopeliä tunnin (vakiovuoro), käyn kävelylenkeillä, vesijuoksen, kesällä pyöräilen. Pilatesta harrastin aikaisemmin, mutta se on nyt ollut jo tovin tauolla. Kävelyvauhtini on noin 6 km/t silloin kun kävelylenkkeilen. Ei ole mitään ongelmia esimerkiksi solmia kengännauhoja tai suoriutua mistään muistakaan tehtävistä. Verenpaineeni ja veriarvoni ovat hyvät (ruokavalioni on lähes täysin vegaaninen), minulla ei ole mitään lääkitystä tai kroonisia vaivoja. Miltä tämän nyt pitäisi tuntua?
N50+, 160/86
Mitähän aloituksessa tarkoitettiin.
On melkoisesti eri asia sun mitoilla kuin vaikkapa mun: 165/140.
Hävettää usein, käyn kuitenkin kutsuilla ja muuallakin. Mutta kyllä se perusasennoituminen on sellainen alemmuuden tunne.
Ihan on omassa päässäni, ei minulle kukaan mitään pahaa ole sanonut. Mun ajatuksissani sä oot ihan normaali ja suhun ei kukaan kiinnitä mitään huomiota.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei miltään, olen terve kuin pukki. Syyllistytte syrjintään stereotypioidenne kanssa.
Pirjo Porvoost 157 cm/188 kg
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Epämiellyttävältä tuntuu. Lihoin jouluna lisää. Paino on nyt 66 kg. Pudotan kilot ensi vuoden alusta, jotta pääsisin samaan tilanteeseen, jossa olin viikkoa ennen joulua eli 61-62 kg. Todella ähky olo! En ole ikinä painanut näin paljon.
Vtuttaahan tämä....otampa vtutukseen vähän jäätelöä ja suklaata.
Enkä niin "vähän"
Ei se miltään ihmeelliseltä tunnu.