Tulipa todistettua onnistunutta kasvatusta
Annoin teini-ikäiselle kummipojalle lahjaksi suht. kalliin aterinsetin kun ajattelin että olisi kivaa antaa lahja jota arvostaa vuosien päästä kun koittaa muutto omaan kotiin. Noh, lahja ei mielyttänyt ja alkoi kovaäänisesti valittaa siitä ja jopa kyseli jos voi myydä sen jollekin vanhemmalle sisarukselle. Ajattelin että toi menee nyt teinipojan uhmaiän piikkiin mutta mitä tekee hänen äiti? Normaalisti äiti lopettaisi tollaisen valittamisen ja opettaisi kiitollisuutta lapselleen mutta tämä melkein yllytti lastaansa myymään lahjaa mikäli ei miellyttänyt. Ja tämän sanoi vaikka tiesi että minä lahjan antaja istun vieressä. Missä käytöstavat ovat nykyään? Jätän ensi vuonna ja varmasti loputkin vuodet antamatta mitään lahjoja niin ei ainakaan heillä ole ongelmaa turhien lahjojen kanssa. Lahjan antaminen ei ole mikään velvollisuus ja pakko.
Kommentit (2)
Vierailija kirjoitti:
Se on sellaista, aina ei voi onnistua lahjavalinnassa. Peiliin katsomisen sijaan voi aina syyttää muita.
Heh, nyt on kyllä niin tökerö provo että hymähdin.
Se on sellaista, aina ei voi onnistua lahjavalinnassa. Peiliin katsomisen sijaan voi aina syyttää muita.